Tapulikaupungin kotikaupunkipolku

 Tapulikaupunki on Helsingin Koillisen suurpiirin ja Puistolan peruspiirin osa-alue no 402. Alue rajoittuu etelässä Tapanilankaareen, pohjoisessa Vantaan rajaan, idässä junarataan ja lännessä Suutarilan teollisuusalueeseen. Kaupunginosa muodostuu neljästä pienalueesta. Etelässä ja pohjoisessa on pientaloja. Keskellä on tiivistä kerrostaloasutusta.

Kaupunginosan asukasluku on kasvanut tasaisesti kerrostalokeskustan rakentamisen myötä. Vuonna 1979 Tapulikaupungissa asui 3 692 asukasta ja vuoden 2014 alussa jo 8 621. Opiskelija-asuntoja on paljon ja Tapulikaupunki onkin tuttu monelle erityisesti Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunnan taloissa asuneelle.

Tapulikaupunki sai oman nimikkolaulun vuonna 1981, kun alueella asunut Harri Saksala levytti kappaleensa ”Tapulikaupunkiin”.

Tämä kotikaupunkipolku johdattaa sinut Tapulikaupungin historiaan ja nykyisyyteen. Tervetuloa!

Julkaisija Tapulikaupunki-Seura ry
Tukija  Helsingin Lähiöprojekti
Työryhmä Katriina Alestalo (pj), Terttu Heinonen, Ritva Hytönen, Antti Hytti, Maj-Britt Ostrow, Petri Syrjänen, Ilkka Uotila (Puistola-Seura), Juhani Vahde ja Kirsti Valento-Laine
Editointi ja aputoimitus Pauli Saloranta / Suomen Kotikaupunkipolut tmi
Kommentointi Pekka Luoma (Medialukio), Kyllikki Rosentröm, Pirjo Ruotsalainen (Lähiöprojekti), Elias Rainio (KSV) ja Anni Tirri (HKR)
Kiitos kaikille tietoja antaneille kaupunkilaisille, yhteisöille ja tahoille!

7. Sikalanmetsä

231 236 Sikalanmets n valkovuokkoja p iv koti Mintun takana 16.5.2010
Sikalanmetsä,Tapulikaupungintie,Tapulikaupunki, Helsinki, 2010 (Katriina Alestalo)

 Palovartijantien kääntöpaikan, päiväkoti MIntun sekä Tapulikaupungintien talojen väliin jää metsikkö; Sikalanmetsä.Se on saanut nimensä paikalla vuosina 1925 – 1968 toimineesta Valtion sikataloudellisesta koeasemasta. Aikoinaan pienen mäen kupeessa oli suuri sikalarakennus sekä asuintalo ja neljä latoa. Lisäksi kiinteistössä asusti hevonen, jonka kärryillä koeasemalle haettiin junalla lähetettyjä sikoja. Koeasemalla vertailtiin sikarotujen ominaisuuksia ja tehtiin ruokintakokeita, toisin sanoen kehiteltiin joulukinkkuja eri aikojen vaatimusten mukaisiksi.  Nyt jäljellä on enää pyöreä rehutorni.

Sikalanmetsässä on saattanut olla elämää jo nuorakeraamisella ajalla. Mäen rinteellä olleesta hiekkakuopasta Palovartijantien kääntöpaikan lähettyviltä on löydetty kivinen, teräväksi hiottu ns. oikokirves. Se viittaa asuinpaikkaan noin vuosina 2 500 2 000 e.a.a. Ilmasto oli tuolloin jääkauden jälkeen lämmin. Asuminen oli kausittaista, sillä elannon hankinta vaati siirtymistä paikasta toiseen. Vähitellen maanviljelys muodostui pääelinkeinoksi ihmisille, jotka olivat todennäköisesti tulleet tänne etelästä päin. Varmoja kivikautisia asuinpaikkalöytöjä on lähialueilla noin 40, merkittävimmät Vantaan Jokiniemessä. Mutta yksi löytö on myös Tapulikaupungin ”sikalanmetsässä 4000 vuotta sitten täällä eläneen ihmisen jälki.  

