Tapulikaupungin kotikaupunkipolku

 Tapulikaupunki on Helsingin Koillisen suurpiirin ja Puistolan peruspiirin osa-alue no 402. Alue rajoittuu etelässä Tapanilankaareen, pohjoisessa Vantaan rajaan, idässä junarataan ja lännessä Suutarilan teollisuusalueeseen. Kaupunginosa muodostuu neljästä pienalueesta. Etelässä ja pohjoisessa on pientaloja. Keskellä on tiivistä kerrostaloasutusta.

Kaupunginosan asukasluku on kasvanut tasaisesti kerrostalokeskustan rakentamisen myötä. Vuonna 1979 Tapulikaupungissa asui 3 692 asukasta ja vuoden 2014 alussa jo 8 621. Opiskelija-asuntoja on paljon ja Tapulikaupunki onkin tuttu monelle erityisesti Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan taloissa asuneelle.

Tapulikaupunki sai oman nimikkolaulun vuonna 1981, kun alueella asunut Harri Saksala levytti kappaleensa ”Tapulikaupunkiin”.

Tämä kotikaupunkipolku johdattaa sinut Tapulikaupungin historiaan ja nykyisyyteen. Tervetuloa!

Julkaisija Tapulikaupunki-Seura ry
Tukija  Helsingin Lähiöprojekti
Työryhmä Katriina Alestalo (pj), Terttu Heinonen, Ritva Hytönen, Antti Hytti, Maj-Britt Ostrow, Petri Syrjänen, Ilkka Uotila (Puistola-Seura), Juhani Vahde ja Kirsti Valento-Laine
Editointi ja aputoimitus Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Kommentointi Pekka Luoma (Medialukio), Kyllikki Rosentröm, Pirjo Ruotsalainen (Lähiöprojekti), Elias Rainio (KSV) ja Anni Tirri (HKR)
Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille, yhteisöille ja tahoille!

Tietolaatikko 8.1: Täydennysrakentaminen

   Tapulikaupungin alueelle on 2000 -luvulla hyväksytty useita asemakaavoja, joissa on kaavoitettu lisää lähinnä asuntorakentamista. Useassa kohteessa puistoa on muutettu asuin käyttöön.

   Vuoden 2015 loppuun mennessä vain pieni osa kaavoitetuista asunnoista on toteutettu. Valmistuneita kohteita ovat mm. Henrik Forsiuksen tien ja Lasinpuhaltajantien omakotitalot sekä Käsityöläisentie 21:n yhdistetty kerros- ja rivitalo.

   Keväällä 2015 on aloitettu rakennustyöt viidellä eri tontilla Sikalanmetsän tuntumassa. Tonteille valmistuu kevääseen 2017 mennessä noin 150 uutta asuntoa.

   Vuonna 2015 voimaan tulleen asemakaavan perusteella leikkipuiston ja urheilupuiston väliselle alueelle on mahdollista rakentaa 44 omakotitaloa. Lisäksi urheilupuistoon on mahdollista rakentaa jalkapallohalli.

  Valmisteilla oleva uusi yleiskaavaluonnos oli nähtävillä alkuvuodesta 2015. Luonnoksen mukaan Puistolan aseman lähelle tultaisiin sijoittamaan asuntoja noin 1000 uudelle asukkaalle. Asiaa ei ole vielä päätetty. Lopullinen yleiskaavaehdotus laaditaan kaavaluonnoksesta saadun palautteen, vaikutusten arviointien, selvitysten yms. pohjalta. Samalla laaditaan kaavan toteuttamisohjelma. Tämänhetkisen arvion mukaan yleiskaavaehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä syksyllä 2015 ja kaupunginhallituksen sekä kaupunginvaltuuston käsittelyssä vuoden 2016 aikana.

Tietolaatikko 0.7: Kirjallisuutta

Kirjallisuutta

Elämää lähiössä. Riitta Astikainen ja Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen 1997, Sanoma Oy.

Helsingin kadunnimet, osa 2, Leo A. Pesonen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1979

Helsingin kadunnimet, osa 3. Jyrki Lehikoinen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta 1999.

Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Väitöskirja. Johanna Hankonen 1994, Gaudeamus ja Otatieto.

Ostari. Lähiön sydän, Sari Saresto, Anne Salminen ja Mira Vierto 2004, Helsingin kaupunginmuseo.

Sub 26. Esikaupungeissa tapahtuu! Marja Piimies (toim.) 2009, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Juhani Piilosen artikkeli Helsingin pitäjä -vuosikirjassa 1996, Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys.

Itämeren valtiaiden tytär. Matti Kinnusen artikkeli julkaisussa Helsinki 450-vuotias. Kaupunki meren sylissä. Helsinki-Info-lehden juhlanumero 12.6.2000.

