Tapulikaupungin kotikaupunkipolku

 Tapulikaupunki on Helsingin Koillisen suurpiirin ja Puistolan peruspiirin osa-alue no 402. Alue rajoittuu etelässä Tapanilankaareen, pohjoisessa Vantaan rajaan, idässä junarataan ja lännessä Suutarilan teollisuusalueeseen. Kaupunginosa muodostuu neljästä pienalueesta. Etelässä ja pohjoisessa on pientaloja. Keskellä on tiivistä kerrostaloasutusta.

Kaupunginosan asukasluku on kasvanut tasaisesti kerrostalokeskustan rakentamisen myötä. Vuonna 1979 Tapulikaupungissa asui 3 692 asukasta ja vuoden 2014 alussa jo 8 621. Opiskelija-asuntoja on paljon ja Tapulikaupunki onkin tuttu monelle erityisesti Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan taloissa asuneelle.

Tapulikaupunki sai oman nimikkolaulun vuonna 1981, kun alueella asunut Harri Saksala levytti kappaleensa ”Tapulikaupunkiin”.

Tämä kotikaupunkipolku johdattaa sinut Tapulikaupungin historiaan ja nykyisyyteen. Tervetuloa!

Julkaisija Tapulikaupunki-Seura ry
Tukija  Helsingin Lähiöprojekti
Työryhmä Katriina Alestalo (pj), Terttu Heinonen, Ritva Hytönen, Antti Hytti, Maj-Britt Ostrow, Petri Syrjänen, Ilkka Uotila (Puistola-Seura), Juhani Vahde ja Kirsti Valento-Laine
Editointi ja aputoimitus Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Kommentointi Pekka Luoma (Medialukio), Kyllikki Rosentröm, Pirjo Ruotsalainen (Lähiöprojekti), Elias Rainio (KSV) ja Anni Tirri (HKR)
Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille, yhteisöille ja tahoille!

Tietolaatikko 8.1: Täydennysrakentaminen

   Tapulikaupungin alueelle on 2000 -luvulla hyväksytty useita asemakaavoja, joissa on kaavoitettu lisää lähinnä asuntorakentamista. Useassa kohteessa puistoa on muutettu asuin käyttöön.

   Vuoden 2015 loppuun mennessä vain pieni osa kaavoitetuista asunnoista on toteutettu. Valmistuneita kohteita ovat mm. Henrik Forsiuksen tien ja Lasinpuhaltajantien omakotitalot sekä Käsityöläisentie 21:n yhdistetty kerros- ja rivitalo.

   Keväällä 2015 on aloitettu rakennustyöt viidellä eri tontilla Sikalanmetsän tuntumassa. Tonteille valmistuu kevääseen 2017 mennessä noin 150 uutta asuntoa.

   Vuonna 2015 voimaan tulleen asemakaavan perusteella leikkipuiston ja urheilupuiston väliselle alueelle on mahdollista rakentaa 44 omakotitaloa. Lisäksi urheilupuistoon on mahdollista rakentaa jalkapallohalli.

  Valmisteilla oleva uusi yleiskaavaluonnos oli nähtävillä alkuvuodesta 2015. Luonnoksen mukaan Puistolan aseman lähelle tultaisiin sijoittamaan asuntoja noin 1000 uudelle asukkaalle. Asiaa ei ole vielä päätetty. Lopullinen yleiskaavaehdotus laaditaan kaavaluonnoksesta saadun palautteen, vaikutusten arviointien, selvitysten yms. pohjalta. Samalla laaditaan kaavan toteuttamisohjelma. Tämänhetkisen arvion mukaan yleiskaavaehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä syksyllä 2015 ja kaupunginhallituksen sekä kaupunginvaltuuston käsittelyssä vuoden 2016 aikana.

Tietolaatikko 0.7: Kirjallisuutta

Kirjallisuutta

Elämää lähiössä. Riitta Astikainen ja Riitta Heiskanen ja Raija Kaikkonen 1997, Sanoma Oy.

Helsingin kadunnimet, osa 2, Leo A. Pesonen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta, 1979

Helsingin kadunnimet, osa 3. Jyrki Lehikoinen (toim.), Helsingin kaupungin nimistötoimikunta 1999.

Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Väitöskirja. Johanna Hankonen 1994, Gaudeamus ja Otatieto.

Ostari. Lähiön sydän, Sari Saresto, Anne Salminen ja Mira Vierto 2004, Helsingin kaupunginmuseo.

