Ellun kahvilassa Puotilan venesatamassa viihtyvät asiakkaat ja emäntä

Ellun kahvila (Meripellontie 11 A Puotilan venekerhon rakennus)

Ellun kahvila sijaitsee aurinkoisessa Puotilan venesatamassa venekerhorakennuksen toisessa päädyssä ja sitä pitää aina hyväntuulinen Eija Hilpi. Täällä viihtyvät sekä asiakkaat että emäntä ja koirillekin Ellu on järjestänyt juomakuppeja.

Tänä kesänä ilmat ovat hellineet Ellua ja kahvilan ja sataman asiakkaita. Kahvilassa voit yllättäen tavata vanhoja tuttujakin ja monet pyöräilijät saapuvat sinne Helsingin rantoja pitkin.

Puotilan venekerhon rakennus

Kun kevätaurinko vuonna 1962 sulatteli talven viime jäitä, lauta- ja lankkupinoja kantajineen alkoi kerääntyä Puotilantien päässä olevalle ranta-alueelle. Pinojen kantajat olivat venemiehiä, joiden mielessä oli laiturinpätkän kyhääminen omaa venettään varten. Mutta tällöin heräsi ajatus, eikö olisi järkevämpää rakentaa talkoona yhteinen laituri, johon kaikki ”osakkaat” voisivat sijoittaa veneensä. Tätä mahdollisuutta kehittämään venemiehet valitsivat keskuudestaan laituritoimikunnan. Laituritoimikunta anoi välittömästi Helsingin kaupungilta rakennuslupaa. Puotilan venekerho rekisteröitiin vuonna 1963. (Puotilan venekerhon historia 1962-1971, sivu 10)

Ellu, olet viihtynyt täällä Puotilassa ja pitkään – mikä sai sinut aloittamaan kahvilatoiminnan?

”Olin aikoinaan täällä kesäapulaisena yhdeksän vuotta. Silloinen kahvilanpitäjä Marita päätti lopettaa ja, koska olin aina viihtynyt täällä ja kuulin tällaisesta mahdollisuudesta, hain paikkaa.

Vuonna 2007 sitten aloitin yksityisyrittäjänä ja jatkoin aina vuoteen 2016 asti. Henkilökohtaisen elämäntilanteeni vuoksi olin pois vuodet 2017-2019. Puotilan venekerhon hallitus soitti minulle vuonna 2020 ja pyysi takaisin. Päätin palata tänne sillä aika oli minulle silloin oikea.

Pääosin työskentelen yksin mutta toisinaan tyttäreni ja hänen poikansa käyvät minua auttamassa. Kahvila on auki huhtikuun puolivälistä lokakuun puoliväliin pääsääntöisesti klo 10-19.

Olen erittäin sosiaalinen ja myös siksi kahvilan pitäminen on ollut minulle mielekästä. Asiakkaat ja miljöö ovat menneet sieluun saakka. Tämä on samalla työ ja harrastus sillä olen täällä kauden aikana maanantaista sunnuntaihin ja vakiasiakkaat ovat tulleet tässä samalla ystäviksi. Täällä on myös vähän niin kuin olisi kesämökillä – vaikka ei pääsekään uimaan, hän naurahtaa. Olisihan tuossa vieressä kyllä Puotilan uimarantakin.”

Mitkä ovat mielestäsi tämän alueen vahvuudet?

“Ihan ehdottomasti ihanat asiakkaat ja meri. Täällä käy paljon vakioasiakkaita mutta myös ohikulkijoita ja mm. ulkomaalaisia turisteja Rastilan leirintäalueelta.

Kun aloitin täällä niin pääsääntöisesti asiakkaat olivat vain miehiä. Nykyään täällä käy myös enemmän nuoria perheitä lapsineen.

Meille on tervetulleita myös koirat ja meillä onkin jo vakiasiakkaina mm. Aino, Minni ja Keke.”

Aino nautiskelee Ellun kahvilassa päivittäin.

Mitä alueella voisi mielestäsi parantaa?

”Tätä rantatietä. Olin vuosia sitten yhteydessä Helsingin kaupunkiin silloiseen liikuntavirastoon, jotta tänne saataisiin penkkejä. Penkkejä ja kukkaistutuksia luvattiin toimittaa. Näin silloin niiden sijoittamisesta tehdyn suunnitelmankin mutta se taitaa vielä odottaa toteuttajaan. Nyt on tylsää kun ulkoilijat joutuvat istumaan rannassa olevien tolppien ja pölkkyjen päällä. Täällä käy säännöllisesti ihmisiä, jotka tulevat muistelemaan hukkuneita ja heittämään veteen kukkia.

Alueelle olisi kiva saada myös vierasvenepaikkoja”

Alueella toimii Helsingin kaupunki ja Puotilan venekerho, jotka vuokraavat venepaikkoja, mutta yhtään vierasvenepaikkaa, joita alueelle kaivattaisiin, ei ole kummallakaan taholla tarjota.

Puotilan venesatama
Puotilan venesatama

Millaisena näet yrityksesi toiminnan tulevaisuudessa Puotilan venerannassa?

”Uskoisin, että olen täällä vielä muutaman vuoden ja sitten jään eläkkeelle. Liikunta on minulle tärkeää – tälläkin hetkellä harrastan taijia ja uintiakin olen harrastanut. Ajatuksissa on jatkaa taijiin parissa – harrastin sitä aikaisemmin seitsemän vuotta.

Kahvilan osalta en osaa sanoa tulevasta. Puotilan venesataman alueelle on suunniteltu uutta Puotilanranta-nimistä asuinaluetta ja kaikki muu sitten onkin yhtä suurta kysymysmerkkiä, myös kahvilatoiminnan osalta.”

Tiedätkö mitä Puotila-seura tekee?

”Seura järjestää erilaisia asukastapahtumia ja antaa mm. alueellisia lausuntoja erilaisista hankkeista.

Puotila-seura on järjestänyt kahdet Meripäivä-tapahtumat tässä venesataman alueella ja toivotan tervetulleeksi uudestaankin.

”Olisi myös hienoa, jos seura voisi osaltaan edistää venesatamaan penkkejä ja kukkaistutuksia kulkijoiden iloksi.”

Mitä terveisiä haluat lähettää paikallisille asukkaille?

”Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi tänne meren äärelle kahville herkuttelemaan täällä leivoituille munkeilla ja pullalla. Meiltä saa erilaisia suolaisia sekä makeita herkkuja ja ruoka-annoksiakin.

Haastattelu ja kuvat: Marika Lahti (30.7.2021)

Berliinin muuri ja minä Marja-Liisa – melkein vakooja -osa 1

cof

” Jos yhteen sanaan pitäisi koota kaikki se mitä koin Berliinissä, mistä järkytyin, mikä opetti eniten, se sana olisi VAPAUS, FREIHEIT”

Kenellä oli vapaus ja keiltä se vietiin 13.elokuuta 1961?
Ketkä jäivät muurien ja piikkilankojen vankilaan ja miksi?
Miten CIA, amerikkalainen agenttitekniikka, Stasi ja se blondi, joka sipsutteli korkokengissään maailman vaarallisemmalla rajalla tankkien ohi sekä puotilalainen Marja-Liisa liittyivät toisiinsa näissä 1960-luvun tapahtumissa?

Marja-Liisa 1960-luvulla Itä-Berliinissä.

“Itä-Saksa oli sulkenut rajan Länsi-Berliiniin. Oli sunnuntai 13. elokuuta 1961 ja Berliinin muurin rakentaminen alkoi – panssarivaunut vyöryivät pitkin katuja. Katsoin näkyä keittiöni ikkunasta Itä-Berliinissä.”

Näin alkoi hänen elämässään tapahtumaketju, jonka seurauksena hän vastaanotti vuonna 2009 itseään koskevia papereita Saksassa Stasin historiaa ja rikoksia tutkivalta BStU-virastolta.

