Tapulikaupungin kotikaupunkipolku

 Tapulikaupunki on Helsingin Koillisen suurpiirin ja Puistolan peruspiirin osa-alue no 402. Alue rajoittuu etelässä Tapanilankaareen, pohjoisessa Vantaan rajaan, idässä junarataan ja lännessä Suutarilan teollisuusalueeseen. Kaupunginosa muodostuu neljästä pienalueesta. Etelässä ja pohjoisessa on pientaloja. Keskellä on tiivistä kerrostaloasutusta.

Kaupunginosan asukasluku on kasvanut tasaisesti kerrostalokeskustan rakentamisen myötä. Vuonna 1979 Tapulikaupungissa asui 3 692 asukasta ja vuoden 2014 alussa jo 8 621. Opiskelija-asuntoja on paljon ja Tapulikaupunki onkin tuttu monelle erityisesti Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan taloissa asuneelle.

Tapulikaupunki sai oman nimikkolaulun vuonna 1981, kun alueella asunut Harri Saksala levytti kappaleensa ”Tapulikaupunkiin”.

Tämä kotikaupunkipolku johdattaa sinut Tapulikaupungin historiaan ja nykyisyyteen. Tervetuloa!

Julkaisija Tapulikaupunki-Seura ry
Tukija  Helsingin Lähiöprojekti
Työryhmä Katriina Alestalo (pj), Terttu Heinonen, Ritva Hytönen, Antti Hytti, Maj-Britt Ostrow, Petri Syrjänen, Ilkka Uotila (Puistola-Seura), Juhani Vahde ja Kirsti Valento-Laine
Editointi ja aputoimitus Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Kommentointi Pekka Luoma (Medialukio), Kyllikki Rosentröm, Pirjo Ruotsalainen (Lähiöprojekti), Elias Rainio (KSV) ja Anni Tirri (HKR)
Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille, yhteisöille ja tahoille!

Tietolaatikko 8.1: Täydennysrakentaminen

   Tapulikaupungin alueelle on 2000 -luvulla hyväksytty useita asemakaavoja, joissa on kaavoitettu lisää lähinnä asuntorakentamista. Useassa kohteessa puistoa on muutettu asuin käyttöön.

   Vuoden 2015 loppuun mennessä vain pieni osa kaavoitetuista asunnoista on toteutettu. Valmistuneita kohteita ovat mm. Henrik Forsiuksen tien ja Lasinpuhaltajantien omakotitalot sekä Käsityöläisentie 21:n yhdistetty kerros- ja rivitalo.

   Keväällä 2015 on aloitettu rakennustyöt viidellä eri tontilla Sikalanmetsän tuntumassa. Tonteille valmistuu kevääseen 2017 mennessä noin 150 uutta asuntoa.

   Vuonna 2015 voimaan tulleen asemakaavan perusteella leikkipuiston ja urheilupuiston väliselle alueelle on mahdollista rakentaa 44 omakotitaloa. Lisäksi urheilupuistoon on mahdollista rakentaa jalkapallohalli.

  Valmisteilla oleva uusi yleiskaavaluonnos oli nähtävillä alkuvuodesta 2015. Luonnoksen mukaan Puistolan aseman lähelle tultaisiin sijoittamaan asuntoja noin 1000 uudelle asukkaalle. Asiaa ei ole vielä päätetty. Lopullinen yleiskaavaehdotus laaditaan kaavaluonnoksesta saadun palautteen, vaikutusten arviointien, selvitysten yms. pohjalta. Samalla laaditaan kaavan toteuttamisohjelma. Tämänhetkisen arvion mukaan yleiskaavaehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä syksyllä 2015 ja kaupunginhallituksen sekä kaupunginvaltuuston käsittelyssä vuoden 2016 aikana.

Tietolaatikko 0.7: Kirjallisuutta

Kirjallisuutta

Elämää lähiössä. Riitta Astikainen ja Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen 1997, Sanoma Oy.

Helsingin kadunnimet, osa 2, Leo A. Pesonen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1979

Helsingin kadunnimet, osa 3. Jyrki Lehikoinen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta 1999.

Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Väitöskirja. Johanna Hankonen 1994, Gaudeamus ja Otatieto.

Ostari. Lähiön sydän, Sari Saresto, Anne Salminen ja Mira Vierto 2004, Helsingin kaupunginmuseo.

Sub 26. Esikaupungeissa tapahtuu! Marja Piimies (toim.) 2009, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Juhani Piilosen artikkeli Helsingin pitäjä -vuosikirjassa 1996, Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys.