Sub 26. Esikaupungeissa tapahtuu! Marja Piimies (toim.) 2009, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto.

Juhani Piilosen artikkeli Helsingin pitäjä -vuosikirjassa 1996, Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys.

Itämeren valtiaiden tytär. Matti Kinnusen artikkeli julkaisussa Helsinki 450-vuotias. Kaupunki meren sylissä. Helsinki-Info-lehden juhlanumero 12.6.2000.

Lähiöiden kehittäminen Suomessa. Kokemuksia asukkaiden osallistumisesta. Juha Kokkonen, Marjaana Seppänen ja Ilkka Haapola, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia 2009.

Urheileva Puistola, Välähdyksiä Puistolan urheiluseuroista ja urheiluharrastuksista 100 vuoden ajalta, Juhani Vahde, Helsinki 2010, Tampereen Offsetpalvelu Oy.

Tietolaatikko 15.1: Vanha Puustellinmetsä

  Vanha Puustellinmetsä on osa laajempaa kaupunginosapuistoa, johon liittyy virkistysmetsän lisäksi Tapulikaupungin liikuntapuisto ja Maatullinpuisto. Se on kaikenikäisten suosima ulkoilualue kaupungin ylläpitämine ulkoilureitteineen ja voimailuvälineineen. Alue on myös lapsille turvallinen liikkua ja pyöräillä, sillä autoliikennettä ei ole laisinkaan. Pururata on kilometrin mittainen ja metsän siimeksessä kiertää myös muita, pidempiä ulkoilureittejä. Talvella pururadalla on hyvin hoidettu hiihtolatu, jolla mm. lähikoulujen oppilaat ja päiväkodin lapset käyvät hiihtämässä. Poikittainen pääreitti vie Keravanjoen rantaan saakka.

     Vanha Puustellinmetsä on myös monimuotoinen viheralue, lähiseudun vihreä sydän. Se käsittää pääasiassa vanhaa kuusikangasmetsää, jossa on runsaasti biodiversiteettiä lisäävää lahopuuta, sekä pensaikkoja ja tiheikköjä, reunaniittyjä, kosteikkoa sekä lehtomaisia kohtia. Paikoitellen aluskasvillisuus on hyvin mustikkavaltaista. Mukana on myös vanhoja mäntyjä. Sekapuuna esiintyy rauduskoivua ja haapaa. Itäosissa kasvaa nuorempaa koivikkoa. Metsäalueen länsiosa on täyttömäkeä, joka on istutettua ja tiheää mänty- ja kuusimetsää.

     Metsä on arvokas linnustokohde, jossa esiintyy monipuolisesti kuusimetsien tyyppilintulajistoa ja pesii runsas sekametsän peruslinnusto ja mm. kultarinta, kuusi- ja töyhtötiainen, närhi, nokkavarpunen, kanahaukka ja mahdollisesti pyrstötiainen. Matapupu Birding Society järjestää metsässä linturetkiä.

Tietolaatikko 11.1: Terijokelaishuvilat

    Autonomian ajan Suomen raja kulki Karjalan Kannaksella vajaan 30 kilometrin päässä Pietarin miljoonakaupungista. 1800-luvun loppupuolella ja varsinkin Riihimäki Pietari rautatieyhteyden valmistuttua 1870 pietarilainen vauraampi väestö ryhtyi hankkimaan kesänviettopaikkoja Kivennavan ja Uudenkirkon pitäjien erinomaisilta hiekkarannoilta ja niiden lähialueilta. Venäläisten omistamien kiinteistöjen määrä näillä alueilla oli suurimmillaan 6 500 ja siellä vietti kesiään jopa 100000 pääosin pietarilaista. Paikallisen huomattavasti pienemmän suomalaisväestön elinkeinorakenne perustui tuolloin pääosin kesävieraiden palvelulle. Kannaksen Terijoen seudusta muodostuikin eräänlainen huvilaesikaupunki keisarikunnan pääkaupungille.

     Suomen julistauduttua itsenäiseksi ja rajan sulkeutuessa, Kannaksen huvilaelämä koki romahduksen ja rakennukset sekä niissä oleva irtaimisto jäivät yleensä hoidotta. Vuonna 1922 säädettiin laki, joka mahdollisti ulkomaisen omaisuuden ottamisen valtion hoitoon sekä myynnin, ellei oikeita omistajia viiden vuoden määräajassa löytyisi.