Berliinin muurin rakentaminen alkoi tasan 60 vuotta sitten 13.8.1961

Muuri oli 155 km pitkä rakennelma. Sitä rakennettiin neljässä eri vaiheessa: piikkilanka-aita (1961), parannettu piikkilanka-aita ja muurattu muuri (1962–1965) betonimuuri (1965–1975), rajamuuri 75 (betonielementtimuuri). Korkeimmillaan muuri oli 3,6 m korkea, siinä oli 300 vartio-tornia ja 30 bunkkeria. Enimmillään rajalla vartioi jopa 10 000 rajavartijaa.
Se katkaisi 192 katua, 3 moottoritietä ja 44 junarataa. Sen rakentaminen maksoi 16 155 000 DDR:n markkaa.”

”Aluksi oli piikkilankaa ja betoniharkkoja, joiden avulla koko ajan yötä päivää raken-nettiin muuria. Ihmisiä syöksyi katuun ensimmäisinä päivinä ja tunteina heidän yrittäessään paeta” Puotilassa vuodesta 1963 lähtien asunut Marja-Liisa kertoo ja jatkaa.

”Länsimaat reagoivat nopeasti ja amerikkalaiset toivat varsin ripeästi tankit Check-point Charlille. Neuvostoliiton tankit sijaitsivat siinä vastapäätä.

Parin viikon kuluttua muurin rakentamisen aloittamisesta jenkit alkoivat rentoutua, heittelivät meille ja soittivat iskelmiä neuvostoliitolaisten tankkien kiusaksi. Joskus jo-ku neuvostoliittolainen yrmy nosti päätään ja jenkit pistivät ranttaliksi.

Valmiina Ulkoministeriön palvelukseen

Puotilalainen Marja-Liisa Linkoaho (87v.) työskenteli vuosina 1954 – 1963 Ulkoministeriön palveluksessa.

Kesällä 1961 Marja-Liisa muutti lapsineen Itä-Berliiniin ja aloitti työskentelyn Suomen kaupallisessa edustustossa.

Miltä Itä-Berliini näytti tuolloin? Miten se näyttäytyi suomalaisen nuoren naisen silmissä?

”Berliini oli jaettu neljään eri sektoriin – Yhdysvaltojen, Ranskan, Iso-Britannian ja Neuvostoliiton kesken. Tuolloin oli varsin vapaata liikkua eri sektoreiden välillä. Tun-nelma sektoreissa oli samanlainen kuin oli valtion ominaispiirrekin. Esimerkiksi ranskalaisella sektorilla oli ranskalaisia ravintoloita ja amerikkalaisilta oli mahdollista ostaa amerikkalaisia autoja.”

”Kaupunginosa, jonka nimi oli Stadtmitte oli pommitettu noin 80%. Tällä alueella rau-nioiden keskellä sijaitsi myös Suomen kaupallinen edustusto. Itse rakennuksestakin oli kaksi ylimmäistä kerrosta pommitettu ja palanut pois. Edustusto sijaitsi rakennuksen toisessa kerroksessa. Rakennus oli kolkko.”

Edustuston posti tuli Amerikan sektorilla olevaan kirjakauppaan Paul Hansiin (ennen muuria). DDR:n puolelle tuleva posti saatettiin tarkistaa. DDR:ltä tuleva virallinen posti tai määräykset poliisilta tuotiin suoraan edustustoon.

Olet aina ollut rohkea ja seikkailunhaluinen. DDR:n salainen poliisi Stasi (Staatssicherheits Polizai) teki kesällä 1961 rajalla pistokokeita. Ymmärtääkseni lähdit vielä heinä/elokuun vaihteessa kokeilemaan miten helposti rajan yli kulkevassa S-bahn-junassa pääsee lännen puolelle. Mitä tapahtui, miten Stasin koneisto toimi?

”Stasin poliisit tulivat siihen vaunuun, jossa minäkin olin ja he ottivat mukaansa sieltä joka kolmannen matkustajan. Erityisesti tarkastukseen vietiin ne, joilla oli tavaraa mukanaan. Tunnelma oli pelokas ja hyytävä. Minua ei kylläkään sillä kertaa tarkastettu.”

Mitä tapahtui aamuyöllä 13.8.1961

Elokuun 13. päivänä 1961 DDR aloitti rakentamaan muuria, joka eristi Itä- ja Länsi-Berliinin toisistaan 28 vuodeksi.

Tuliko yllätyksenä? Mitä ajattelit kun näit tankit?

”Rajan sulkemisen ideana olikin juuri se, että se tuli yllätyksenä ja nimenomaan aamuyönä sunnuntaita vasten.

“Satuin katsomaan ikkunasta ulos ja tankkien telaketjujen jylinä yllätti. Tankkeja, jotka kulkivat ikkunamme alla, oli kymmeniä.”

Olimme pitäneet mielessä, että olemme keskellä kylmää sotaa ja kolmas maailmasotakin tuntui olevan lähellä. Luulimme, että siitä on kysymys. Otin lapset ja äidin mukaani ja lähdimme tankkien perään, ne olivat matkalla lännen suuntaan. Näky oli tyrmistyttävä – joka puolella oli sotilaita, piikkilankaa ja rakennustarvikkeita.”

Halusit myös tarkistaa, että jos samantien lähtisitte länteen niin riittäisivätkö olemassa olevat dokumentit – miten kävi?

Diplomaattipassi

”Lähdimme äidin ja lasten kanssa kokeilemaan ja pääsimme länteen ja takaisin kaikkien sotilaiden ja poliisien läpi. Koska passit, viisumit ja kaikki paperit olivat kunnossa niin meidän kulkua ei voitu estää.”

Tuli maanantai ja työpäivä, mitkä olivat tunnelmat edustustossa?

”Hämmennys ja sekasorto oli suurta. Veden- ja sähköntulo keskeytyi.”

Tuhannet itä-berliiniläiset kävivät ennen muurin rakentamista töissä lännen puolella? Mitä heille tapahtui?

”He jäivät sinne ja koti ja perheet toiselle puolelle. Raja suljettiin sotilaiden ja poliisien voimin saksalaisella tehokkuudella.”

Minkälaista Neuvostoliiton miehittämällä alueella oli?

DDR:stä onnistui pakenemaan arviolta 5000 itäsaksalaista. Ainakin 138 ihmistä sai surmansa – todellinen luku suurempi.

”Ilman papereita ei voinut kadulla kulkea. Koska tahansa voitiin kysyä papereita. Nukuin myös paperit tyynyn alla, sillä milloin tahansa saattoi tulla tarkistus.

”Idän kaupoista loppui ruoka, oli pulaa aivan peruselintarvikkeista, joita sai ostaa vain elintarvikekorteilla. ”

Stasi osasi olla todella pelottava ja mitä vain saattoi tapahtua? Sinulla on tästä melko vaikuttava kokemus.

”Kuljin melko useasti rajan yli ja kanadalainen toimittaja oli kiinnittänyt minuun huo-mioita Checkpoint Charlilla. Yhtenä kertana hän pysäytti minut kysyäkseen miten voin kulkea jatkuvasti vapaasti rajan yli ja mitä teen Itä-Berliinissä. Hän halusi tutustua johonkin kapakkaan ja kysyi minua oppaaksi. Suostuin. Toimittaja toivoi, että jotain erityistä tapahtui ja näin kävikin. Kapakan naapuripöydässä kuulimme sanottavan, että Ulbricht ist schwein – Ulbricht on sika (Walter Ulbrichtin oli saksalainen kommu-nistipoliitikko ja Saksan demokraattisen tasavallan valtionpäämies (1960–1973), jon-ka johdolla Berliinin muuri rakennettiin). Ja sitten ei kestänyt kuin muutama minuutti kuin poliisiauto ajoi paikalle ja poliisi oli sisällä kapakassa. Naapuriseurue vietiin autoon ja meidät vietiin toimittajan kanssa kahdestaan toiseen autoon. Meitä suorastaa osoitettiin käsiaseella. Meidät vietiin Stasin päämajaan ja meitä molempia kuulusteltiin. Toimittaja jäi pidätettynä poliisiasemalle ja minut, jolla oli diplomaattipassi, päästettiin kotiin. Aamulla sain luvan tulla hakemaan hänet pois. Kun kysyin toimittajalta, että oliko tämä tarpeeksi erityistä, hän halusi heti Länsi-Berliinin puolelle.”