Itämeren valtiaiden tytär. Matti Kinnusen artikkeli julkaisussa Helsinki 450-vuotias. Kaupunki meren sylissä. Helsinki-Info-lehden juhlanumero 12.6.2000.

Lähiöiden kehittäminen Suomessa. Kokemuksia asukkaiden osallistumisesta. Juha Kokkonen, Marjaana Seppänen ja Ilkka Haapola, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia 2009.

Urheileva Puistola, Välähdyksiä Puistolan urheiluseuroista ja urheiluharrastuksista 100 vuoden ajalta, Juhani Vahde, Helsinki 2010, Tampereen Offsetpalvelu Oy.

Tietolaatikko 15.1: Vanha Puustellinmetsä

  Vanha Puustellinmetsä on osa laajempaa kaupunginosapuistoa, johon liittyy virkistysmetsän lisäksi Tapulikaupungin liikuntapuisto ja Maatullinpuisto. Se on kaikenikäisten suosima ulkoilualue kaupungin ylläpitämine ulkoilureitteineen ja voimailuvälineineen. Alue on myös lapsille turvallinen liikkua ja pyöräillä, sillä autoliikennettä ei ole laisinkaan. Pururata on kilometrin mittainen ja metsän siimeksessä kiertää myös muita, pidempiä ulkoilureittejä. Talvella pururadalla on hyvin hoidettu hiihtolatu, jolla mm. lähikoulujen oppilaat ja päiväkodin lapset käyvät hiihtämässä. Poikittainen pääreitti vie Keravanjoen rantaan saakka.

     Vanha Puustellinmetsä on myös monimuotoinen viheralue, lähiseudun vihreä sydän. Se käsittää pääasiassa vanhaa kuusikangasmetsää, jossa on runsaasti biodiversiteettiä lisäävää lahopuuta, sekä pensaikkoja ja tiheikköjä, reunaniittyjä, kosteikkoa sekä lehtomaisia kohtia. Paikoitellen aluskasvillisuus on hyvin mustikkavaltaista. Mukana on myös vanhoja mäntyjä. Sekapuuna esiintyy rauduskoivua ja haapaa. Itäosissa kasvaa nuorempaa koivikkoa. Metsäalueen länsiosa on täyttömäkeä, joka on istutettua ja tiheää mänty- ja kuusimetsää.

     Metsä on arvokas linnustokohde, jossa esiintyy monipuolisesti kuusimetsien tyyppilintulajistoa ja pesii runsas sekametsän peruslinnusto ja mm. kultarinta, kuusi- ja töyhtötiainen, närhi, nokkavarpunen, kanahaukka ja mahdollisesti pyrstötiainen. Matapupu Birding Society järjestää metsässä linturetkiä.

Tietolaatikko 11.1: Terijokelaishuvilat

    Autonomian ajan Suomen raja kulki Karjalan Kannaksella vajaan 30 kilometrin päässä Pietarin miljoonakaupungista. 1800-luvun loppupuolella ja varsinkin Riihimäki Pietari rautatieyhteyden valmistuttua 1870 pietarilainen vauraampi väestö ryhtyi hankkimaan kesänviettopaikkoja Kivennavan ja Uudenkirkon pitäjien erinomaisilta hiekkarannoilta ja niiden lähialueilta. Venäläisten omistamien kiinteistöjen määrä näillä alueilla oli suurimmillaan 6 500 ja siellä vietti kesiään jopa 100000 pääosin pietarilaista. Paikallisen huomattavasti pienemmän suomalaisväestön elinkeinorakenne perustui tuolloin pääosin kesävieraiden palvelulle. Kannaksen Terijoen seudusta muodostuikin eräänlainen huvilaesikaupunki keisarikunnan pääkaupungille.

     Suomen julistauduttua itsenäiseksi ja rajan sulkeutuessa, Kannaksen huvilaelämä koki romahduksen ja rakennukset sekä niissä oleva irtaimisto jäivät yleensä hoidotta. Vuonna 1922 säädettiin laki, joka mahdollisti ulkomaisen omaisuuden ottamisen valtion hoitoon sekä myynnin, ellei oikeita omistajia viiden vuoden määräajassa löytyisi.