 

 Sikalanmetsän torni 26.5.2017

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tietolaatikko 8.1: Täydennysrakentaminen

   Tapulikaupungin alueelle on 2000 -luvulla hyväksytty useita asemakaavoja, joissa on kaavoitettu lisää lähinnä asuntorakentamista. Useassa kohteessa puistoa on muutettu asuin käyttöön.

   Vuoden 2015 loppuun mennessä vain pieni osa kaavoitetuista asunnoista on toteutettu. Valmistuneita kohteita ovat mm. Henrik Forsiuksen tien ja Lasinpuhaltajantien omakotitalot sekä Käsityöläisentie 21:n yhdistetty kerros- ja rivitalo.

   Keväällä 2015 on aloitettu rakennustyöt viidellä eri tontilla Sikalanmetsän tuntumassa. Tonteille valmistuu kevääseen 2017 mennessä noin 150 uutta asuntoa.

   Vuonna 2015 voimaan tulleen asemakaavan perusteella leikkipuiston ja urheilupuiston väliselle alueelle on mahdollista rakentaa 44 omakotitaloa. Lisäksi urheilupuistoon on mahdollista rakentaa jalkapallohalli.

  Valmisteilla oleva uusi yleiskaavaluonnos oli nähtävillä alkuvuodesta 2015. Luonnoksen mukaan Puistolan aseman lähelle tultaisiin sijoittamaan asuntoja noin 1000 uudelle asukkaalle. Asiaa ei ole vielä päätetty. Lopullinen yleiskaavaehdotus laaditaan kaavaluonnoksesta saadun palautteen, vaikutusten arviointien, selvitysten yms. pohjalta. Samalla laaditaan kaavan toteuttamisohjelma. Tämänhetkisen arvion mukaan yleiskaavaehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä syksyllä 2015 ja kaupunginhallituksen sekä kaupunginvaltuuston käsittelyssä vuoden 2016 aikana.

Tietolaatikko 1.3: Aluerakentaminen

Kun suuri maaltapako alkoi 1960-luvulla, rakennusteollisuus oli juuri sopivasti oppinut tuottamaan betonielementtejä liukuhihnalla. Ideologiana oli rakentaa nopeasti vuokra-asuntoja, jotka voitaisiin vaikka purkaa, kun ihmiset vaurastuvat ja muuttavat omistusasuntoihin. Uudessa uljaassa ”lähiössä” olisivat lähellä niin palvelut, naapurit kuin koskematon luonto.

     Edes maan suurin kaupunki Helsinki ei ollut valmistautunut näin nopeaan kasvuun. Aluerakentaminen ratkaisi yhtälön: maanhankinta, suunnittelu, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen kuntien päätöksenteon ohi. Valtion ohjauksessa haettiin asuntotuotantoon tehokkuutta. Myös arkkitehtuurissa arvot olivat vastakkaiset 1950-luvun suunnittelulle. Nosturiradan ekonomia määräsi korttelien muodon.

     Muutto uusiin kerrostaloihin merkitsi monelle huomattavaa asumistason nousua. Juokseva vesi, nykyaikainen keittiö ja sisävessa tulivat nyt koko kansan saataville. Aluksi ihmiset olivatkin tyytyväisiä, mutta pian alkoivat ongelmat. Esikaupunkielämä ei sopinut kaikille, eikä betoni kestänyt ikuisesti, hyvä jos kymmenen vuotta.

     Aluerakentamisen kulta-aikaa oli 196070-luvun vaihde. Sen jälkeen rakentaminen on painottunut pienempiin hankkeisiin. Vanhat lähiöt on korjattu 1990-luvulta alkaen mittavissa lähiöprojekteissa. Suomessa on kaikkiaan noin 300 lähiötä, joissa asuu miljoona ihmistä. Ensimmäinen lähiöissä syntynyt sukupolvi on aikuistuttuaan jopa alkanut hakeutua takaisin kotiseudulleen.