Lähiöiden kehittäminen Suomessa. Kokemuksia asukkaiden osallistumisesta. Juha Kokkonen, Marjaana Seppänen ja Ilkka Haapola, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia 2009.

Urheileva Puistola, Välähdyksiä Puistolan urheiluseuroista ja urheiluharrastuksista 100 vuoden ajalta, Juhani Vahde, Helsinki 2010, Tampereen Offsetpalvelu Oy.

Tietolaatikko 15.1: Vanha Puustellinmetsä

  Vanha Puustellinmetsä on osa laajempaa kaupunginosapuistoa, johon liittyy virkistysmetsän lisäksi Tapulikaupungin liikuntapuisto ja Maatullinpuisto. Se on kaikenikäisten suosima ulkoilualue kaupungin ylläpitämine ulkoilureitteineen ja voimailuvälineineen. Alue on myös lapsille turvallinen liikkua ja pyöräillä, sillä autoliikennettä ei ole laisinkaan. Pururata on kilometrin mittainen ja metsän siimeksessä kiertää myös muita, pidempiä ulkoilureittejä. Talvella pururadalla on hyvin hoidettu hiihtolatu, jolla mm. lähikoulujen oppilaat ja päiväkodin lapset käyvät hiihtämässä. Poikittainen pääreitti vie Keravanjoen rantaan saakka.

     Vanha Puustellinmetsä on myös monimuotoinen viheralue, lähiseudun vihreä sydän. Se käsittää pääasiassa vanhaa kuusikangasmetsää, jossa on runsaasti biodiversiteettiä lisäävää lahopuuta, sekä pensaikkoja ja tiheikköjä, reunaniittyjä, kosteikkoa sekä lehtomaisia kohtia. Paikoitellen aluskasvillisuus on hyvin mustikkavaltaista. Mukana on myös vanhoja mäntyjä. Sekapuuna esiintyy rauduskoivua ja haapaa. Itäosissa kasvaa nuorempaa koivikkoa. Metsäalueen länsiosa on täyttömäkeä, joka on istutettua ja tiheää mänty- ja kuusimetsää.

     Metsä on arvokas linnustokohde, jossa esiintyy monipuolisesti kuusimetsien tyyppilintulajistoa ja pesii runsas sekametsän peruslinnusto ja mm. kultarinta, kuusi- ja töyhtötiainen, närhi, nokkavarpunen, kanahaukka ja mahdollisesti pyrstötiainen. Matapupu Birding Society järjestää metsässä linturetkiä.

Tietolaatikko 11.1: Terijokelaishuvilat

    Autonomian ajan Suomen raja kulki Karjalan Kannaksella vajaan 30 kilometrin päässä Pietarin miljoonakaupungista. 1800-luvun loppupuolella ja varsinkin Riihimäki Pietari rautatieyhteyden valmistuttua 1870 pietarilainen vauraampi väestö ryhtyi hankkimaan kesänviettopaikkoja Kivennavan ja Uudenkirkon pitäjien erinomaisilta hiekkarannoilta ja niiden lähialueilta. Venäläisten omistamien kiinteistöjen määrä näillä alueilla oli suurimmillaan 6 500 ja siellä vietti kesiään jopa 100000 pääosin pietarilaista. Paikallisen huomattavasti pienemmän suomalaisväestön elinkeinorakenne perustui tuolloin pääosin kesävieraiden palvelulle. Kannaksen Terijoen seudusta muodostuikin eräänlainen huvilaesikaupunki keisarikunnan pääkaupungille.

     Suomen julistauduttua itsenäiseksi ja rajan sulkeutuessa, Kannaksen huvilaelämä koki romahduksen ja rakennukset sekä niissä oleva irtaimisto jäivät yleensä hoidotta. Vuonna 1922 säädettiin laki, joka mahdollisti ulkomaisen omaisuuden ottamisen valtion hoitoon sekä myynnin, ellei oikeita omistajia viiden vuoden määräajassa löytyisi.

     Rappeutumisen edetessä säädettiin nopeasti uusi laki, joka mahdollisti omaisuuden myynnin jo ennen karanteeniajan päättymistä. Näin käynnistyi vertaansa hakeva rakennusten, irtaimiston ja maa-alueiden huutokauppaaminen valtion toimesta. Rakennukset myytiin yleensä pois siirrettäviksi, koska maata haluttiin viljelykäyttöön. Myytävää oli runsaasti ja hintataso jäi todella alhaiseksi.

     Hirsikehikot purettiin ja siirrettiin uudelle rakennuspaikalle yleensä junalla. Tästä syystä uudet rakennuspaikatkin sijaitsivat yleensä radan tuntumassa.