     Rappeutumisen edetessä säädettiin nopeasti uusi laki, joka mahdollisti omaisuuden myynnin jo ennen karanteeniajan päättymistä. Näin käynnistyi vertaansa hakeva rakennusten, irtaimiston ja maa-alueiden huutokauppaaminen valtion toimesta. Rakennukset myytiin yleensä pois siirrettäviksi, koska maata haluttiin viljelykäyttöön. Myytävää oli runsaasti ja hintataso jäi todella alhaiseksi.

     Hirsikehikot purettiin ja siirrettiin uudelle rakennuspaikalle yleensä junalla. Tästä syystä uudet rakennuspaikatkin sijaitsivat yleensä radan tuntumassa.

     Terijoen rakennuksia siirrettiin aina Oulua myöten noin 3 000. Helsingin lähiympäristöön näitä ns. terijokelaishuviloita pystytettiin useita satoja, jo yksin Järvenpäähän lähes 200. Alkuperäisasussaan terijokelaishuvilat olivat venäläisomistajiensa maun mukaisesti yleensä hyvinkin koristeellisia lasiverantoineen, pieniruutuisine ikkunoineen ja usein myös torneineen. Uudelleen pystytettyinä ne on yleensä laudoituksella verhoiltu siten, ettei niitä välttämättä enää edes tunnista terijokelaisperäisiksi.

7. Sikalanmetsä

231 236 Sikalanmets n valkovuokkoja p iv koti Mintun takana 16.5.2010

 Palovartijantien kääntöpaikan, päiväkoti MIntun sekä Tapulikaupungintien talojen väliin jää metsikkö; Sikalanmetsä.Se on saanut nimensä paikalla vuosina 1925 – 1968 toimineesta Valtion sikataloudellisesta koeasemasta. Aikoinaan pienen mäen kupeessa oli suuri sikalarakennus sekä asuintalo ja neljä latoa. Lisäksi kiinteistössä asusti hevonen, jonka kärryillä koeasemalle haettiin junalla lähetettyjä sikoja. Koeasemalla vertailtiin sikarotujen ominaisuuksia ja tehtiin ruokintakokeita, toisin sanoen kehiteltiin joulukinkkuja eri aikojen vaatimusten mukaisiksi.  Nyt jäljellä on enää pyöreä rehutorni.

Sikalanmetsässä on saattanut olla elämää jo nuorakeraamisella ajalla. Mäen rinteellä olleesta hiekkakuopasta Palovartijantien kääntöpaikan lähettyviltä on löydetty kivinen, teräväksi hiottu ns. oikokirves. Se viittaa asuinpaikkaan noin vuosina 2 500 2 000 e.a.a. Ilmasto oli tuolloin jääkauden jälkeen lämmin. Asuminen oli kausittaista, sillä elannon hankinta vaati siirtymistä paikasta toiseen. Vähitellen maanviljelys muodostui pääelinkeinoksi ihmisille, jotka olivat todennäköisesti tulleet tänne etelästä päin. Varmoja kivikautisia asuinpaikkalöytöjä on lähialueilla noin 40, merkittävimmät Vantaan Jokiniemessä. Mutta yksi löytö on myös Tapulikaupungin ”sikalanmetsässä 4000 vuotta sitten täällä eläneen ihmisen jälki.  

 

 Sikalanmetsän torni 26.5.2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

23. Puistolan palloiluhalli

   Puistolan Tennis- ja Palloiluhalli Oy perustettiin vuonna 1990. Hallikiinteistön omistaa Tapanilan Urheilutalosäätiö, joka ylläpitää Puistolan Palloiluhallin lisäksi Tapanilan Urheilukeskusta ja Helsingin Kiipeilykeskusta.

   Hallin pinta-ala on 4 250 m2. Siellä on neljä velour-pintaista tenniskenttää sekä kuusi sulkapallokenttää, joita voi käyttää myös salibandyn, käsipallon ja futsalin pelaamiseen. Lisäksi löytyy neuvottelutila, kahvila ja myymälä sekä golfsimulaattori. Omia parkkipaikkoja on 40 ja käytettävissä on myös viereisen lukion parkkipaikka.

  Helsingin kaupunki vuokrasi yhtiölle vuonna 2007 noin 12 000 m2 lisää maata, jolle valmistui seuraavana vuonna neljä uutta ulkokenttää, joista yksi on hiekkatekonurmipintainen. Kolme muuta katetaan talvikaudeksi ylipainehallilla. Kuplahalli valaistaan epäsuoralla valolla, joka on erityisen hyvä sulkapalloa ajatellen.  

  Viereinen Moisiontien jalkapallokenttä (ns. Tapanilan kenttä) on Malmin Palloseuran kotikenttä.