Kun suuri maaltapako alkoi 1960-luvulla, rakennusteollisuus oli juuri sopivasti oppinut tuottamaan betonielementtejä liukuhihnalla. Ideologiana oli rakentaa nopeasti vuokra-asuntoja, jotka voitaisiin vaikka purkaa, kun ihmiset vaurastuvat ja muuttavat omistusasuntoihin. Uudessa uljaassa ”lähiössä” olisivat lähellä niin palvelut, naapurit kuin koskematon luonto.

     Edes maan suurin kaupunki Helsinki ei ollut valmistautunut näin nopeaan kasvuun. Aluerakentaminen ratkaisi yhtälön: maanhankinta, suunnittelu, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen kuntien päätöksenteon ohi. Valtion ohjauksessa haettiin asuntotuotantoon tehokkuutta. Myös arkkitehtuurissa arvot olivat vastakkaiset 1950-luvun suunnittelulle. Nosturiradan ekonomia määräsi korttelien muodon.

     Muutto uusiin kerrostaloihin merkitsi monelle huomattavaa asumistason nousua. Juokseva vesi, nykyaikainen keittiö ja sisävessa tulivat nyt koko kansan saataville. Aluksi ihmiset olivatkin tyytyväisiä, mutta pian alkoivat ongelmat. Esikaupunkielämä ei sopinut kaikille, eikä betoni kestänyt ikuisesti, hyvä jos kymmenen vuotta.

     Aluerakentamisen kulta-aikaa oli 196070-luvun vaihde. Sen jälkeen rakentaminen on painottunut pienempiin hankkeisiin. Vanhat lähiöt on korjattu 1990-luvulta alkaen mittavissa lähiöprojekteissa. Suomessa on kaikkiaan noin 300 lähiötä, joissa asuu miljoona ihmistä. Ensimmäinen lähiöissä syntynyt sukupolvi on aikuistuttuaan jopa alkanut hakeutua takaisin kotiseudulleen.

11. Marsintien terijokelaishuvila

Puistolan alueella on ainakin viisi rakennusta, joiden hirsirungot ovat peräisin Terijoelta tai sen lähiympäristöstä Karjalan kannakselta. Yksi näistä on osoitteessa Marsintie1. Tämä terijokelaishuvila oli 1920-luvulta lähtien vuoden 1902 Suomen painichampion Carl Allenin (1874 – 1951) koti. Allen valmensi Suomen1900 -luvun alkuvuosien kultamitalipainijoita. Hän oli myös vuonna 1929 perustetun Puistolan VPK:n perustajia ja osallistui kylän rientoihin aktiivisesti. Toimittaja Eino M-o-n-i Soinio kertoo Allenista 1930 -luvun lopulla: ”Kaikessa hiljaisuudessa elää nyt tämä yksi voimailumme suurista ja ansioituneista uranuurtajista huvilassaan Puistolassa, lähellä Helsinkiä”.

Tietolaatikko 11.1: Terijokelaishuvilat

15. Puustellinmetsän teloituspaikka ja muistomerkki

Puustellinmetsä 2008

Suomen sisällissodan loputtua huhtikuussa 1918 olot olivat vielä toukokuussakin levottomat. Yöllä 15. toukokuuta tuntem
attomaksi jäänyt henkilö ampui vartioon menossa olleen puistolalaisen suojeluskuntalaisen Karl Lindströmin Tapanilassa. Valkoiset pitivät murhaa punaisten tekona. Kostona he samana aamuna poimivat summittaisesti Tapanilan asemalta mukaansa joukon punaisiksi uskottuja työläisiä, jotka olivat menossa töihin. Joissakin lähteissä kerrotaan, että Tapanilan pysäkillä valittiin yhdeksän teloitettavaa ja vielä yksi haettiin kotoaan Puistolasta.

Työläiset marssitettiin sopivan syrjäiseen Puustellinmetsään, jossa heidät komennettiin kaivamaan omat hautansa, ja ammuttiin. Aikojen sekavuutta kuvaa se, ettei edes teloitettujen määrästä ole jäänyt varmaa tietoa: se on ollut seitsemän ja kymmenen välillä. Yksi ehkä pelastui esittämällä viime hetkellä työnantajansa todistuksen.