Sinua ja perhettäsi myös seurattiin ja kuvattiin? Tiesitkö mistään tällaisesta silloin?

Marja-Liisa kotipihalla Itä-Berliinissä perheensä kanssa

”Tästä minulle ei ollut vielä tuolloin mitään huomiota vaikka tällaisesta minua oli varoitettu. Ja vaikka tällaista tapahtuikin Itä-Berliinissä päivittäin en voinut kuvitella, että tämä kohdistuisi myös minuun.”

Reportaasin toinen osa ilmestyy lokakuussa. Siinä kerrotaan miten Stasi ja CIA kiinnostuivat Marja-Liisasta ja mihin se johti. Miten CIA astui kuvioihin ja mitä Stasin myöhemmin julki tullut raportti Marja-Liisasta ja hänen perheestään sisälsi.

Marja-Liisa kotonaan Puotilassa 12.8.2021.

Haastattelu: Marika Lahti
Vanhat kuvat: Marja-Liisa Linkoahon kotialbumi
Uusi kuva: Marika Lahti

”Puotilan Kartanon Ystävät esittää-sarjan puitteissa haastattelin Marja-Liisaa aiheesta Berliinin muuri ja minä – melkein vakooja Puotilan Kartanolla 31.1.2019. Koska tänään 13.8.2021 tulee kuluneeksi 60-vuotta muurin rakentamisen alkamisesta, julkaisemme haastettelusta osan myös kaksiosaisena blogina.” Marika Lahti 13.8.2021

Rantakummiperhe Sädekallio-Snellman ja 100 metriä Vartiokylänlahden rantaviivaa!

SATAKOLKYT – haastaa helsinkiläiset siivoamaan koko 130 km Itämeren rantaviivaa!

Ryhtymällä SATAKOLKYT-rantakummiksi otetaan tietty rannanpätkä siivottavaksi ja saa pysyvän siivousmerkinnän interaktiiviseen SATAKOLKYT-karttaan.

Oman kummirannan voi ottaa mikä tahansa ryhmä, yhdistys, alueellinen toimija, yritys tai yksityishenkilö, joka haluaa huolehtia lähirannastaan.

Kummiranta ei oikeuta minkäänlaiseen rannan suurempaan käyttöoikeuteen suhteessa muihin kaupunkilaisiin, vaan kyse on kaikille vapaasta kaupunkitilasta. SATAKOLKYT-rantakummi on vapaaehtoisesti sitoutunut pitämään rannasta huolta. Kummirannan ottaminen ei tarkoita yksinoikeutta rannan siivoamiseen.

Kummiranta on hyvä olla noin 100m mittainen rannanpätkä https://satakolkyt.fi/ -kartassamme. Sen verran lyhyttä rantaa on helppo sitoutua siivoilemaan, ja toisaalta ympärillä riittää siivottavaa rantaviivaa muille rannan siivoajille ja satunnaisemmille siivousretkille. Ilmoittautuminen ja osallistuminen on helppoa – tarvitaan hyvää mieltä ja yhteisistä asioista välittämistä ja sitä Sädekallio-Snellman-rantakummiperheellä on kosolti! Lue lisää: https://satakolkyt.fi/

Miten perhe lähti mukaan toimintaan?

Sädekallio-Snellmanien perhe asuu Puotilassa. Perheen äiti Outi näki kesän alussa Puotila-seuran facebookissa ilmoituksen SATAKOLKYT – 130 km puhdasta liikkumisen iloa-projektista ja kiinnostui saman tien. Perheen kaikki jäsenet äiti Outi, isä Matti, 11-vuotias tytär Helmi sekä 11-vuotias Miska koira osallistuvat rantakummitoimintaan.

”Helmikin innostui lähtemään mukaan, kun oli jo sitä ennen osallistunut kaverinsa kanssa Vartiokylän yläasteen takana sijaitsevan maaston siivoamiseen roskista.” kertoo Outi. Helmi oli kaverinsa kanssa törmännyt roskiin ja kysyi äidiltään, että voisivatko he siivota roskat pois. Perhe hankki roskapihtejä, joiden avulla alue siistittiin.

Keitä ovat rantakummiperhe Sädekallio-Snellman?

Outi toimii teatterintekijänä ja tuottajana Teatteri ILMI Ö:ssä ja on työskennellyt siellä jo yhdeksäntoista vuotta. Outi on aikoinaan valmistunut Stadiasta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja on myös sosionomi.

”Teemme Teatteri ILMI Ö:ssä kiertäviä esityksiä, erilaisia yhteisöteatterihankkeita ja meillä on myös Teatterikoulu ILMI Ö. joka tarjoaa teatteritaiteen perusopetusta lapsille ja nuorille eri puolilla Helsinkiä.” Teatteri ILMI Ö. on erikoistunut lasten- ja nuortenteatteriin sekä osallistaviin ja yhteistoiminnallisiin menetelmiin.

”Olemme myös mukana Jane ja Aatos Erkon säätiön tukemassa Kulttuurin kummilapset -hankkeessa, jota hallinnoi Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala.”

Hankkeessa jokaisella vuonna 2020 tai sen jälkeen syntyvällä helsinkiläisellä lapsella on kummina kulttuuritoimija, jonka kautta lapsi ja hänen perheensä saa henkilökohtaisen kosketuksen taiteeseen ja kulttuuriin. Kulttuurikummi kutsuu lapsen joka vuosi vähintään kahteen (2) tapahtumaan. Lue lisää https://www.teatteri-ilmio.fi/lastenteatteri/kulttuurin-kummilapset/

Matti työskentelee HUS:in sairaalakuvaajana tehden kliinistä ja viestinnällistä valo- ja videokuvausta. ”Kliinistä valokuvausta käytetään avuksi hoitotoimenpiteissä, diagnostiikassa sekä lääketieteellisessä tutkimustyössä” Matti valottaa.
Matilla on myös oma toiminimi, jonka kautta hän tekee erilaisia kuvaustöitä. Hän toimii valo- ja video-kuvaajana eri teattereille esim. Teatteri ILMI Ö:lle ja Porttiteatterille. Porttiteatteri on helsinkiläinen, ammattilaisvetoinen vankilasta vapautuvien ja rikostaustaisten teatteri, joka rakentaa yhteyksiä vanki-lan ja sen ulkopuolisen yhteiskunnan välille.

Matin kuvia löydät osoitteesta MATTI SNELLMAN | PHOTOGRAPHY . Sivuilta löytyy myös tunnettujen artistien henkilökuvia – Michael Monroe, Jenni Vartiainen, Jarppi Duudsoni ja moni muu.

Missä kummirantanne sijaitsee?

Sädekallio-Snellmanien kummiranta sijaitsee Vartiokylän rannalla kohdassa, jossa uimaranta loppuu sekä kaislikko alkaa ja jatkuu ns. koirien uimarannalle asti.

”Kummirantamme on noin 100 metriä pitkä alue, joka merkitään varausmerkintänä SATAKOLKYT-karttaan, ja siinä kummirannan nimi näkyy julkisesti – “Kummiranta – Perhe Sädekallio-Snellman”

”Saimme itse valita tuon alueen ja se valikoitui meille melko luonnollisesti, sillä se on tuttua aluetta koiran kanssa lenkillä käydessämme.”

Alueella liikkuu paljon ulkoilijoita ja koirien uimarannan edessä on myös nuotiopaikka, joka selvästi kerää paljon roskia – tupakantumppeja ja muuta roskaa ja löytyipä sieltä kerran vanha telttakin!

Mitä rantakummina oleminen käytännössä tarkoittaa?

”Rantakummina olemme sitoutuneet siivoamaan rantaa useamman kerran vuoden aikana, ja päivitämme tietoa SATAKOLKYT-koordinaattori Karoliina Eroselle miten homma rullaa.” kertoo Matti.

”Projektin kautta saa halutessaan lainaksi yhdet roskapihdit, mutta jätesäkit hommataan itse.” jatkaa Outi. ”Olemme siivonneet rantaa huhtikuun lopussa, kesäkuun puolivälissä ja heinäkuun alussa.”