8. Yhteispihat ja huoltoyhtiö

Hatuntekijänkujan yhteispiha 2012

Yksi Tapulikaupungin erikoisuus ovat monen talon yhteiskäytössä olevat pihat, joita on jäljellä kaksi. Ne sijaitsevat Kämnerintien molemmin puolin olevissa kortteleissa. Yhteispihat omistaa vuonna 1975 perustettu Puistolan Asemanseudun Huolto Oy, joka on vuodesta 1985 ollut nimeltään Tapulin Huolto Oy. Sen omistajia ovat kaupunginosan taloyhtiöt.    

Yhteispihat oli tarkoitettu ympäröivien taloyhtiöiden virkistyskäyttöön; pihojen jatkeeksi. Yhteispihoilla oli muun muassa grillikatoksia, leikkivälineitä ja koripallotelineitä. Ajan mittaan yhteispihojen käyttö väheni. Taloyhtiöt eivät enää olleet halukkaita maksamaan niiden kunnossapidosta ja korjauksista. Tämä johti yhteispihojen leikkivälineiden ja katosten poistamiseen.

 2000 -luvun puolivälissä Kaupunkisuunnitteluvirasto ryhtyi tutkimaan Tapulikaupungin täydennysrakentamismahdollisuuksia. Vuonna 2006 valmistui ns. Tapulikaupungin yleissuunnitelma, johon sisältyi runsaasti ehdotuksia täydennysrakentamisesta. Virasto ryhtyi valmistelemaan useita asemakaavamuutoksia.

 Yleissuunnitelma koski muun muassa Hatuntekijänkujan yhteispihaa. Tämän tontin asemakaavamuutos tuli voimaan 2013. Tontille myönnettiin rakennuslupa kaksikerroksiselle luhtitalolle, jossa on 16 asuntoa. Rakennustyöt alkoivat toukokuussa 2015 ja talo valmistui 2016. Samalla rakennettiin myös uusi kevyen liikenteen väylä ”Paloletkunpolku” Ruiskupolun ja Hattupolun välille.

 Huoltoyhtiöllä oli alueella myös kaapeliverkko, jonka välityksellä hoidettiin muun muassa talojen sähkölukkojen ja saunojen ajastus sekä seurattiin laitteiden toimintaa. Kaapeliverkon kautta välitettiin jopa TV -kuvaa. Huoltoyhtiö luovutti kaapeliverkon sittemmin HTV:lle (nykyään DNA Welho Oy), joka kunnosti verkoston ja ryhtyi toimittamaan sen välityksellä kaapelitelevisio-ohjelmaa alueelle.

Tapulin Huolto    omistaa suurimman osan taloyhtiöiden pysäköintialueista. Taloyhtiöillä on niihin rasiteoikeus eli ne vastaavat yhteispihojen ja parkkialueiden kustannuksista.

24. Medialukio

Helsingin medialukio aloitti toimintansa Koillis-Helsingin lukiona elokuussa 2005, kun Pohjois-Helsingin, Malmin ja Suutarilan lukiot yhdistettiin. Nykyinen nimi on vuodelta 2010.

   Rakennus valmistui vuonna 1964 Pohjois-Helsingin yksityistä oppikoulua varten. Se kävi nopeasti ahtaaksi ja laajennussiipi otettiin käyttöön 1968. Molempien piirustukset laati kouluhallituksen yliarkkitehti Martti Enkovaara.

   Helsingin medialukio on Helsingin suurin. Opetuksessa korostetaan yhteiskunnassa selviytymisen ja oman elämän hallinnan valmiuksia. Keskeisiä ovat tiedonhankinnan, viestinnän ja tietotekniikan sekä näiden kriittisen arvioinnin taidot. Lukiossa toimii medialinja ja yleislinja, joilla voi suorittaa median, kuvataiteen, musiikin ja liikunnan lukiodiplomin. Opiskeltavia aloja ovat muun muassa käsikirjoittaminen, radio- ja tv-työ, elokuva sekä toimittajan työ. Opiskelu koostuu lyhytelokuvien, lehtijuttujen, blogien, radio-ohjelmien, internetsivujen, televisio-ohjelmien ja musiikkivideoiden tekemisestä. Lukiossa on digitaalitekniikalla varustettu mediastudio ja oppilaiden tekemiä videoita löytyy myös YouTubesta.

www.medialukio.fi/medialinja.

  www.mfa.fi/arkkitehtiesittely?apid=16018687