Työväenliikkeen toiminnan jälleen elvyttyä sisällissodan jälkeen alueen työväenjärjestöillä oli tapana suunnata vappuisin muistokulkue hautapaikalle. Vuonna 1971 vainajien jäännökset kuitenkin kaivettiin ylös ja haudattiin uudelleen Malmin hautausmaalle, jonne pystytettiin vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki.

Vähitellen alkuperäisen teloituspaikan tarkka sijaintikin pääsi unohtumaan, kunnes paikallishistorian harrastajat alkoivat 2010-luvulla puuhata paikalle muistokiveä. Heidän työnsä tuloksena paikka selvitettiin jälleen ja lopulta muistokivi paljastettiin syksyllä 2012. Lähiseudun historian kenties synkin luku sai näin arvokkaan päätöksensä.

Puustellinmetsä 1918 muistomerkki 16.4.2018 p

Kuva:Tapulikaupunki-Seuran luontoretki Puustellinmetsään 16.4.2018

(Katriina Alestalo)

Tietolaatikko 15.1: Vanha Puustellinmetsä

Tietolaatikko 0.3: Aluerakentaminen

    Kun suuri maaltapako alkoi 1960-luvulla, rakennusteollisuus oli juuri sopivasti oppinut tuottamaan betonielementtejä liukuhihnalla. Ideologiana oli rakentaa nopeasti vuokra-asuntoja, jotka voitaisiin vaikka purkaa, kun ihmiset vaurastuvat ja muuttavat omistusasuntoihin. Uudessa uljaassa ”lähiössä” olisivat lähellä niin palvelut, naapurit kuin koskematon luonto.

     Edes maan suurin kaupunki Helsinki ei ollut valmistautunut näin nopeaan kasvuun. Aluerakentaminen ratkaisi yhtälön: maanhankinta, suunnittelu, rakentaminen ja asuntosäästäminen niputettiin yhteen kuntien päätöksenteon ohi. Valtion ohjauksessa haettiin asuntotuotantoon tehokkuutta. Myös arkkitehtuurissa arvot olivat vastakkaiset 1950-luvun suunnittelulle. Nosturiradan ekonomia määräsi korttelien muodon.

     Muutto uusiin kerrostaloihin merkitsi monelle huomattavaa asumistason nousua. Juokseva vesi, nykyaikainen keittiö ja sisävessa tulivat nyt koko kansan saataville. Aluksi ihmiset olivatkin tyytyväisiä, mutta pian alkoivat ongelmat. Esikaupunkielämä ei sopinut kaikille, eikä betoni kestänyt ikuisesti.

      Aluerakentamisen kulta-aikaa oli 196070-luvun vaihde. Sen jälkeen rakentaminen on painottunut pienempiin hankkeisiin. Vanhat lähiöt on korjattu 1990-luvulta alkaen mittavissa lähiöprojekteissa. Suomessa on kaikkiaan noin 300 lähiötä, joissa asuu miljoona ihmistä. Ensimmäinen lähiöissä syntynyt sukupolvi on aikuistuttuaan jopa alkanut hakeutua takaisin

26. Monitoimitalo ja kirjasto

Ajurinaukio 5, ala-aula, Tapulikaupunki, Helsinki, 2017 (Katriina Alestalo)

Tapulin kirjasto 2007

Idea monitoimitalosta syntyi 1982. Se sai laajan tuen Puistolan ja Tapulikaupungin asukkailta. Kirjelmän kaupunginhallitukselle allekirjoittivat mm. Puistola-seura, poliittiset puolueet laidasta laitaan, alueen virkamiehet, koulujen rehtorit ja taloyhtiöt. Erityinen huolenaihe oli nuorisotilojen puute.