”Ensimmäisellä kerralla roskia tuli noin puoli jätesäkillistä ja toisella kerralla puolitoista.” muistaa Helmi.

Mikä sai teidät lähtemään mukaan tähän projektiin?

”Olemme aina olleet ympäristötietoisia ja tämä projekti osui kohdallemme kuin tarjottuna. Syntyi heti fiilis, että jees mikä mahtava idea – tähän lähdetään ehdottomasti mukaan. Olemme kertoneet tästä myös ystävillemme ja työkavereillemme. ”

Perhe on mukana monessa hyvää tuottavassa asiassa ja he ovat toimineet mm. jo kolme vuotta tukiperheenä kolmelle sisarukselle, jotka myös haastatteluhetkellä ovat mukana Puotilan Kartanon pihalla, jossa haastattelu kesäisenä kesäkuun päivänä tapahtui. Lapset pyörivät iloisina ympärillä ja osallistuivat keskusteluun.

Jatkatteko rantakummeina myös tulevaisuudessa?

”Sitoutuminen on tosiaan aluksi vuodeksi mutta jos projekti jatkuu, niin mielellään olemme mahdollisuuksien mukaan mukana.”

Haastattelu: Marika Lahti (22.6.2021)
Kuvat: Matti Snellman
(henkilö- ja roskapihdit-kuvat)

Pihajumppaa ja upeaa yhteisöllisyyttä jo yli 28 vuotta!

Muutin Puotilaan osoitteeseen Klaavuntie 14 huhtikuussa 2021. Muuttokuormaa purkaessani sain yllättäen kutsun mukaan taloyhtiön pihajumppaan. En ole koskaan samanlaiseen lämpimään vastaanottoon, saati taloyhtiön jumppaan törmännyt, mutta nyt olen tyytyväinen uusi puotilalainen sekä pihajumppaaja. Kyselin pihajumppaajien kokemuksia ja ajatuksia.

Pihajumppaa on alusta saakka ohjannut Marja-Liisa Himanen.

Marja-Liisa – miten kaikki alkoi?

”Pihajumppa ei olisi alkanut toukokuussa 1993 eikä ikinä myöhemminkään ilman talossamme asunutta Réa Vainiota. Réan mielestä voisimme hyvin hyödyntää ihanaa pihaamme, aivan kuten puistojumppaajat kaupungin puistoja. Mielestäni ajatus oli loistava ja sanoin ilman muuta tule-vani mukaan, jos ohjaaja löytyy ja jumppa järjestyy.”

Réa myös toteutti ideansa. Hän ilmoitti kaikille ideasta innostuneille ja vähän muillekin, että ensimmäinen pihajumppa on seuraavana päivänä ja osanotto on suositeltavaa, ellei pakollista.

Kysyin, kenet Réa oli löytänyt ohjaajaksi ja hänen mielestään minä voisin hyvin vetää jumpan. Kauhistuin: ikinä en ollut minkäänlaista joukkoliikuntaa vetänyt, senaikuisesta aerobicista nyt puhumattakaan. Mistä musiikki? Senhän pitää olla rytmikästä ja reipasta, kuten Jane Fondallakin.

Millainen oli ensimmäinen pihajumppa?

”Ensimmäinen kerta, jonka olin aivan varma olevan myös viimeinen, oli talonmiehen parvekkeen alla. Talonmiehemme Erkki oli antanut luvan vetää jatkojohdon parvekkeen kautta pistorasiaan, jotta saimme c-kasettinauhurilla pyörimään kai jotain rockin tapaista.”

Osanottajia tuli. Hassulta tuntui jumpata ja pyllistellä keskellä pihaa, jonne on suora näkymä kymmenistä ikkunoista. Kummasti siihen tottui. Tosin en tiedä, tottuvatko kaikki naapurit koskaan siihen, että pihalla makaa selällään sätkiviä jumppaajia kyseenalaisissa asennoissa.

Mitä pihajumppa on käytännössä?

”Seuraavakin kerta tuli ja jumppa vakiintui kolmeksi kerraksi viikossa. Talvella (ja kaatosateella) siirryimme aluksi pyöräkellariin, myöhemmin kerhohuoneeseen. Musiikkikin on sittemmin ollut ihan tarkoitukseen tehtyä, ensin c-kaseteilla, myöhemmin CD-levyinä ja nyt tietenkin Spotifysta.”

Jumpan vakiintuessa hankittiin myös välineitä: käsipainoja, jumppakuminauhoja, luudan varsia jumppakepeiksi, Pilates-palloja, hierontapalloja ja kahvakuulia. Ammattilaisohjaajiakin on ollut, sekä lähi- että virtuaaliohjaajina.

Kuva 2: Taloyhtiöllä on jumppavälineet, joten osallistuminen on helppoa

Jumpan vetäjiä on vuosien varrella ollut vajaa kymmenen. Aktiiviosallistujien määrä on vaihdellut neljän ja kymmenen välillä. Myös muualla asuvia on ollut (ja on) mukana.

Mitä pihajumpassa on erityistä?

Pihajumpan tarkoitus on, että ihan kaikki, kunnosta ja iästä riippumatta voivat osallistua. Jumppa ei ole tavoitteellista, kenenkään ei tarvitse tehdä, mitä ei halua ja tavoitteena on, että kaikkiin liikkeisiin löytyy eri vaikeus- ja rasittavuusvaihtoehtoja.
Pihajumppa on myös sosiaalista. Jumpassa saa jutella, vaikka koko ajan, eikä haittaa, vaikka liikkeet menisivätkin vähän sinne päin.

On vaikea keksiä tekosyitä, miksi ei lähtisi jumppaan: ei tarvita varausta, koskaan ei ole täyttä, saa raitista ilmaa, näkee naapureita ja matkaan ei mene aikaa.

”Pari vuotta sitten kokeilimme sunnuntain keskipäivän talviaurinkojumppaa. Emme arvanneet, että se olikin harjoitusta tulevaan: korona-aikana 16.3.2020 lähtien olemme siirtyneet jumppaamaan kokonaan ulkona, ilman säävarausta. Juuri korona- ja monien etätyöaikana jumppa on ollut ihan parasta, syy lähteä ulos.”

Kuva 3: Talvista pihajumppaa

Juhlajumppia on vietetty alusta lähtien pihajumpan täyttäessä vuosia ja kun kutsutaan ilmoitustauluilla juhlimaan, saavat uudet asukkaat samalla tiedon jumpan olemassaolosta.

”Näin amatööriohjaajana on hyvä olla: Kukaan ei oleta, että tietäisi mitään ja saa tehdä samalla oman jumpan, kun ei neuvoakaan osaa.”

Miten pihajumpasta tuli osa elämääsi?

Tarja J. on pitkäaikainen pihajumpan aktiiviosallistuja ja varaohjaaja.

”Olen pihajumpannut keväästä 2001 alkaen, kun huomasin jumppaajien saapuneen pihalle talven jälkeen. Olin äitiyslomalla ja kotona oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Oli kiva päästä mukaan jumppaan; sinne otettiin mutkattomasti mukaan. Kunto oli aivan alhaalla, mutta parin viikon jälkeen aloin jo päästä jyvälle ja huomasin jo jaksavanikin paremmin. Sain myös aikaa itselleni, mikä oli ihanaa siinä elämäntilanteessa. Nyt ”vauva” on 20 -vuotias äijänköriläs.”

”Pihajumpassa on erityistä mutkattomuus ja kaikkien mukaan ottaminen. Osallistun jumppaan sen vuoksi, että edelleen joukossa voi olla mukana vitsailemassa tai aivan omissa oloissaan. Sinne voi mennä sellaisena kuin on ja millä tuulella tahansa. Yleensä kaikki väsymys ja negatiivisuus jotenkin haihtuu pois jumpan aikana.”

”Minusta tuli pihajumpan varaohjaaja ehkä 10 vuotta sitten. Marja-Liisa pyysi minua vetäjäksi, kun hänellä oli muita menoja. Käytän edelleen mankkaa ja CD-levyjä, kun soitan musiikkia. Itse nykyään mielelläni keskityn venyttelyyn, joogaan ja mindfulnessiin. ”

Terveisinä blogin lukijoille Tarja haluaa kertoa, että tästä on tullut osa hänen elämäänsä. Vaikka joskus väsyttäisikin, on helppo lähteä jumpalle vaikka 5 minuuttia ennen sen alkua.

