Tapulikaupungin kotikaupunkipolku

 Tapulikaupunki on Helsingin Koillisen suurpiirin ja Puistolan peruspiirin osa-alue no 402. Alue rajoittuu etelässä Tapanilankaareen, pohjoisessa Vantaan rajaan, idässä junarataan ja lännessä Suutarilan teollisuusalueeseen. Kaupunginosa muodostuu neljästä pienalueesta. Etelässä ja pohjoisessa on pientaloja. Keskellä on tiivistä kerrostaloasutusta.

Kaupunginosan asukasluku on kasvanut tasaisesti kerrostalokeskustan rakentamisen myötä. Vuonna 1979 Tapulikaupungissa asui 3 692 asukasta ja vuoden 2014 alussa jo 8 621. Opiskelija-asuntoja on paljon ja Tapulikaupunki onkin tuttu monelle erityisesti Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan taloissa asuneelle.

Tapulikaupunki sai oman nimikkolaulun vuonna 1981, kun alueella asunut Harri Saksala levytti kappaleensa ”Tapulikaupunkiin”.

Tämä kotikaupunkipolku johdattaa sinut Tapulikaupungin historiaan ja nykyisyyteen. Tervetuloa!

Julkaisija Tapulikaupunki-Seura ry
Tukija  Helsingin Lähiöprojekti
Työryhmä Katriina Alestalo (pj), Terttu Heinonen, Ritva Hytönen, Antti Hytti, Maj-Britt Ostrow, Petri Syrjänen, Ilkka Uotila (Puistola-Seura), Juhani Vahde ja Kirsti Valento-Laine
Editointi ja aputoimitus Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Kommentointi Pekka Luoma (Medialukio), Kyllikki Rosentröm, Pirjo Ruotsalainen (Lähiöprojekti), Elias Rainio (KSV) ja Anni Tirri (HKR)
Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille, yhteisöille ja tahoille!

Tietolaatikko 8.1: Täydennysrakentaminen

   Tapulikaupungin alueelle on 2000 -luvulla hyväksytty useita asemakaavoja, joissa on kaavoitettu lisää lähinnä asuntorakentamista. Useassa kohteessa puistoa on muutettu asuin käyttöön.

   Vuoden 2015 loppuun mennessä vain pieni osa kaavoitetuista asunnoista on toteutettu. Valmistuneita kohteita ovat mm. Henrik Forsiuksen tien ja Lasinpuhaltajantien omakotitalot sekä Käsityöläisentie 21:n yhdistetty kerros- ja rivitalo.

   Keväällä 2015 on aloitettu rakennustyöt viidellä eri tontilla Sikalanmetsän tuntumassa. Tonteille valmistuu kevääseen 2017 mennessä noin 150 uutta asuntoa.

   Vuonna 2015 voimaan tulleen asemakaavan perusteella leikkipuiston ja urheilupuiston väliselle alueelle on mahdollista rakentaa 44 omakotitaloa. Lisäksi urheilupuistoon on mahdollista rakentaa jalkapallohalli.

  Valmisteilla oleva uusi yleiskaavaluonnos oli nähtävillä alkuvuodesta 2015. Luonnoksen mukaan Puistolan aseman lähelle tultaisiin sijoittamaan asuntoja noin 1000 uudelle asukkaalle. Asiaa ei ole vielä päätetty. Lopullinen yleiskaavaehdotus laaditaan kaavaluonnoksesta saadun palautteen, vaikutusten arviointien, selvitysten yms. pohjalta. Samalla laaditaan kaavan toteuttamisohjelma. Tämänhetkisen arvion mukaan yleiskaavaehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä syksyllä 2015 ja kaupunginhallituksen sekä kaupunginvaltuuston käsittelyssä vuoden 2016 aikana.

Tietolaatikko 0.7: Kirjallisuutta

Kirjallisuutta

Elämää lähiössä. Riitta Astikainen ja Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen 1997, Sanoma Oy.

