Suomen sisällissodan loputtua huhtikuussa 1918 olot olivat vielä toukokuussakin levottomat. Yöllä 15. toukokuuta tuntem
attomaksi jäänyt henkilö ampui vartioon menossa olleen puistolalaisen suojeluskuntalaisen Karl Lindströmin Tapanilassa. Valkoiset pitivät murhaa punaisten tekona. Kostona he samana aamuna poimivat summittaisesti Tapanilan asemalta mukaansa joukon punaisiksi uskottuja työläisiä, jotka olivat menossa töihin. Joissakin lähteissä kerrotaan, että Tapanilan pysäkillä valittiin yhdeksän teloitettavaa ja vielä yksi haettiin kotoaan Puistolasta.

Työläiset marssitettiin sopivan syrjäiseen Puustellinmetsään, jossa heidät komennettiin kaivamaan omat hautansa, ja ammuttiin. Aikojen sekavuutta kuvaa se, ettei edes teloitettujen määrästä ole jäänyt varmaa tietoa: se on ollut seitsemän ja kymmenen välillä. Yksi ehkä pelastui esittämällä viime hetkellä työnantajansa todistuksen.

Työväenliikkeen toiminnan jälleen elvyttyä sisällissodan jälkeen alueen työväenjärjestöillä oli tapana suunnata vappuisin muistokulkue hautapaikalle. Vuonna 1971 vainajien jäännökset kuitenkin kaivettiin ylös ja haudattiin uudelleen Malmin hautausmaalle, jonne pystytettiin vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki.

Vähitellen alkuperäisen teloituspaikan tarkka sijaintikin pääsi unohtumaan, kunnes paikallishistorian harrastajat alkoivat 2010-luvulla puuhata paikalle muistokiveä. Heidän työnsä tuloksena paikka selvitettiin jälleen ja lopulta muistokivi paljastettiin syksyllä 2012. Lähiseudun historian kenties synkin luku sai näin arvokkaan päätöksensä.

Kuva:Tapulikaupunki-Seuran luontoretki Puustellinmetsään 16.4.2018

(Katriina Alestalo)

Tietolaatikko 15.1: Vanha Puustellinmetsä

  Tämä mielenkiintoinen päiväkotirakennus valmistui 1983. Rakennuksen suunnitteli Pentti Myllymäki ja sisustuksen Marianne Andersson. Pikkuprinssi oli rakennusviraston ja päivähoitoviraston yhteinen projekti, jonka tarkoituksena oli kehittää päiväkotien toimivuutta ja tiloja. Vierailijoita uudessa ”Satulinnassa” kävikin päivittäin, kaukaisimmat ihastelijat tulivat Australiasta asti.

     Päiväkodissa ei ole varsinaisia käytäviä, vaan huoneet liittyvät välittömästi toisiinsa ja ne ovat kaikki muunneltavaa toimintatilaa. Tunnelman rauhoittamiseksi tilat on suunniteltu selviksi huoneiksi. Ne ovat eriluonteisia ja -muotoisia, jotta lasten olisi helppo hahmottaa ympäristönsä ja olinpaikkansa. Siksi rakennuksessa on paljon ikkunallisia väliovia ja sisäikkunoita.

    Rakennuksessa on paikkoja, jotka voi vallata leikkiin. Tällaisia ovat mm. parvet, rappuset ja niiden alustat. Niissä leikit saavat kehittyä lasten omien tarpeiden mukaan. Päiväkotirakennusta ympäröi iso piha, jolla on lasten istuttamia mäntyjä ja marjapensaita. Kesäisin lapset istuttavat pihalle kukkien siemeniä. Rakennuksen keskellä on sisäpiha erilaisia tapahtumia varten.

    Luonnon kunnioittaminen ja kestävä kehitys ovat olleet Pikkuprinssin teemoja vuodesta 2002 alkaen ja päiväkoti on mukana Vihreä lippu -toiminnassa. Luonto on tuotu myös päiväkodin sisälle. Huoneissa on ikkunoita eri ilmansuuntiin, jotta päivänkierto ja elävä valo näkyvät koko päivän. Rakennuksen pintaverhouksessa on käytetty mahdollisimman paljon luonnonmateriaaleja. Vaaleanpunaiseksi ja -siniseksi maalattu rakennus erottuu selkeästi ympäristöstään.