Mikä pihajumpassa on innostavaa?

”Muutin pois taloyhtiöstä vuonna 2008 asuttuani siellä 4 ja 1/2 vuotta. Silloin kävin jumpassa noin 4 vuotta, koska aloitin vasta noin puoli vuotta muuttamisen jälkeen. Seurasi puolen vuoden tauko, sillä asuin Pitäjänmäessä vuokralla ja etsin itselleni uutta asuntoa Vuosaaresta, jonne muutin keväällä 2013. Siitä lähtien olen käynyt jumpalla Vuosaaresta käsin. Eli kaikkiaan olen ollut mukana 11 ja 1/2 vuotta, Viime vuonna osallistuin pihajumppaan kaikkiaan 120 kertaa.

“Osallistun pihajumppaan, koska pidän liikunnasta porukan kanssa. Lisäksi jumppaajia on tosi kiva tavata niin jumpalla kuin muutenkin. Mielestäni liikuntatuokioissamme on yleensä tosi hyvä fiilis. Kaikki jumppaavat siten kuin pystyvät, eikä tekstiiliurheilusta ole tietoakaan.”

Margitin mielestä on todella hienoa, että jumppa on maksuton ja että jumppaajilla on tarvittavat jumppavälineet yhteiskäytössä ja, että välineitä on monipuolinen valikoima, eikä esimerkiksi omaa jumppamattoa tarvitse raahata mukana. Margit lähettää ohjaajille kiitoksia!

Hän lähettää terveisensä blogin lukijoille: ”Perustakaa ihmeessä vastaavia kimppajumppia muihinkin taloyhtiöihin…uskoisin osallistujia löytyvän. On kuntoa kohottavaa ja hauskaa tekemistä.”

Miksi osallistut pihajumppaan?

Hillevi osallistui pihajumppaan viime vuonna 150 kertaa ja sitä edellisenä vuonna 151 kertaa.

”Pihajumppaan on helppo osallistua, koska se on niin lähellä. Kaikki välineet ovat valmiina ja jumppa on maksuton. Marja-Liisa on ollut ohjaajana kaikki nämä vuodet – ja kiitos myös muille ohjaajille Tarjalle, Pekalle ja Irenelle! Jokainen heistä ohjaa ilman palkkaa.”

Hillevi ei muista vuotta, jolloin aloitti pihajumpan, mutta on osallistunut varsin aktiivisesti. Kunto nousee ja mitä useampi on mukana, sitä parempi on fiilis. Kaikki asukkaat ovat tervetulleita mukaan ja samalla on mahdollisuus tutustua uusiin asukkaisiin.

Hän haluaa myös lähettää Puotila-seuralle kiitokset siitä, sillä seura on mahdollistanut monelle palstaviljelyksen.

Hillevin terveiset blogin lukijoille ovat, että jos muillakin taloyhtiöillä on mahdollista tehdä jotain vastaavaa, niin hän suosittelee sitä lämpimästi: ”Jumpalle ei ole mitään ikärajaa, mukana on ollut 80-vuotiaita. Jokainen jumppaa oman vointinsa mukaan. Ei tarvitse olla yhtä vetreä kuin vetäjä!”

Miten paluumuuttaja löysi pihajumpan?

Ulla pihajumppaa lapsuuskotinsa pihalla.

”Miksi en osallistuisi pihajumppaan? Tämän parempaa sielun ja ruumiin ravintoa ei ole olemassakaan. Ja vielä omalla rakkaalla kotipihalla.”

”Olen asunut tässä talossa kahteen otteeseen, ensin lapsuuteni ja nuoruuteni ja nyt paluumuuttajana viitisen vuotta. 60-luvulla ei pihajumppaa vielä ollut, mutta kun toisen kerran muutin kulmille, oli jumppaporukka jo jumpannut yli 20 vuotta. Pääsin heti mukaan porukkaan, vastaanotto oli lämmin ja kannustava, erityisesti minulle, jota jumppakärpänen ei ole koskaan päässyt puremaan.”

Sen lisäksi että luusto kiittää, tulee vaihdettua talon kuulumisia jumppatovereiden kanssa hyvässä hengessä. Ei ole sellaista asiaa, johon ei apua saisi. Taloyhtiössä on jo perinteeksi muodostunut joka vuotinen kesäretki jumppaporukan kanssa Ullan kesämajalle Kivinokkaan. Hauskaa on ollut joka kerta.

Terveisinä Puotila-seuralle Ulla lähettää seuraavia ajatuksia: ”Puotila <3, merenranta, Kartanon seutu, metroasema, kattavat palvelut lähellä. Mitä muuta ihminen tarvitsee? Ei mitään.”

Blogin lukijoille hän toivottaa: ”Hyvää kesää, tervetuloa mukaan jumppaamaan!”

Miten pihajumppa on yllättänyt?

Tarja K:n pihajumppa yllätti ja koukutti.

”Kesällä tulee viisi vuotta täyteen Klavarille muutosta. Yhtenä heinäkuisena remontti-iltana (ennen muuttoa) kuulin armotonta musiikinrytkettä pihalta. Ensimmäinen ajatus oli, että ei juma – tässä pihassa raggarit rällää. Pieleen meni!”

Syyllisyys on The Kannustin kaikenlaiselle liikunnalle, mutta ryhmään liittymistä edesauttoivat lempeät kutsut ohikulkijalle. ”Ehkä 1,5 vuotta meni harkitessa, mutta nyt tässä kirjoittaa iloinen jumppaaja. Syyllisyys, kunnon kohoaminen, ihanat ihmiset ja kirsikkana kakussa erityisellä taidolla suunnitellut ja toteutetut tunnit ovat saaneet myös jatkamaan.” Marja-Liisa on aina aallonharjalla uusien liikkeiden kanssa, hän jaksaa varioida ja uskaltaa haastaa.”

Jumpparyhmässä puhutaan myös niin taloon kuin ihmisten omaan elämään liittyvistä asioista. Välillä kokoonnutaan yhteisiin illanviettoihin tai autetaan kaveria hädässä.

”Meillä on ihana taloyhtiö, mikä vaatii vähän vaivaa, tahtoa ja suvaitsevuutta asukkailta.”

Mikä pihajumpassa ilahduttaa?

Tiina on uusi puotilalainen, joka on jumpannut syksystä 2020 lähtien.

”Pihajumppa on loistomahdollisuus liikkua ja tutustua talolaisiin. Uutena puotilalaisena olen saanut tietoa niin talosta, Puotilasta kuin alueesta laajemminkin. Ja ihania kontakteja. Ihmiset ovat parasta! Pihajumpassa ilo, nauru ja tiedonjako yhdistyvät erinomaisesti vedettyyn jumppaan! Marja-Liisa on aivan prof!!!!”

***

Haastattelut: Karoliina Arola
Tekstin editointi: Marika Lahti

Kuvat: Pekka Nyholm
Talvikuva: Jaana Laasonen
Kuva 1: Pihajumpan aktiivit kevään 2021 juhlajumpan jälkeen

Onko teidän taloyhtiöllänne jokin erityinen perinne, josta haluaisitte kertoa Puotila-seuran blogissa?
Ottakaa yhteyttä Puotila-seuran Marika Lahteen, marika.lahti@puotila.fi

Kesän 1984 viettoa ystävien kanssa Rantakartanontie 2:ssa

Kesäinen Juhannusjuhla

Puotila on ollut Vuokko Strandvikin perheen kotikylä jo vuosikymmeniä.

”Rantakartanontielle muutimme 1979. Saimme hyviä ystäviä, sillä pihapiirissä oli paljon lapsiperheitä. Saarikosken Railista ja Markusta tuli meidän parhaimmat ystävämme. Taidanpa vielä mainita, että Raili ja minä olemme päivälleen saman ikäisiä, minä olen kylläkin pari tuntia vanhempi, joten vähän ajan kuluttua juomme synttärikahvit joko meidän tai heidän pihallansa. Kuluneiden vuosien aikana olemme viettäneet monia hyviä hetkiä pihapiirissä.”