Helsingin kadunnimet, osa 2, Leo A. Pesonen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1979

Helsingin kadunnimet, osa 3. Jyrki Lehikoinen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta 1999.

Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Väitöskirja. Johanna Hankonen 1994, Gaudeamus ja Otatieto.

Ostari. Lähiön sydän, Sari Saresto, Anne Salminen ja Mira Vierto 2004, Helsingin kaupunginmuseo.

Sub 26. Esikaupungeissa tapahtuu! Marja Piimies (toim.) 2009, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Juhani Piilosen artikkeli Helsingin pitäjä -vuosikirjassa 1996, Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys.

Itämeren valtiaiden tytär. Matti Kinnusen artikkeli julkaisussa Helsinki 450-vuotias. Kaupunki meren sylissä. Helsinki-Info-lehden juhlanumero 12.6.2000.

Lähiöiden kehittäminen Suomessa. Kokemuksia asukkaiden osallistumisesta. Juha Kokkonen, Marjaana Seppänen ja Ilkka Haapola, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia 2009.

Urheileva Puistola, Välähdyksiä Puistolan urheiluseuroista ja urheiluharrastuksista 100 vuoden ajalta, Juhani Vahde, Helsinki 2010, Tampereen Offsetpalvelu Oy.

Tietolaatikko 15.1: Vanha Puustellinmetsä

  Vanha Puustellinmetsä on osa laajempaa kaupunginosapuistoa, johon liittyy virkistysmetsän lisäksi Tapulikaupungin liikuntapuisto ja Maatullinpuisto. Se on kaikenikäisten suosima ulkoilualue kaupungin ylläpitämine ulkoilureitteineen ja voimailuvälineineen. Alue on myös lapsille turvallinen liikkua ja pyöräillä, sillä autoliikennettä ei ole laisinkaan. Pururata on kilometrin mittainen ja metsän siimeksessä kiertää myös muita, pidempiä ulkoilureittejä. Talvella pururadalla on hyvin hoidettu hiihtolatu, jolla mm. lähikoulujen oppilaat ja päiväkodin lapset käyvät hiihtämässä. Poikittainen pääreitti vie Keravanjoen rantaan saakka.

     Vanha Puustellinmetsä on myös monimuotoinen viheralue, lähiseudun vihreä sydän. Se käsittää pääasiassa vanhaa kuusikangasmetsää, jossa on runsaasti biodiversiteettiä lisäävää lahopuuta, sekä pensaikkoja ja tiheikköjä, reunaniittyjä, kosteikkoa sekä lehtomaisia kohtia. Paikoitellen aluskasvillisuus on hyvin mustikkavaltaista. Mukana on myös vanhoja mäntyjä. Sekapuuna esiintyy rauduskoivua ja haapaa. Itäosissa kasvaa nuorempaa koivikkoa. Metsäalueen länsiosa on täyttömäkeä, joka on istutettua ja tiheää mänty- ja kuusimetsää.

     Metsä on arvokas linnustokohde, jossa esiintyy monipuolisesti kuusimetsien tyyppilintulajistoa ja pesii runsas sekametsän peruslinnusto ja mm. kultarinta, kuusi- ja töyhtötiainen, närhi, nokkavarpunen, kanahaukka ja mahdollisesti pyrstötiainen. Matapupu Birding Society järjestää metsässä linturetkiä.

Tietolaatikko 11.1: Terijokelaishuvilat

    Autonomian ajan Suomen raja kulki Karjalan Kannaksella vajaan 30 kilometrin päässä Pietarin miljoonakaupungista. 1800-luvun loppupuolella ja varsinkin Riihimäki Pietari rautatieyhteyden valmistuttua 1870 pietarilainen vauraampi väestö ryhtyi hankkimaan kesänviettopaikkoja Kivennavan ja Uudenkirkon pitäjien erinomaisilta hiekkarannoilta ja niiden lähialueilta. Venäläisten omistamien kiinteistöjen määrä näillä alueilla oli suurimmillaan 6 500 ja siellä vietti kesiään jopa 100000 pääosin pietarilaista. Paikallisen huomattavasti pienemmän suomalaisväestön elinkeinorakenne perustui tuolloin pääosin kesävieraiden palvelulle. Kannaksen Terijoen seudusta muodostuikin eräänlainen huvilaesikaupunki keisarikunnan pääkaupungille.

     Suomen julistauduttua itsenäiseksi ja rajan sulkeutuessa, Kannaksen huvilaelämä koki romahduksen ja rakennukset sekä niissä oleva irtaimisto jäivät yleensä hoidotta. Vuonna 1922 säädettiin laki, joka mahdollisti ulkomaisen omaisuuden ottamisen valtion hoitoon sekä myynnin, ellei oikeita omistajia viiden vuoden määräajassa löytyisi.

     Rappeutumisen edetessä säädettiin nopeasti uusi laki, joka mahdollisti omaisuuden myynnin jo ennen karanteeniajan päättymistä. Näin käynnistyi vertaansa hakeva rakennusten, irtaimiston ja maa-alueiden huutokauppaaminen valtion toimesta. Rakennukset myytiin yleensä pois siirrettäviksi, koska maata haluttiin viljelykäyttöön. Myytävää oli runsaasti ja hintataso jäi todella alhaiseksi.

     Hirsikehikot purettiin ja siirrettiin uudelle rakennuspaikalle yleensä junalla. Tästä syystä uudet rakennuspaikatkin sijaitsivat yleensä radan tuntumassa.

     Terijoen rakennuksia siirrettiin aina Oulua myöten noin 3 000. Helsingin lähiympäristöön näitä ns. terijokelaishuviloita pystytettiin useita satoja, jo yksin Järvenpäähän lähes 200. Alkuperäisasussaan terijokelaishuvilat olivat venäläisomistajiensa maun mukaisesti yleensä hyvinkin koristeellisia lasiverantoineen, pieniruutuisine ikkunoineen ja usein myös torneineen. Uudelleen pystytettyinä ne on yleensä laudoituksella verhoiltu siten, ettei niitä välttämättä enää edes tunnista terijokelaisperäisiksi.

13. Skeittipuisto

Nuorisoasiainkeskus perusti Tullikirjurin skeittipuiston vuonna 2005. Se tunnetaan myös Puistolan ja Suutarilan skedeparkkien nimellä. Rullalautailijoiden mielestä paikka on riittävän iso; siellä ei törmää toisiin. Rakenteet on tehty hyvin ja kokonaisuus on monipuolinen. Puisto on saavuttanut suuren suosion: tänne tullaan Järvenpäästä saakka.

Skeittipuiston ahkeria käyttäjiä ovat skeittaajien lisäksi skuuttaajat (potkulautailijat) ja BMX-pyöräilijät (pienet temppupyörät). Lapsiperheet käyttävät Tullikirjurin puistoa, sillä potkulautailun harjoitteleminen on täällä turvallista. Skeittipuistossa on myös saatavilla sähköä tapahtumia varten.

Suosiota lisää nuorten toivoma graffitiaita, johon voi vapaasti maalata omilla maaleilla. Mittava katutaideseinä on 68 metriä leveä ja 2,5 metriä korkea. Isojen tapahtumien aikaan nuorisotalo tarjoaa maalit graffitien tekemistä varten.

Skeittipuiston katutaideseinä toteutettiin Lähiörahaston rahoituksella vuonna 2014. Seinä rajaa samalla skeittipaikan ja jousiammuntaradan turvallisesti erilleen toisistaan.

 

14. Tullikirjurinmäki

Maaston muodoiltaan tasaisen Tapulikaupungin korkein paikka on täyttömäellä 23 m nykyisen merenpinnan yläpuolella, oma korkeusero noin viisi metriä. Vuonna 1990 kaupungin nimistötoimikunta ehdotti puiston nimeksi Forsiuksenpuisto. Nimeä ei ole kuitenkaan virallistettu. Osa puistosta muutettiin asuintontiksi vuonna 2009. Viiden asunnon rivitalo on valmistunut. Rivitalon loppuosan rakentamista ei ole toistaiseksi aloitettu.

15. Puustellinmetsän teloituspaikka ja muistomerkki

Puustellinmetsä 2008

Suomen sisällissodan loputtua huhtikuussa 1918 olot olivat vielä toukokuussakin levottomat. Yöllä 15. toukokuuta tuntem
attomaksi jäänyt henkilö ampui vartioon menossa olleen puistolalaisen suojeluskuntalaisen Karl Lindströmin Tapanilassa. Valkoiset pitivät murhaa punaisten tekona. Kostona he samana aamuna poimivat summittaisesti Tapanilan asemalta mukaansa joukon punaisiksi uskottuja työläisiä, jotka olivat menossa töihin. Joissakin lähteissä kerrotaan, että Tapanilan pysäkillä valittiin yhdeksän teloitettavaa ja vielä yksi haettiin kotoaan Puistolasta.

Työläiset marssitettiin sopivan syrjäiseen Puustellinmetsään, jossa heidät komennettiin kaivamaan omat hautansa, ja ammuttiin. Aikojen sekavuutta kuvaa se, ettei edes teloitettujen määrästä ole jäänyt varmaa tietoa: se on ollut seitsemän ja kymmenen välillä. Yksi ehkä pelastui esittämällä viime hetkellä työnantajansa todistuksen.

Työväenliikkeen toiminnan jälleen elvyttyä sisällissodan jälkeen alueen työväenjärjestöillä oli tapana suunnata vappuisin muistokulkue hautapaikalle. Vuonna 1971 vainajien jäännökset kuitenkin kaivettiin ylös ja haudattiin uudelleen Malmin hautausmaalle, jonne pystytettiin vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki.

Vähitellen alkuperäisen teloituspaikan tarkka sijaintikin pääsi unohtumaan, kunnes paikallishistorian harrastajat alkoivat 2010-luvulla puuhata paikalle muistokiveä. Heidän työnsä tuloksena paikka selvitettiin jälleen ja lopulta muistokivi paljastettiin syksyllä 2012. Lähiseudun historian kenties synkin luku sai näin arvokkaan päätöksensä.

Puustellinmetsä 1918 muistomerkki 16.4.2018 p

Kuva:Tapulikaupunki-Seuran luontoretki Puustellinmetsään 16.4.2018

(Katriina Alestalo)

Tietolaatikko 15.1: Vanha Puustellinmetsä

16. Liikuntapuisto

  Tapulikaupungin liikuntapuistossa on kaksi hiekkakenttää, yksi tekonurmikenttä ja kaksi luonnonnurmikenttää, asfalttipohjainen minikoripallokenttä sekä tenniskenttä. Hiekka- ja nurmikentät ovat ahkerassa jalkapallokäytössä koko kesän. Talvella koripallokenttä ja tenniskenttä muuttuvat jääkiekkokaukaloksi ja kaksi hiekkakenttää lapsiperheiden suosimiksi luistinkentiksi. Kesäisin käytettävissä on pieni lapsille tarkoitettu kiipeilyteline. Huoltorakennuksen pukukopit ovat käytettävissä ympäri vuoden.

  Aikoinaan suunniteltiin Henrik Forsiuksen tien jatkamista puiston halki, mutta tämä ei onneksi toteutunut.

  Asukkaat ovat pitkään toivoneet alueelle uintimahdollisuutta. Uimahallia alueelle ei ole luvassa. Tapulikaupunki-Seura on ehdottanut liikuntapuistossa vapaana olevien alueiden säilyttämistä maauimalaa varten.

   Vuoden 2015 alkupuolella voimaan tulleessa asemakaavassa peltoalue kuitenkin osoitettiin asuntokäyttöön asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Kaavaselostuksen mukaan liikuntapuistoon on kuitenkin haluttaessa mahdollista sijoittaa maauimala.