” Jos yhteen sanaan pitäisi koota kaikki se mitä koin Berliinissä, mistä järkytyin, mikä opetti eniten, se sana olisi VAPAUS, FREIHEIT”
Kenellä oli vapaus ja keiltä se vietiin 13.elokuuta 1961?
Ketkä jäivät muurien ja piikkilankojen vankilaan ja miksi?
Miten CIA, amerikkalainen agenttitekniikka, Stasi ja se blondi, joka sipsutteli korkokengissään maailman vaarallisemmalla rajalla tankkien ohi sekä puotilalainen Marja-Liisa liittyivät toisiinsa näissä 1960-luvun tapahtumissa?
”Itä-Saksa oli sulkenut rajan Länsi-Berliiniin. Oli sunnuntai 13. elokuuta 1961 ja Berliinin muurin rakentaminen alkoi – panssarivaunut vyöryivät pitkin katuja. Katsoin näkyä keittiöni ikkunasta Itä-Berliinissä.”
Näin alkoi hänen elämässään tapahtumaketju, jonka seurauksena hän vastaanotti vuonna 2009 itseään koskevia papereita Saksassa Stasin historiaa ja rikoksia tutkivalta BStU-virastolta.
Berliinin muurin rakentaminen alkoi tasan 60 vuotta sitten 13.8.1961
Muuri oli 155 km pitkä rakennelma. Sitä rakennettiin neljässä eri vaiheessa: piikkilanka-aita (1961), parannettu piikkilanka-aita ja muurattu muuri (1962–1965) betonimuuri (1965–1975), rajamuuri 75 (betonielementtimuuri). Korkeimmillaan muuri oli 3,6 m korkea, siinä oli 300 vartio-tornia ja 30 bunkkeria. Enimmillään rajalla vartioi jopa 10 000 rajavartijaa.
Se katkaisi 192 katua, 3 moottoritietä ja 44 junarataa. Sen rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa.”
”Aluksi oli piikkilankaa ja betoniharkkoja, joiden avulla koko ajan yötä päivää raken-nettiin muuria. Ihmisiä syöksyi katuun ensimmäisinä päivinä ja tunteina heidän yrittäessään paeta” Puotilassa vuodesta 1963 lähtien asunut Marja-Liisa kertoo ja jatkaa.
”Länsimaat reagoivat nopeasti ja amerikkalaiset toivat varsin ripeästi tankit Check-point Charlille. Neuvostoliiton tankit sijaitsivat siinä vastapäätä.
Parin viikon kuluttua muurin rakentamisen aloittamisesta jenkit alkoivat rentoutua, heittelivät meille ja soittivat iskelmiä neuvostoliitolaisten tankkien kiusaksi. Joskus jo-ku neuvostoliittolainen yrmy nosti päätään ja jenkit pistivät ranttaliksi.”
Valmiina Ulkoministeriön palvelukseen
Puotilalainen Marja-Liisa Linkoaho (87v.) työskenteli vuosina 1954 – 1963 Ulkoministeriön palveluksessa.
Kesällä 1961 Marja-Liisa muutti lapsineen Itä-Berliiniin ja aloitti työskentelyn Suomen kaupallisessa edustustossa.
Miltä Itä-Berliini näytti tuolloin? Miten se näyttäytyi suomalaisen nuoren naisen silmissä?
”Berliini oli jaettu neljään eri sektoriin – Yhdysvaltojen, Ranskan, Iso-Britannian ja Neuvostoliiton kesken. Tuolloin oli varsin vapaata liikkua eri sektoreiden välillä. Tun-nelma sektoreissa oli samanlainen kuin oli valtion ominaispiirrekin. Esimerkiksi ranskalaisella sektorilla oli ranskalaisia ravintoloita ja amerikkalaisilta oli mahdollista ostaa amerikkalaisia autoja.”
”Kaupunginosa, jonka nimi oli Stadtmitte oli pommitettu noin 80%. Tällä alueella rau-nioiden keskellä sijaitsi myös Suomen kaupallinen edustusto. Itse rakennuksestakin oli kaksi ylimmäistä kerrosta pommitettu ja palanut pois. Edustusto sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa. Rakennus oli kolkko.”
Edustuston posti tuli Amerikan sektorilla olevaan kirjakauppaan Paul Hansiin (ennen muuria). DDR:n puolelle tuleva posti saatettiin tarkistaa. DDR:ltä tuleva virallinen posti tai määräykset poliisilta tuotiin suoraan edustustoon.
Olet aina ollut rohkea ja seikkailunhaluinen. DDR:n salainen poliisi Stasi (Staatssicherheits Polizai) teki kesällä 1961 rajalla pistokokeita. Ymmärtääkseni lähdit vielä heinä/elokuun vaihteessa kokeilemaan miten helposti rajan yli kulkevassa S-bahn-junassa pääsee lännen puolelle. Mitä tapahtui, miten Stasin koneisto toimi?
”Stasin poliisit tulivat siihen vaunuun, jossa minäkin olin ja he ottivat mukaansa sieltä joka kolmannen matkustajan. Erityisesti tarkastukseen vietiin ne, joilla oli tavaraa mukanaan. Tunnelma oli pelokas ja hyytävä. Minua ei kylläkään sillä kertaa tarkastettu.”
Mitä tapahtui aamuyöllä 13.8.1961
Elokuun 13. päivänä 1961 DDR aloitti rakentamaan muuria, joka eristi Itä- ja Länsi-Berliinin toisistaan 28 vuodeksi.