Pihagrillin historia on yksi niistä monista hauskoista tapahtumista.

Oli vuosi 1984 ja näytti siltä, että koko Strandvikin perheen ystäväpiiri viettää juhannusta kotona. Siispä juhannusta varten alettiin suunnitella ruokalistaa ja todettiin, että suomalaiseen juhannukseen kuuluvat grillimakkara ja grillipihvit lisineen. Mutta – mitenkäs se toteutuu kun ei ole grilliä?

”Päätimme rakentaa grillin, siis tuumasta toimeen. Lupa taloyhtiön hallitukselta, ja kysely muutamalta asukkaalta auttaa. Ystävällinen muurari lupautui myös auttamaan ja toi vielä tarvikkeet meille. Yksi asukkaista oli ammatiltaan hitsari ja niin saimme heidän avullaan grillin valmiiksi, niin unohtamatta kahta ahkeraa apupoikaa, Markkua ja Uffea.”

Yksi asukkaista toi vielä puita. Ja kun juhannus sitten koitti, oli aika vihkiä grilli käyttöön. Kaikki sujui hienosti.

Grillaajat joutuivat melko pian toteamaan, että pihapiirissä oli myös heitä, jotka eivät pitäneet siitä, että grilli kuumenee ja asukkaat syövät ulkona.

Siinä sitten grillauksen ja syömisen lomassa huomattiin yhtäkkiä poliisiauton ajavan pihalle ja kahden poliisin astuvan autosta ja – mitä vielä – hehän kävelivät suoraan grillaajien luokse.

Kyselivät onko luvat kunnossa – söivät grillipihvit ja tuumasivat, että “on hyvä aloittaa työvuoro täydellä vatsalla”. Ja niinhän sitten kesän grillaukset jatkuivat ja kuinkas ollakaan, toisillekin pihoille rakennettiin grillit.

Kesällä nähtiin myös syntyvän rakkaustarinoita, kuten kesäisin on tapana. Osa päätyi hyviksi ystävyyssuhteiksi, jotka ovat säilyneet näihin päiviin asti. ”Saarikosken Antin ja meidän Vivecan välille syntyi yksi näistä Heistä ei tullut avioparia, jota me äidit toivoimme, mutta syvä ystävyys heidän välillään säilyi ja säilyy vieläkin, ainakin tähän päivään asti. Toivottavasti edelleen.”

”Nyt katselemme kaiholla pihalle. Näemme sukupolvien vaihtuvan – lapsiperheet ulkoilevat ja uusi grilli palvelee heitä. Hyvä näin.”

Rakas Kotikylä

”Puotila on ollut meille rakas kotikylä jo 42 vuotta. Asukkaat vaihtuvat, Raili ja Markkukin muuttivat, mutta eivät jättäneet Puotilaa. Meilläkin on pian aika muuttaa asuntoon, jossa voimme liikkua esteettömästi sillä vanhuus koputtaa jo ovelle.”

”Toistaiseksi elämme vielä tässä ja nyt. Toivottavasti nykyiset asukkaat viihtyvät täällä. Tämä on hyvä paikka asua. Täällä sijaitsee Kartano, Kirkko, Uimaranta ja hienot ulkoilualueet sekä Juorumäki, jossa Mustarastas nytkin laulaa.”

Vuokko Strandvikin tekstistä toimittanut Marika Lahti (20.6.2021) Kuvat: Raili ja Markku Saarikoski

Aikuisten kesäteatteria ja paljon muutakin – Puotilan Kartanolla: Helsingin Akatemia Puotilassa

Helsingin Akatemia on vartiokyläläinen taiteeseen painottuva yritys, jonka palvelut koostuvat kahdesta kokonaisuudesta, taide- ja tiedeakatemiasta. Yritys on alkujaan perustettu vuonna 2012.

Helsingin Akatemian teatteri ja teatterikoulu tarvitsivat isommat tilat ja päätilat siirtyvät tänä kesänä Vallilaan mutta myös Itä-Helsingissä Puotilassa pyritään pitämään opetusta. Juuri nyt käynnissä ovat riemukkaat teatterileirit, joilla onkin ennätysmäärä osallistujia ja ohjaajia!

Mia, Sara ja Tiina – mahtava kombo Valo Ensembleä ja teatteri Veranoa

Helsingin Akatemiaa pyörittää Puotilassa syntynyt ja nyt Vartiokylässä asuva Puotilan Kartanon ja Svenkan lavoiltakin tuttu teatterin- ja musiikintekijä, juristi, rehtori Kavaston Mia yhdessä Tiina Heikkisen kanssa. Mia onkin tehnyt vuosien varrella useita eri proggiksia myös Kartanolle ja Svenkkaan.” Mm. Open Mic-illat ja Girls rock-tapahtumat ovat Mian ja köörinsä käsialaa.

”Perheeseeni kuuluu muusikko-graafikkona toimiva aviomies, ja kaksi reipasta koululaista sekä koira, pupuja ja mehiläisiä pesässään.” Mian isovanhemmat ovat myös alueen vaikuttajia. Puotila-seuran ensimmäisessä blogissa perehdyttiin Astrid ja Aatto Tannisiin. Astrid Tanninen toimi kaupallisten aineiden ja konekirjoituksen opettajana ja sittemmin englannin kielen opettaja vuodesta 1965 vuoteen 1987 ja miehensä rehtori Aatto Tanninen oli Vartiokylän yhteiskoulun perustaja ja toimi koulunsa rehtorina vuodesta 1963 vuoteen 1987.

Teatterin puolella esiintyy myös Lahdesta kotoisin oleva ja vuodesta 2019 lähtien Helsingissä asunut monipuolinen muusikko ja teatterintekijä Seppäsen Sara.

”Helsinkiin muuttaessani kaipasin teatteriyhteisöä ja löysimmekin vanhan ystäväni Tiinan kanssa itsemme teatteriryhmä VALO Ensemblesta.” Minulla on aina asunut sukulaisia Vuosaaressa, joten itäinen Helsinki alueena on tuttua.” Sara tapasi Mian syksyllä 2020 ja siitä kaikki alkoi vauhdilla vyörymään. ”Itse teatterintekemisen kipinä syntyi jo nuorena koulun musikaaliproduktioissa. Sittemmin opiskelin Jyväskylän ammattikorkeakoulussa musiikkiteatteria. Tälle alalle minua veti lapsuudesta asti mukana kulkenut musiikki. Musiikkiteatterin tekemisessä yhdistyy rakas musiikki, yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen, kaiken kaikkiaan musiikkiteatterin monipuolisuus.”

Heikkisen Tiina on monen kaupungin kasvatti ja alkujaan kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Vaalasta, Oulunjärven rannalta. ”Muutin ensimmäisen kerran Helsinkiin heti lukion jälkeen ja 2 vuotta sitten palasin, löysin oman alan töitä laulunopettajana ja etsin uudesta kotikaupungistani teatteriyhteisöä.” Tiina kävi välillä Jyväskylässä ja Joensuussa opiskelemassa musiikkipedagogiksi ja muusikoksi.

”Etsin Helsingissä teatteriryhmää tai yhteisöä ja se löytyi puolitoista vuotta sitten, VALO Ensemble ja Helsingin teatterikoulu. Nyt on teatteri Veranomme ensimmäinen esitys Puotilan kesäteatterissa. Mian tapaamisen jälkeen onkin sitten käynnistynyt ehkä sata projektia” Tiina jatkaa nauraen iloisesti.

Miten syntyi ensimmäinen aikuisten teatteriesitys Puotilan kesäteatterille

Mia, Sara ja Tiina olivat tahoillaan aina haaveilleet aikuisten kesäteatterin tekemisestä. Vaikkakin ladyt ovat tavanneet toisensa vasta vajaa vuosi sitten, on heti alusta saakka ollut konsensus tehdä yhdessä esitys Puotilaan – ”sellainen nokkela ja hauska ja kepeä musiikkiteatteriesitys. Ja siitä sitten vaan lähdettiin toteuttamaan ja kehittämään ideaa yhdessä” kiteyttää Mia.

