Kirsti Valento-Laine: Hämis teki minusta tapulikaupunkilaisen

151
Kirsti Valento-Laine Tapulikaupunki-Seuran lähijunaretkellä 2019 (Kuva: Katriina Alestalo)

Tapulikaupungista tuli kotini vuonna 1978. Muutin perheeni kanssa Kämnerintie 4:een Hämäläis-Osakunnan uuteen asuntoon, kun poikamme Mikko oli juuri syntynyt.

Tapulikaupunkiin muutimme Pohjois-Haagasta Ida Aalbergintieltä, jossa asuin Hämiksen opiskelijataloissa ”poikasolussa”; kolme kämppäkaveriani olivat miehiä. Mieheni toimi tuolloin nimismiehenä Pyhtäällä, mutta minä olin Helsingissä opiskelujen vuoksi. Soluasunto oli luonteva vaihtoehto tuon ajan opiskelijalle. Soluun muuttaessani en tiennyt olevani raskaana. Aamulla jouduin aina siivoamaan vessan ennen kuin muut pääsivät asioilleen, jos olin voinut pahoin. Mieheni oli synnytyksessä mukana ja totesi, että ”helpolla pääsit kun et edes huutanut”. Hänelle vaikeinta oli ollut seistä sinisissä muovitossuissa vieressä koko ajan.

Koulutukseltani olen kielten maisteri Helsingin yliopistosta sekä diplomilaulaja Sibelius Akatemiasta. Päätyöni oli Radion kamarikuorossa. Lisäksi opetin Hyvinkään musiikkiopistossa ja Tampereen Pirkanmaan musiikkiopistossa.

Kun ensimmäisenä aamuna Tapulikaupungissa Kämnerintiellä avasin parvekkeen oven, ulkoa kuului ”ammuu” lähistöllä olleen mansardikattoisen talon pihalaitumelta. Muistan, kuinka maalaistunnelma oli ihana!

Myöhemmin syksyllä rakennusyhtiö Palkki rakensi naapurissa taloja. Minulla oli auton kanssa hieman vaikeuksia. Joka päivä joku rakennustyömaan työmiehistä juoksi antamaan autolleni sähköä ”kun siellä on taas se rouva lumihangessa lapsi kassissa”.

Opiskeluiden päätyttyä emme halunneet muuttaa Tapulin hyvien palveluiden läheltä pois. Porvarintieltä löytyi uusi kiva kaksio, jonne muutimme vuonna 1986, kun olin saanut vakituisen paikan oopperasta. Poikamme kävi kaikki koulunsa Tapulikaupungissa: ala-asteen, yläasteen ja lukion. Ala-aste oli Maatullinkoulussa. Yläaste ja lukio olivat tuolloin samassa rakennuksessa, nykyisen Medialukion tiloissa. Lukio oli tuolloin nimeltään Pohjois-Helsingin lukio.

Aikanaan poikammekin aloitti opinnot Helsingin yliopistossa. Hän opiskeli ensin japanin kieltä, ja teki sitten maisterin tutkinnon kiinan kielestä, koska Japaniin ei saanut stipendiä.

Nyt elelen yksin mieheni kuoltua. Poika perheineen asuu Myllypurossa. Olen viihtynyt Porvarintien kaksiossa naapuriavun ja taloyhtiön hyvän yhteishengen vuoksi. Järjestämme taloyhtiössä usein erilaisia pihakekkereitä; grilli tai kahvipannu kuumenee heti, kun sille päälle satutaan. Naapureiden luona pistäydyn usein. Taloyhtiöstämme pidetään hyvää huolta, ja erityisesti remontti, jossa taloihimme asennettiin hissit, oli tervetullut. Olen Tapulikaupunki-Seuran toiminnassa mukana, ja kokoustamme usein juuri meidän taloyhtiössämme.

Oopperaurani jälkeen olen vielä oopperan yleisöyhteistyössä mukana. Eipä tarvitse tapella kenraalilipuista, kun näkee aina jo pääharjoitukset!