    Rakennus peruskorjattiin 2014. Nykyään 130-paikkainen Pikkuprinssi on myös iltahoitopäiväkoti, joka tarjoaa hoitoa iltatyössä tai opiskelemassa olevien vanhempien lapsille klo 22 asti. Päivällä toimii kuusi ryhmää ja illalla kolme. 

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kasvatus-ja-koulutus/paivahoito/paivakotihoito/paivakodit/paivakoti-pikkuprinssi

Punatiilinen rakennus, jonka suunnitteli Erkko Virkkunen, valmistui ja vihittiin käyttöön 1978. Rakennus  peruskorjattiin 2003. Malmin seurakuntaan kuuluva seurakuntakoti valmistui samaan aikaan Tapulikaupungin kerrostalojen kanssa. Salissa on istumapaikkoja 50 ja pienempään saliin yhdistettynä 70. Tilat ovat muunneltavuutensa ansiosta hyvin toimivat. Alttariseinällä on Kaija Pohjolan tekstiilitaideteos Seitsemän jokea, joka kuvaa Pyhän hengen seitsemää lahjaa: viisaus, ymmärrys, taito, toivo, voima, tieto eli totuuden tunteminen, Herran pelko sekä hurskaus.

Varhaiset fastböleläiset kuuluivat vuosisatojen ajan Helsingin pitäjän seurakuntaan. Suuren alueliitoksen 1946 jälkeen emäseurakunnasta lohkaistiin vuonna 1953 Malmin seurakunta, joka on nykyään jäsenmäärältään Helsingin suurin ja Suomen toiseksi suurin, vaikka sen asukkaista vain 66 % kuuluu kirkkoon.

Samassa rakennuksessa toimii myös suosittu pitopalvelu ja kahvila Pilke, joka toimittaa tuotteitaan presidentinlinnaankin. Viereinen puisto peruskorjattiin 2014.

Maatullinkuja on 800 metrin mittainen, mukavasti polveileva urbaani jalankulkuraitti, joka johtaa Tapulikaupungin läpi Maatullinaukiolta useiden pienten aukioiden ja puistojen kautta Henrik Forsiuksen tielle. Maatullinkuja on yksi Helsingin kaupungin nimeämistä arvoympäristöistä ja edustava esimerkki 1970-luvun suunnitteluihanteista. 

Maatullinkujan ideana on muodostaa yhtenäinen kevyen liikenteen pääväylä, jonka varteen on koottu kaupunginosan tärkeimmät toiminnot terveysasemasta kappeliin.

Kujan alkupää on Tapulikaupungin “kauppakuja”. Sen varrella on vuosien saatossa ollut erinäisiä kauppoja ja palveluita. Alun perin liikehuoneistot olivat pääosin pieniä. Isoimpia olivat Elannon ruokakauppa ja Suomen Yhdyspankin konttori. Sittemmin tiloja on yhdistetty, eikä pienyrittäjiä enää ole 1970 -luvun tapaan. Maatullinkujan varrelta löytyy paljon myös julkisia palveluita, muun muassa vanhusten palvelutalo, kaksi päiväkotia ja ala-asteen koulu. Seurakuntakoti valmistui kerrostaloalueen ensimmäisten talojen joukossa. Elanto on vaihtunut kuntosaliin ja pankkikonttori pubiin. Asuintalon alakerrassa pubi aiheutti harmia ja sen siirryttyä Maatullinaukiolle huoneisto on ollut tyhjillään.

Uusina palvelumuotoina 2000 -luvulla aloittivat pitopalvelu entisen päiväkodin tiloissa ja sen yläkerrassa ompelimo. Kampaamoja on syntynyt lisää: Maatullinkujalla on niitä kolme lähes vierekkäin.

Maatullinkujan keskivaiheille Kämnerinkujan päähän oli asemakaavassa varattu tilaa myös ruokakaupalle. Sitä ei koskaan rakennettu ja paikalla on nyt HEKA Oy:n varastorakennus. Viereisessä liiketilassa, joka oli aiemmin HEKA:n toimistona, on tällä hetkellä parturiliike.

Maatullinkuja välilta Maatullinaukio – Kimnaasipolku peruskorjattiin vuonna 2020. Kujan länsipään remontin on tarkoitus alkaa vuonna 2021.

Tapulin leikkipuisto on keidas, jonka kumpareet ja uima-altaat kaikki Tapulin lapset tuntevat. Leikkipuisto ja viereinen Maatullin koulu ovat olleet tärkeä osa monen perheen elämää vuosikymmenten varrella.

Puistosuunnitelman teki 1970-luvulla Stephen Fairhurst pyrkimyksenään elävöittää yksitoikkoista maisemaa. Kehämäiset vallit edustavat aikakaudelle ominaista maamassoilla muotoilua. Kumpareet mahdollistavat lasten seikkailuleikit ja mäenlaskun pulkalla. Aikuiset nauttivat kumpareiden suojassa auringosta. Puistoon istutettiin puulajeja, joiden avulla on saatu aikaan kiinnostavia näkymiä. Puistossa on lehtikuusia ja muita erilaisia kuusia, lehmuksia, syreenejä sekä salavia.

Leikkipuiston rakennus valmistui 1977 ja peruskorjattiin 1990-luvulla, jolloin rakennusta myös laajennettiin. Leikkipuiston kerhotoiminta on merkittävä apu perheiden arjessa. Piha-alueella oli kaksi uima-allasta: isoille ja pienille lapsille. Niitä ei ole valitettavasti täytetty pariin viime vuoteen turvallisuussyihin vedoten.  

Tapulin leikkipuistorakennus  suljettiin keväällä 2018 huonon kunnon vuoksi, ja puiston toiminta hajautettiin eri puolille Tapulikaupunkia. Tapulikaupunki-Seura oli vaatinut leikkipuiston hoidon parantamista jo pitkään. Seura korosti kahluualtaiden merkitystä, sillä Tapulista on pitkä matka Helsingin maauimaloihin ja rannoille.

Kaupungin suunnitelmissa sen sijaan oli siirtää leikkipuistotoiminta Maatullin koulun pihalle ja purkaa leikkipuiston vanhat rakenteet. Leikkipuiston paikalle oli suunniteltu eri suuntaan kulkevia kävelyteitä. Leikkipuistorakennusta investointisuunnitelmissa ei kuitenkaan ollut.  Asukkkaat vaativat vanhan rakennuksen kunnostamista tai uuden rakentamista.

Vuoden 2018 lopulla Helsingissä oli tunnistettu tarve uusia useita leikkipuisto- ja päiväkotirakennuksia. Myös Tapulin leikkipuistoon päätettiin sijoittaa paviljonkirakennus. Leikkipuistotoiminnan lisäksi rakennukseen sijoitetaan uusi 120 paikkainen päiväkoti. Rakennus tulee vanhan paikalle, mutta se vie puistoalueesta suuremman osan kuin vanha rakennus.

Osana Puistolan huvilayhdyskuntaa nousi myös vanhan aseman länsipuolelle huvila-alue. Asemalla toimivia kauppoja olivat HOK ja Elanto. Rakennuksista kaksi on suojeltu: Hannukselantie 5 sekä 15. Myös Päitsitiellä on kokonaisuutena kiinnostavaa miljöötä, jonka kruunaa erityisen hienosti säilynyt huvila numerossa 17b.

Hannukselantie 5:ssä on korkea ja näkymää hallitseva rakennus, joka muistetaan vahvasti Puistolan postina, vaikka sen osuus tässä tehtävässä jäi aikoinaan melko lyhyeksi. Rautatieverkon kehittymisen myötä postitoimi siirtyi kievarilaitokselta vähitellen rautatielaitoksen tehtäväksi. Vuoden 1926 alusta Puistolan postipysäkki toimi uudessa rautatien pysäkkirakennuksessa, mutta pian se siirtyi, postiasemaksi korotettuna, Hannukselantie 5:n uudisrakennukseen 14 m2:n tilaan.

Kesällä 1948 postin toiminta siirtyi saman tien varrella olleeseen rakennukseen, jota ei enää ole. Vuonna 1970 postitoimipaikka numero 76 siirtyi Puistolan torille. Myöhemmin se yhdistettiin Tapulikaupungin postiin numero 75 ja toiminta Puistolan torilla loppui.

Heti Arttolantien pohjoispuolella Aisapuistossa virtaa Puistolanpuro, jonka pääuoma on pituudeltaan 2 km ja laskee Keravanjokeen Ala-Tikkurilassa. Valuma-alue 340 ha kattaa koko Tapulikaupungin, osan Puistolasta ja hieman naapurikaupunginosistakin.

Tietolaatikko 6.1: Näköala Puistolaan
Tietolaatikko 6.2: Parkstad Wanda Puistonkylä