Monitoimitalo valmistui 1985. Talon 2 000 m2:sta kaupunki osti 500 m2 kirjastoksi ja 530 m2 nuorisotiloiksi. Loput rakentaja Perusyhtymä vuokrasi erilaisiksi liiketiloiksi. Ensimmäinen yritys, Kukka-Asema, avasi ovensa 4.12.1985. Rakennukseen sijoittui myös perheravintola Domino sekä Noppa-pubi. Dominon ruokalista oli hämmästyttävän monipuolinen ja se saavutti suuren suosion myös Tapulikaupungin ulkopuolella. Ravintolan kahvila avautui monitoimitalon aulaan ja sieltä sai mm. jäätelöannoksia. Dominossa oli alkujaan taiteilija Heljä Liukko-Sundströmin seinämaalaus, joka esitti lampaita. Lampaat katosivat myöhemmin Turtles-kilpikonnien maihinnousun myötä. Ajan oloon Domino muuttui tavanomaiseksi pubiksi ja perheelliset asiakkaat kaikkosivat.

Kirjasto on Tapulikaupungin sydän, jonka olemassaoloa on puolustettu jopa mielenosoituksella vuonna 2009. Kirjasto on monitoimipaikka: normaalin kirjasto- ja näyttelytoiminnan lisäksi tiloja on voitu käyttää myös erilaisiin tapaamisiin ja asukastilaisuuksiin sekä juhliin. Kirjasto on erittäin tärkeä yhteistyökumppani alueen toimijoille.

231 171 Mielenosoitus l hipalveluiden s ilytt miseksi 12.12.2009

http://www.helmet.fi/…/Tapulikaupungin_kirjasto

Tietolaatikko 6.2: Parkstad Wanda Puistonkylä


  Asumisolojen kurjuus Helsingin kaupungissa kärjistyi 1900-luvun alussa asukasmäärän ylitettyä 100 000:n rajan. Sitä helpottamaan Konrad ”Konni” Zilliacus (18551924) ystävineen aloitti vuonna 1906 englantilaistyylisen puutarhakaupungin kehittämisen Helsingin maalaiskuntaan Fastbölen (nyk. Kuninkaala) ja Suutarilan kyliin rautatien varteen. Hän hankki 1 200 hehtaaria maata, teki ehdotuksen rautatieseisakkeiden perustamisesta ja aloitti markkinoinnin lähinnä suomenkieliselle työväestölle. Asukkaat saivat ostaa tonttinsa kymmenen vuoden osamaksulla ja rakentaa talonsa vapaasti. Vaikka yhdyskunnasta suunniteltiin omavaraista viljelypalstojen ja pienteollisuustonttien avulla, käytännössä väki joutui käymään töissä Helsingissä.

     Markan inflaatio maailmansodan aikaan 191418 vaikeutti maayhtiön toimintaa. Kun ruotsinkielinen maalaiskuntakin alkoi haluta eroon suomenkielisestä työläisyhdyskunnasta, ei sen tulevaisuus näyttänyt valoisalta. Lopulta Helsingin kaupunki lunasti yhtiön 1934 saadakseen maata Malmin lentokentän perustamiseen. Alue liitettiin hallinnollisesti Helsinkiin vuonna 1946 ja sinne asetettiin rakennuskielto. Monin paikoin on vielä jäljellä merkkejä entisestä puutarhakaupungista, jonka paikalla ovat nykyiset Malmi, Tapaninvainio, Tapanila, Puistola (Parkstad) sekä Alppikylä.

12. Lasinpuhaltajantien pientalot

Tällä entisen Airamin lampputehtaan vieressä sijaitsevalla alueella oli aikoinaan tehtaan työväen asuntoja. Tontit olivat tyhjillään 1980 – luvun lopulta lähtien, ja Tapulikaupunki-Seura esitti alueelle pientaloja. Lasinpuhaltajantie syntyi vuonna 2007 tehdyn asemakaavamuutoksen yhteydessä. Talot, joita on yhteensä 14, rakennettiin ryhmärakentamisena vuosina  2010 – 2011. Tontit ovat noin 700 m²:n suuruisia Helsingin kaupungin vuokratontteja.