     Rappeutumisen edetessä säädettiin nopeasti uusi laki, joka mahdollisti omaisuuden myynnin jo ennen karanteeniajan päättymistä. Näin käynnistyi vertaansa hakeva rakennusten, irtaimiston ja maa-alueiden huutokauppaaminen valtion toimesta. Rakennukset myytiin yleensä pois siirrettäviksi, koska maata haluttiin viljelykäyttöön. Myytävää oli runsaasti ja hintataso jäi todella alhaiseksi.

     Hirsikehikot purettiin ja siirrettiin uudelle rakennuspaikalle yleensä junalla. Tästä syystä uudet rakennuspaikatkin sijaitsivat yleensä radan tuntumassa.

     Terijoen rakennuksia siirrettiin aina Oulua myöten noin 3 000. Helsingin lähiympäristöön näitä ns. terijokelaishuviloita pystytettiin useita satoja, jo yksin Järvenpäähän lähes 200. Alkuperäisasussaan terijokelaishuvilat olivat venäläisomistajiensa maun mukaisesti yleensä hyvinkin koristeellisia lasiverantoineen, pieniruutuisine ikkunoineen ja usein myös torneineen. Uudelleen pystytettyinä ne on yleensä laudoituksella verhoiltu siten, ettei niitä välttämättä enää edes tunnista terijokelaisperäisiksi.

9. Pommikoneen hylky pihamaan alla?

     Juhannuspäivänä 25.6.1941 varhain aamulla iskeytyi Puistolassa sikatalouskoeaseman pellolle neuvostoliittolainen SB-2 pommikone saatuaan osuman ilmatorjuntatulesta.Tuolloin hauraan välirauhan vielä vallitessa neuvostoliittolaiset pommittivat aamuvarhain Suomessa useita paikkakuntia. Syynä pommituksiin oli ilmeisesti se, että Saksa oli kolme päivää aikaisemmin hyökännyt Neuvostoliittoon ja Suomi ei enää ollut juuri kainostellut peitellä haluaan liittyä hyökkäyssotaan Saksan rinnalla. Tässä mielessä yhteistyö Saksan kanssa oli jo pitkään ollut laajaa ja Malmin lentokenttäkin oli jo annettu saksalaisten käyttöön.  Osuman saanut lentokone oli todennäköisesti tulossa pommittamaan juuri Malmin lentokenttää ja yritti vahingoittaa siellä olevia saksalaislentokoneita. Juhannuspäivän pommitusten jälkeen seuraavan päivän radiopuheessaan presidentti Risto Ryti totesikin Suomen olevan sotatilassa Neuvostoliittoa vastaan –  jatkosota oli alkanut.

    Putoavasta koneesta oli nähty pelastautuvan kaksi henkilöä, joista toisen laskuvarjo ei kuitenkaan avautunut. Toinen laskeutui lentokoneen putoamispaikan lähelle ja lähti pakenemaan Tikkurilaa kohti ylittäen Keravanjoen uiden. Hän sai nopeasti takaa-ajavat joukot kintereilleen ja epätoivoisessa tilanteessa surmasi itsensä Tikkurilassa.

    Syvälle saviseen peltoon uponneen koneen mukana menehtyi koneen lentäjä. Tietojen mukaan peltoon syvälle painuneen koneen suhteen ei tehty aikoinaan mitään kaivauksia, vaan syntynyt kuoppa täytettiin ja paikkaa käytettiin tämän jälkeen entiseen tapaan peltona. Sikatalouskoeaseman pellolle rakennetussa Tapulikaupungissa putoamispaikka on nykyisen Palovartijantie 9 11:n etupihalla.

25. Tapanilan urheilukenttä

  Tapanilan täysimittainen yleisurheilu- ja jalkapallokenttä oli puistolalaisten ja tapanilalaisten yhteinen, rakennettu heti viime sotien jälkeen. Helsingin ympäristökartassa vuodelta 1945 kenttää ei ole vielä merkitty, mutta vuoden 1946 kartassa se jo on. Kenttää ovat käyttäneet sekä Tapanilan Erän ja Tarmon että Puistolan Urheilijoiden ja Pyryn jäsenet. Se on myös Malmin Palloseuran jalkapalloilijoiden kotikenttä. MPS ilmoittaa kotikenttänsä vanhalla tutulla nimellä Tapanilan kenttä”, vaikka se ei enää nykyTapanilaan kuulukaan

   Tapanilan urheilukentällä on järjestetty 194060-luvuilla niin seuraotteluja lähikylien pikkuseurojen kesken kuin kansallisiakin yleisurheilukilpailuja. Harjoitusillat oli jaettu sovussa yleisurheilijoiden ja jalkapalloilijoiden kesken. Viimeiset suuremmat kilpailut, joissa oli paljon osanottajia myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, järjesti Puistolan Urheilijat vuonna 1959. Nykyään Tapulikaupungissa asuva Juhani Vahde juoksi silloin ennätystään sivuten 100 m aikaan 11,0.

10. Uusi senioritalo

Senioritalo 4.4.2020 Tapulikaupunki
Senioritalo 4.4.2020, Tapulikaupungintie, Helsinki Kuva: Katriina Alestalo

Tällä päiväkoti Mintun viereisellä tontilla on nykyään senioritalo. Päiväkoti Minttu rakennettiin vuonna 1984 vanhan sikalan paikalle. Tämä viereinen tontti oli Maatullinkoulun käytössä 1990 -luvulle saakka, mutta on ollut sen jälkeen tyhjillään. 

Tapulikaupunki-Seura ehdotti kaupungille jo 1990-luvun puolivälissä kolmen yleisille rakennuksille kaavoitetun, mutta rakentamatta jääneen tontin muuttamista asuntotontiksi. Yksi niistä oli tämä Maatulllin koulun entisen sivukoulun tontti.

Sivukoulun parakki oli jo siirtynyt Kumpulaan, jossa se palveli lähes 20 vuotta. Pienen tauon jälkeen tontille ilmestyi vielä uusi rakennus; aiempaa tyylikkäämpi paviljonkikoulu. Oppilasmäärien laskiessa 1990 -luvulla paviljonkikin siirrettiin muualle ja tontti jäi tyhjilleen.

Tontin semakaavamuutos tuli voimaan 2013 ja senioritalona rakennustyöt aloitettiin keväällä 2015. Asumisoikeusasuntoja sisältävä senioritalo valmistui vuonna 2017.

www.hel.fi/www/Helsinki/fi/paivahoito-ja-koulutus/paivahoito/paivakotihoito/paivakodit/paivakoti-minttu 

 

 

 

26. Monitoimitalo ja kirjasto

Ajurinaukio 5, ala-aula, Tapulikaupunki, Helsinki, 2017 (Katriina Alestalo)

Tapulin kirjasto 2007

Idea monitoimitalosta syntyi 1982. Se sai laajan tuen Puistolan ja Tapulikaupungin asukkailta. Kirjelmän kaupunginhallitukselle allekirjoittivat mm. Puistola-seura, poliittiset puolueet laidasta laitaan, alueen virkamiehet, koulujen rehtorit ja taloyhtiöt. Erityinen huolenaihe oli nuorisotilojen puute.

Monitoimitalo valmistui 1985. Talon 2 000 m2:sta kaupunki osti 500 m2 kirjastoksi ja 530 m2 nuorisotiloiksi. Loput rakentaja Perusyhtymä vuokrasi erilaisiksi liiketiloiksi. Ensimmäinen yritys, Kukka-Asema, avasi ovensa 4.12.1985. Rakennukseen sijoittui myös perheravintola Domino sekä Noppa-pubi. Dominon ruokalista oli hämmästyttävän monipuolinen ja se saavutti suuren suosion myös Tapulikaupungin ulkopuolella. Ravintolan kahvila avautui monitoimitalon aulaan ja sieltä sai mm. jäätelöannoksia. Dominossa oli alkujaan taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin seinämaalaus, joka esitti lampaita. Lampaat katosivat myöhemmin Turtles-kilpikonnien maihinnousun myötä. Ajan oloon Domino muuttui tavanomaiseksi pubiksi ja perheelliset asiakkaat kaikkosivat.

Kirjasto on Tapulikaupungin sydän, jonka olemassaoloa on puolustettu jopa mielenosoituksella vuonna 2009. Kirjasto on monitoimipaikka: normaalin kirjasto- ja näyttelytoiminnan lisäksi tiloja on voitu käyttää myös erilaisiin tapaamisiin ja asukastilaisuuksiin sekä juhliin. Kirjasto on erittäin tärkeä yhteistyökumppani alueen toimijoille.

231 171 Mielenosoitus l hipalveluiden s ilytt miseksi 12.12.2009

http://www.helmet.fi/…/Tapulikaupungin_kirjasto