Mia, Sara ja Tiina toimivat kaikki tuottajina, esityksen ideoijina ja näyttelijöinä. ”Olemme aloittaneet esityksen suunnittelun tammikuussa. Mulla on ollut käsikirjoitusvastuu ja yhdessä on luotu tarinaa, tehty biisejä, valittu runoja ja tuotettu musiikkia. Loppuvaiheessa olemme saaneet myös ohjaaja-apua Matti ”taivaan lahja” Tolvaselta” Mia valottaa ja saa kaikki muutkin yhtymään tähän taivaan lahjan ylistämiseen.

Mistä tämän kesän esitys kertoo?

”Musiikkinäytelmämme nimi on Suomen Lausuja – Rakkaudellisia riimejä.
Se on kepeä ja humoristinen kertomus kuvitteellisen runonlausuntakilpailun jo lähes veriseksi yltyvästä taistosta, jossa kilpailijat ottavat mittaa toisistaan tuottajansa Kikka K.Nervan säestyksellä.”

Esityksessä kuullaan suomalaisten naisrunoilijoiden runoja – lausuttuna ja sävellettynä. Siitä ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita tai jännitteitä. Se sisältää kilpailun tuottajan pidäteltyä kiukkua mutta myös romantiikkaa, kauniita herkkiä hetkiä sekä ystävyyttä, joka lopulta voittaa vai voittaako? Se selviää kun tulet katsomaan esitystä.

Ensi-ilta on tulevana keskiviikkona 16.6. klo 19. Esitys kestää noin kaksi tuntia ja sisältää 30 minuutin väliajan. Kartanolta ostettuja tarjoiluita saa tuoda mukaan esitykseen ja väliajalla ehtii hyvin tankkaamaan varastot toista puoliaikaa varten.

Esitysten muut aikataulut löydät osoitteesta helsinginakatemia.fi –> teatteri-verano-helsinki.
Lipun hinta on 18/15 € ja niitä saa sekä netin kautta että myös paikan päältä varttia ennen esitystä niin kauan kuin lippuja riittää.

Millaisena näette kesäteatteritoiminnan tulevaisuuden Puotilassa?

”Olemme aina olleet teatterikoulun kanssa Puotilassa ja toiminta jatkuu myös täällä, Puotilan kesäteatterilla – emme ole siis täysin lähdössä Puotilasta mihinkään. Itä-Helsinki on toinen pääalueemme” lupaa Mia.

”Puotilan kesäteatteri on meille tärkeä paikka esiintymiselle, meillä on tänne kiinteät siteet. Helsingin teatterikoulu on toiminut täällä jo monta vuotta ja olemme täällä järjestäneet kesäleirejä ja monia muita tapahtumia” hän jatkaa. Teatteri Verano toivoo, että voi toimia kiinteässä yhteistyössä Puotilan kesäteatterin ja Puotilan Kartanon kanssa vierailuesitysten ja yhteisten projektien merkeissä.

”Itse en ollut aikaisemmin käynyt Puotilassa – alue on huippuhieno. Kun tulin tänne ensimmäinen kerran Puotilaan, niin tämä vei sydämeni” hehkuttaa Tiina. ”Paikassa on ihanaa henkeä ja Kartano on upea – tämä on täydellinen ja idyllinen paikka kesäteatterille” yhtyy Sara.

Kun Puotilan Kartanolle saadaan oma laituri, niin kesäteatteriesitysten suhteen voidaan suunnitella vaikka pienesityksiä vesibussimatkan aikana.

Mitä terveisiä haluatte lähettää paikallisille asukkaille?

”Tulkaa katsomaan ja nauttimaan. Edellisen kerran täällä on aikuisten kesäteatteria esitetty vuonna 1979, jolloin Helsingin Ylioppilasteatteri piti Puotilan Kartanon alueella viimeisen esityksensä. Toivomme, että ihmiset löytävät jälleen aikuisten kesäteatterin täältä. Tänne Puotilan Kartanolle on hyvät kulkuyhteydet, joten helposti pääsee kauempaakin.”

”Jos olet kiinnostunut osallistumaan teatterikoulun toimintaan, niin ole yhteydessä meihin matalalla kynnyksellä – koululta löytyy ryhmiä jokaiselle!”

Tiedättekö mitä Puotila-seura tekee?

Puotila-Seura on tärkeä Puotilan alueen ja sen asukkaiden sanansaattaja. Puotila-Seuralla on kiitettävän toimiva hallitus, joka pysyy kiireisenä järjestäessään tapahtumia ja elämää alueelle. Lisäksi Puotila-Seura on kaupungin suuntaan tärkeä äänitorvi alueen asioissa. Seura toteuttaa hankkeita ja virikkeellistää aluetta aktiivisella otteella. Ote on positiivinen ja asukkaat huomioiva. Seura on myös tärkeä informaatiokanava asukkaille. Kiitos teille tärkeästä työstänne!

Helsingin Taideakatemian alla toimii kolme kokonaisuutta:

  • Teatteri Sture koostuu musiikin ja teatterin ammattilaisista ja teatteriryhmä VALO Ensemblesta ja toimii Vallilassa Sturenkadulla alkaen elokuusta 2021. Teatteri Verano Helsinki vastaa aikuisten ammattikesäteatterin esitysten toteutuksesta.
  • Helsingin teatterikoulu on Puotilassa alun perin vuonna 2015 Kulttuurikollektiivin osaksi perustettu taiteen perusopetusta tarjoava koulu, joka siirtyi Helsingin Akatemian alaisuu-teen vuonna 2018. Helsingin teatterikoululla on sekä taiteen perusopetuksen ryhmiä, että kerhoja yhteistyössä helsinkiläisten peruskoulujen kanssa ja se järjestää lisäksi kursseja kaiken ikäisille ja esiintyy aktiivisesti.
  • Musiikin saralla Helsingin Akatemian pienlevy-yhtiö tuottaa ja julkaisee lastenmusiikkia ja indie-artistiensa musiikkia ja tuottaa Akatemialle teatterimusiikkia. Artisteja voi tilata keikalle Akatemian mailin kautta.

Haastettelu: Marika Lahti
Kuvat: Mia, Sara ja Tiina

Puotilan Kartano – Iloa, elämää, ruokaa ja musiikkia luonnon helmassa

Puotilan kartano on yksi itäisen Helsingin ehdottomista keitaista. Herkullisen ruuan lisäksi kartano tarjoaa kävijälleen viehättävän elämyksen luonnon helmassa. Kartanon kauniiden maisemien lisäksi lähistöltä löytyy myös Puotilan kappeli, uimaranta sekä Juorumäen viljelypalstat. Jos et vielä ole käynyt tutustumassa tähän ainutlaatuiseen idylliin, kannattaa se ehdottomasti lisätä tämän kesän matkailutärppien listalle kotimaassa.

Puotilan Kartanon ravintola- ja tapahtumatoimintaa pyörittää tällä hetkellä aurinkoinen pariskunta Tanja Löppönen ja Aki Arjola. Tanja työskenteli useamman vuoden ajan Botta -ravintoloiden toimitusjohtajana. Hän oli tuona aikana seurannut vanhojen tuttaviensa ja aikoinaan myös rakkaiden kilpailijoidensa Peter ja Camilla Walchin matkaa. Lopetettuaan toimitusjohtajana, Tanja pohti, mitä seuraavaksi. ”Kummastelin, mistä Peter on tuollaisen kartanon löytänyt? Olen aikoinaan työskennellyt kuusi vuotta Punkaharjun Valtionhotelilla ja vanhat kohteet ovat aina kiinnostaneet minua” Lopulta hän päätyi konsultoimaan Share Cateringille kartanon ravintolatoimintaa. Jo tässä vaiheessa tuli selväksi, että kehittämisen sijaan toinen mahdollisuus olisi etsiä kartanon toiminnalle uusi jatkaja. Tanja ja Aki menivät kartanolle lounaalle ja päätös syntyi hyvin nopeasti. ”Aki sanoi, tottakai me ostetaan tämä, sillä tämähän on aivan meidän näköisemme paikka” Tanja kertoo.

Vuoden 2020 alussa Tanja ja Aki aloittivat virallisesti Puotilan Kartanolla yrittäjinä. Vain muutaman kuukauden kuluttua alkoi täysin toisenlainen maailmanmeno, koska covid-19 alkoi vaikuttamaan myös Suomessa. ”Kukaan ei olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että meidän tulee varautua johonkin tällaiseen.” Tanja toteaa. ”Se, mitä yrittäjinä olemme oppineet on, että osaamme tehdä sopimukset eri tavalla ja ottaa huomioon outojakin asioita. Olemme myös oppineet, että mikään ei ole varmaa. On aina riski olla yrittäjä, mutta tämä aika on ollut kohtuuton taakka joillekin aloille, erityisesti ravintola- ja kulttuurialoille. Toki on paljon muitakin palvelualoja sekä kivijalkaliikkeitä, joihin tämä kaikki on vaikuttanut. Jotenkin luulin, että täällä vallitsisi tasa-arvoisempi meininki. Emme halua katkeroitua, mutta mikäli jollain muulla alalla olisi työn tekeminen kielletty, olisivat hekin varmasti valittaneet asiasta.” Tanja sanoo.

”Hyviäkin asioita on tämän myötä tullut. On jouduttu pohtimaan asioita uudella tavalla. Yrityksien tulee olla näppärämpiä ja valmiita tekemään muutoksia nopeasti. Enää ei tarvitse pohtia kaikkea niin kauaskantoisesti vaan tehdään asioita tilanteen mukaan. Tämä tilanne on opettanut meille paljon sopeutuvaisuutta.”

Arkipäivisin kartanolla tarjotaan lounasta klo 11-14.30 ja sunnuntaisin sunnuntailounasta klo 12-16. Suuren suosion ovat saavuttaneet kartanon piharakennuksen Pub Svenkan burgerit. Pub Svenkka tarjoaakin helppoa pientä syötävää ja herkkuja kahvin kera. Tällä hetkellä Svenkka on avoinna ke pe klo 14-19 ja la-su klo 12-19. Kartanolla seurataan koko ajan tarkasti rajoituksia ja aukioloaikoja pidennetään mahdollisuuksien mukaan. Lauantaisin ja iltaisin Puotilan Kartano on varattu yksityistilaisuuksiin. Kartanon tilat sopivat erittäin hyvin niin isompiin kuin pienempiinkin juhliin.

Kartanon kesä

Viime kesänä Puotilan Kartanolla nautittiin idyllisestä terassista ja kuunneltiin useita eri artisteja. Terassille sai ottaa 500 ihmistä, usein sää suosi ja porukkaa oli paikalla runsaasti. Tänä vuonna kaikki on vielä suuren kysymysmerkin takana, mutta pientä lupausta on jo ilmassa.

Perjantaina 18.6. lavalle kiipeää Mariska!
Juhannuksena kartano on kiinni, mutta sen jälkeen odotettavissa on musiikkia säännöllisesti joka perjantai ja lauantai.”

Meillä on käytössämme iso alue, jonka lupa nyt on voimassa toistaiseksi. Jonain vuonna, kun tämä tilanne on kokonaan ohi voimme ottaa pihalle jopa 2900 ihmistä, mikä on valtava määrä asiakaspaikkoja. Jos tämä ei toteudu vielä tänä kesänä, toivon mukaani jo ensi kesänä” Tanja toivoo ja jatkaa ”En tiedä olisiko tämä lupa tullut mahdolliseksi ilman tätä tilannetta. Viranomaiset ovat nyt joutuneet auttamaan meitä eri tavoilla ja kannustamaan ihmisiä ulkotiloissa oleskelemiseen.” Kuvassa viime kesän keikkakauden avannut Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani.

Alueen vahvuutena Tanja näkee yhteisöllisyyden. ”Kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja täällä vallitsee positiivinen vire. Tietynlainen huolenpito koko alueesta tulee helposti ilmi. Monet muualta saapuvat hämmästelevät kartanon miljöötä, luontoa ja merta. Viime kesän perusteella voimme, sanoa, että asiakkaamme ovat erittäin hyvin käyttäytyviä. Uudet luvat saatiin tänä vuonna helposti. Varmasti lähimmät naapurit joutuvat kärsimään musiikistamme, mutta toimimme Helsingin kaupungin järjestyssääntöjen puitteissa ja yritämme valita esiintyjiä, jotka sopivat tähän luontoympäristöön ja ovat miellyttävää kuunneltavaa.”

Tällä hetkellä Tanja toivoo, että kaikki jatkuisi hyvällä ja positiivisella mielellä. ”Otamme mielellämme vastaan rakentavaa palautteita ja ehdotuksia. Toivomme interaktiivista kommunikointia asiakkaidemme kanssa. Osa heitetyistä ideoista myös toteutetaan ja me tiedämme, mikä on sekä järkevää että kannattavaa. Meillä on itsellämme hauska idea, joka ei välttämättä toteudu vielä ihan lähiaikoina. Ajatuksissa on pieni yleinen sauna Puotilan rantaan. Siellä jokainen voisi saunoa pientä maksua vastaan ja alueelle tulisi lisää toimintaa. Asiat menevät pikkuhiljaa eteenpäin, niistä toiset toteutuvat ja toiset eivät”

”Kehitämme kartanon toimintaa vähitellen ja toivomme, että hiljalleen kaikki tietävät, mikä on Puotilan Kartano. Olemme Akin kanssa jo sen ikäisiä ettei meillä ole enää kiire seuraavaan projektiin, joten voimme kehittää tätä pitkällä aikajänteellä.” Tanja toteaa.

Yrittäjäpariskunnan kokemuksen mukaan asiakkaat haluavat tukea paikallisia yrittäjiä ja he haluavatkin kiittää kaikkia asiakkaita ”Meillä on hyvä fiilis, haluamme itse olla paljon paikalla ja katsoa, miten kaikki sujuu. Meitä voi rohkeasti tulla nykäisemään hihasta ja kertomaan omia ehdotuksiaan” Tanja muistuttaa.

Herkkuja ja huveja

Puotilan Kartano on luonut myös oman tuotemerkkinsä. Tuotteista varmasti tunnetuin on Puotilan Kartanon Herkku granola. Granola valmistetaan kartanolla itse alusta loppuun asti.

Kartanon hunaja tehdään kartanon tontilla. ”llkka hoitaa mehiläiset ja tekee hunajan. Hunaja tulee meille myyntiin ja ostamme yleensä melkein kaiken. Hunaja myydään Puotilan Kartanon tuotenimellä, mutta tuottajalle jää 100% tuotosta eli me emme ota välistä mitään” Tanja kertoo. Kartanon vadelmatuotteet tulevat Asikkalasta Vilppulan tilalta ja kuohujuoma tulee Werlan Kuohulta. ”Meillä on hyviä tuotteita ja yhteistyökumppaneita. Tuotevalikoimamme ei ole vielä laaja, mutta yritämme laajentaa sitä hiljalleen.”

”Akilla on vahva tausta lähituottajien kanssa toimimisesta ja Kartanon Herkku granola saatiin helposti myyntiin K-kauppoihin. Se ei ole kovin tuottavaa, mutta tuote on laadukas ja samalla hyvä markkinointilisä. Se on kiva muistutus siitä, että ollaan olemassa” Tanja sanoo iloisesti.

Pub Svenkan terassilla järjestään erittäin suosittu pubivisa. Pubivisa alkaa jälleen ensi keskiviikkona 9.6. klo 17.00 ja jatkuu joka keskiviikko (ei 23.6.) samaan aikaan. Pubivisa pyritään pitämään aina mahdollisuuksien mukaan ulkosalla ja viime vuonna urheat visailijat istuivat ulkosalla aina marraskuuhun asti.

Tänä kesänä kartanon mailla on myös pieni kanatarha, jonka asukit ilahduttavat lapsia ja aikuisia. ”Kanat ovat saaneet valtavan hienon vastaanoton. 99% mielestä kanat ovat positiivinen asia ja 1% on huolestunut kanojen hyvinvoinnista. