60-luvun alussa muutin Turusta Helsinkiin, valmistuvaan Pihlajamäkeen, mäkien ja kukkuloitten kaupunginosaan ja minusta tuli vannoutunut pihlajamäkeläinen liki neljäksikymmeneksi vuodeksi. Mutta elämä tuo muutoksia. Isäni kuoli vuona 2000, ja äitini sairastui mielenmasennukseen, oli siis tuotava äiti Tampereelta Helsinkiin.
Valitsimme Tapulin, Palokoukunkujan, uudeksi kotipaikaksi. Tapulissa oli kaikki tasaisessa maastossa. Iän myötä hyvä kulkea tasaisella. Oli palvelut lähellä, niin terveyskeskus kuin kaupat ja kirjasto. Liikenneyhteydet olivat hyvät ja minä ja aikuistuneet lapseni, eli Isoäidin rakkaat, asuimme lähellä. Äitini virkistyi, tutustui ympäristöön kävellen päivittäin koirani kanssa. Elämä sujui tasaisesti.
Kun äitini kuoli, muutin minä vuorostani Palokoukunkujalle. Kaikki on sadan metrin säteellä. jos haluan iltamyssylle niin hissillä alas; jos haluan hengen ravintoa niin pihan poikki Seurakuntakodille, jos haluan ”pään kauneutta” niin kampaamoon kulman taakse, ja parkkipaikka aukeaa laajana talon edessä, ja kaupat, terveyskeskus ja kirjasto ovat edelleen kävelymatkan päässä.
Seurakunnan OLOHUONE maanantaisin tarjoaa mahdollisuuden vapaaehtoistyöhön, josta pidän kovasti, ja Olohuoneen ohessa toimiva kirjoittajaryhmä on luonut mukavan harrastuspiirin; olemme kirjoittaneet elämänmakuisia tarinoita ainakin viimeiset seitsemän, kahdeksan vuotta ja saaneet aikaan yhden antologian, ”Tilkkutäkki, silppusäkki”.
Olohuoneessa olen tavannut monet alueemme asukkaista. Kahvikupin ääressä on käyty antoisia keskusteluja, tutustuttu. Tapuli ihmisineen on nyt minun kotipaikkani, jolla on paikka sydämessäni.