Tuliko yllätyksenä? Mitä ajattelit kun näit tankit?
”Rajan sulkemisen ideana olikin juuri se, että se tuli yllätyksenä ja nimenomaan aamuyönä sunnuntaita vasten.”
”Satuin katsomaan ikkunasta ulos ja tankkien telaketjujen jylinä yllätti. Tankkeja, jotka kulkivat ikkunamme alla, oli kymmeniä.”
Olimme pitäneet mielessä, että olemme keskellä kylmää sotaa ja kolmas maailmasotakin tuntui olevan lähellä. Luulimme, että siitä on kysymys. Otin lapset ja äidin mukaani ja lähdimme tankkien perään, ne olivat matkalla lännen suuntaan. Näky oli tyrmistyttävä – joka puolella oli sotilaita, piikkilankaa ja rakennustarvikkeita.”
Halusit myös tarkistaa, että jos samantien lähtisitte länteen niin riittäisivätkö olemassa olevat dokumentit – miten kävi?
”Lähdimme äidin ja lasten kanssa kokeilemaan ja pääsimme länteen ja takaisin kaikkien sotilaiden ja poliisien läpi. Koska passit, viisumit ja kaikki paperit olivat kunnossa niin meidän kulkua ei voitu estää.”
Tuli maanantai ja työpäivä, mitkä olivat tunnelmat edustustossa?
”Hämmennys ja sekasorto oli suurta. Veden- ja sähköntulo keskeytyi.”
Tuhannet itä-berliiniläiset kävivät ennen muurin rakentamista töissä lännen puolella? Mitä heille tapahtui?
”He jäivät sinne ja koti ja perheet toiselle puolelle. Raja suljettiin sotilaiden ja poliisien voimin saksalaisella tehokkuudella.”
Minkälaista Neuvostoliiton miehittämällä alueella oli?
DDR:stä onnistui pakenemaan arviolta 5000 itäsaksalaista. Ainakin 138 ihmistä sai surmansa – todellinen luku suurempi.
”Ilman papereita ei voinut kadulla kulkea. Koska tahansa voitiin kysyä papereita. Nukuin myös paperit tyynyn alla, sillä milloin tahansa saattoi tulla tarkistus.
”Idän kaupoista loppui ruoka, oli pulaa aivan peruselintarvikkeista, joita sai ostaa vain elintarvikekorteilla. ”
Stasi osasi olla todella pelottava ja mitä vain saattoi tapahtua? Sinulla on tästä melko vaikuttava kokemus.
”Kuljin melko useasti rajan yli ja kanadalainen toimittaja oli kiinnittänyt minuun huo-mioita Checkpoint Charlilla. Yhtenä kertana hän pysäytti minut kysyäkseen miten voin kulkea jatkuvasti vapaasti rajan yli ja mitä teen Itä-Berliinissä. Hän halusi tutustua johonkin kapakkaan ja kysyi minua oppaaksi. Suostuin. Toimittaja toivoi, että jotain erityistä tapahtui ja näin kävikin. Kapakan naapuripöydässä kuulimme sanottavan, että Ulbricht ist schwein – Ulbricht on sika (Walter Ulbrichtin oli saksalainen kommu-nistipoliitikko ja Saksan demokraattisen tasavallan valtionpäämies (1960–1973), jon-ka johdolla Berliinin muuri rakennettiin). Ja sitten ei kestänyt kuin muutama minuutti kuin poliisiauto ajoi paikalle ja poliisi oli sisällä kapakassa. Naapuriseurue vietiin autoon ja meidät vietiin toimittajan kanssa kahdestaan toiseen autoon. Meitä suorastaa osoitettiin käsiaseella. Meidät vietiin Stasin päämajaan ja meitä molempia kuulusteltiin. Toimittaja jäi pidätettynä poliisiasemalle ja minut, jolla oli diplomaattipassi, päästettiin kotiin. Aamulla sain luvan tulla hakemaan hänet pois. Kun kysyin toimittajalta, että oliko tämä tarpeeksi erityistä, hän halusi heti Länsi-Berliinin puolelle.”
Sinua ja perhettäsi myös seurattiin ja kuvattiin? Tiesitkö mistään tällaisesta silloin?
”Tästä minulle ei ollut vielä tuolloin mitään huomiota vaikka tällaisesta minua oli varoitettu. Ja vaikka tällaista tapahtuikin Itä-Berliinissä päivittäin en voinut kuvitella, että tämä kohdistuisi myös minuun.”
Reportaasin toinen osa ilmestyy joulukuussa. Siinä kerrotaan miten Stasi ja CIA kiinnostuivat Marja-Liisasta ja mihin se johti. Miten CIA astui kuvioihin ja mitä Stasin myöhemmin julki tullut raportti Marja-Liisasta ja hänen perheestään sisälsi.
Haastattelu: Marika Lahti
Vanhat kuvat: Marja-Liisa Linkoahon kotialbumi
Uusi kuva: Marika Lahti
”Puotilan Kartanon Ystävät esittää-sarjan puitteissa haastattelin Marja-Liisaa aiheesta Berliinin muuri ja minä – melkein vakooja Puotilan Kartanolla 31.1.2019. Koska tänään 13.8.2021 tulee kuluneeksi 60-vuotta muurin rakentamisen alkamisesta, julkaisemme haastettelusta osan myös kaksiosaisena blogina.” Marika Lahti 13.8.2021