     Terijoen rakennuksia siirrettiin aina Oulua myöten noin 3 000. Helsingin lähiympäristöön näitä ns. terijokelaishuviloita pystytettiin useita satoja, jo yksin Järvenpäähän lähes 200. Alkuperäisasussaan terijokelaishuvilat olivat venäläisomistajiensa maun mukaisesti yleensä hyvinkin koristeellisia lasiverantoineen, pieniruutuisine ikkunoineen ja usein myös torneineen. Uudelleen pystytettyinä ne on yleensä laudoituksella verhoiltu siten, ettei niitä välttämättä enää edes tunnista terijokelaisperäisiksi.

18. Maatullin koulu

Maatullinkoulu, Tapulikaupunki, Helsinki
Maatullinkoulun liikuntasali 30.3.2007, Tapulikaupunki, Helsinki Kuva: Katriina Alestalo

  Maatullin ala-aste valmistui 1980 rakennusviraston omana työnä, suunnittelija oli todennäköisesti Pekka Kuusisto. Ilmava ja viihtyisä koulu rakennettiin aikana, jolloin kaupungilla vielä oli rahaa eikä tarvinnut suunnitella halvinta mahdollista.

   Alkuaan oppilaita oli noin 400 ja muutaman vuoden kuluttua heitä olikin jo 700. Tuolloin otettiin käyttöön viipalekoulu Palovartijanpolulla päiväkoti Mintun viereisellä tontilla sekä kaksi parakkia pääkoulun pihalla. Aikanaan viipalekoulu purettiin ja vietiin Kumpulaan. Viipaleen paikalle paikalle rakennettiin myöhemmin hienompi paviljonki, joka kuitenkin poistettiin 2000 -luvulla.

   Nykyisin Maatullinkoulussa on noin 400 oppilasta. Pitkinä kielinä opetetaan englantia, ruotsia ja ranskaa sekä vuodesta 2016 alkaen lisäksi venäjää. Äidinkielenä on opetettu mm. somalin-, thain- ja albaninkieltä. Koulun alue on turvallinen, sillä lasten ei tarvitse ylittää suuria katuja. Koulussa on kuvataidepainotus, jota voi jatkaa esim. Hiidenkiven yläasteella ja medialukiossa.

 

http://www.hel.fi/hki/maata/fi/Etusivu

19. Tapulin seurakuntakoti

Tapulin srk alttari 2012

Punatiilinen rakennus, jonka suunnitteli Erkko Virkkunen, valmistui ja vihittiin käyttöön 1978. Rakennus  peruskorjattiin 2003. Malmin seurakuntaan kuuluva seurakuntakoti valmistui samaan aikaan Tapulikaupungin kerrostalojen kanssa. Salissa on istumapaikkoja 50 ja pienempään saliin yhdistettynä 70. Tilat ovat muunneltavuutensa ansiosta hyvin toimivat. Alttariseinällä on Kaija Pohjolan tekstiilitaideteos Seitsemän jokea, joka kuvaa Pyhän hengen seitsemää lahjaa: viisaus, ymmärrys, taito, toivo, voima, tieto eli totuuden tunteminen, Herran pelko sekä hurskaus.

Varhaiset fastböleläiset kuuluivat vuosisatojen ajan Helsingin pitäjän seurakuntaan. Suuren alueliitoksen 1946 jälkeen emäseurakunnasta lohkaistiin vuonna 1953 Malmin seurakunta, joka on nykyään jäsenmäärältään Helsingin suurin ja Suomen toiseksi suurin, vaikka sen asukkaista vain 66 % kuuluu kirkkoon.

Samassa rakennuksessa toimii myös suosittu pitopalvelu ja kahvila Pilke, joka toimittaa tuotteitaan presidentinlinnaankin. Viereinen puisto peruskorjattiin 2014.

20. Maatullinkuja

Palokellonkuja 5 2014
Palokellonkuja 5, Maatullinkuja, Tapulikaupunki, Helsinki, 2014 (Katriina Alestalo)

Maatullinkuja on 800 metrin mittainen, mukavasti polveileva urbaani jalankulkuraitti, joka johtaa Tapulikaupungin läpi Maatullinaukiolta useiden pienten aukioiden ja puistojen kautta Henrik Forsiuksen tielle. Maatullinkuja on yksi Helsingin kaupungin nimeämistä arvoympäristöistä ja edustava esimerkki 1970-luvun suunnitteluihanteista. 

Maatullinkujan ideana on muodostaa yhtenäinen kevyen liikenteen pääväylä, jonka varteen on koottu kaupunginosan tärkeimmät toiminnot terveysasemasta kappeliin.

Kujan alkupää on Tapulikaupungin kauppakuja. Sen varrella on vuosien saatossa ollut erinäisiä kauppoja ja palveluita. Alun perin liikehuoneistot olivat pääosin pieniä. Isoimpia olivat Elannon ruokakauppa ja Suomen Yhdyspankin konttori. Sittemmin tiloja on yhdistetty, eikä pienyrittäjiä enää ole 1970 -luvun tapaan. Maatullinkujan varrelta löytyy paljon myös julkisia palveluita, muun muassa vanhusten palvelutalo, kaksi päiväkotia ja ala-asteen koulu. Seurakuntakoti valmistui kerrostaloalueen ensimmäisten talojen joukossa. Elanto on vaihtunut kuntosaliin ja pankkikonttori pubiin. Asuintalon alakerrassa pubi aiheutti harmia ja sen siirryttyä Maatullinaukiolle huoneisto on ollut tyhjillään.

Uusina palvelumuotoina 2000 -luvulla aloittivat pitopalvelu entisen päiväkodin tiloissa ja sen yläkerrassa ompelimo. Kampaamoja on syntynyt lisää: Maatullinkujalla on niitä kolme lähes vierekkäin.

Maatullinkujan keskivaiheille Kämnerinkujan päähän oli asemakaavassa varattu tilaa myös ruokakaupalle. Sitä ei koskaan rakennettu ja paikalla on nyt HEKA Oy:n varastorakennus. Viereisessä liiketilassa, joka oli aiemmin HEKA:n toimistona, on tällä hetkellä parturiliike.

Maatullinkuja välilta Maatullinaukio – Kimnaasipolku peruskorjattiin vuonna 2020. Kujan länsipään remontin on tarkoitus alkaa vuonna 2021.

       Maatullinkuja Kruunaajanpolku 2008

21. Leikkipuisto Tapuli

Yhteislaulua Tapulin leikkipuistossa

Tapulin leikkipuisto on keidas, jonka kumpareet ja uima-altaat kaikki Tapulin lapset tuntevat. Leikkipuisto ja viereinen Maatullin koulu ovat olleet tärkeä osa monen perheen elämää vuosikymmenten varrella.

Puistosuunnitelman teki 1970-luvulla Stephen Fairhurst pyrkimyksenään elävöittää yksitoikkoista maisemaa. Kehämäiset vallit edustavat aikakaudelle ominaista maamassoilla muotoilua. Kumpareet mahdollistavat lasten seikkailuleikit ja mäenlaskun pulkalla. Aikuiset nauttivat kumpareiden suojassa auringosta. Puistoon istutettiin puulajeja, joiden avulla on saatu aikaan kiinnostavia näkymiä. Puistossa on lehtikuusia ja muita erilaisia kuusia, lehmuksia, syreenejä sekä salavia.

Leikkipuiston rakennus valmistui 1977 ja peruskorjattiin 1990-luvulla, jolloin rakennusta myös laajennettiin. Leikkipuiston kerhotoiminta on merkittävä apu perheiden arjessa. Piha-alueella oli kaksi uima-allasta: isoille ja pienille lapsille. Niitä ei ole valitettavasti täytetty pariin viime vuoteen turvallisuussyihin vedoten.  

Tapulin leikkipuistorakennus  suljettiin keväällä 2018 huonon kunnon vuoksi, ja puiston toiminta hajautettiin eri puolille Tapulikaupunkia. Tapulikaupunki-Seura oli vaatinut leikkipuiston hoidon parantamista jo pitkään. Seura korosti kahluualtaiden merkitystä, sillä Tapulista on pitkä matka Helsingin maauimaloihin ja rannoille.

Kaupungin suunnitelmissa sen sijaan oli siirtää leikkipuistotoiminta Maatullin koulun pihalle ja purkaa leikkipuiston vanhat rakenteet. Leikkipuiston paikalle oli suunniteltu eri suuntaan kulkevia kävelyteitä. Leikkipuistorakennusta investointisuunnitelmissa ei kuitenkaan ollut.  Asukkkaat vaativat vanhan rakennuksen kunnostamista tai uuden rakentamista.

Vuoden 2018 lopulla Helsingissä oli tunnistettu tarve uusia useita leikkipuisto- ja päiväkotirakennuksia. Myös Tapulin leikkipuistoon päätettiin sijoittaa paviljonkirakennus. Leikkipuistotoiminnan lisäksi rakennukseen sijoitetaan uusi 120 paikkainen päiväkoti. Rakennus tulee vanhan paikalle, mutta se vie puistoalueesta suuremman osan kuin vanha rakennus.

Tapulin kahluuallas 2013
Kahluuallas Tapulin leikkipuistossa 2013, Tapulikaupunki, Helsinki Kuva: Katriina Alestalo
Tapulin leikkipuiston napakelkka 1992, Tapulikaupunki, Helsinki
Tapulin leikkipuiston napakelkka 1992, Tapulikaupunki, Helsinki Kuva: Katriina Alestalo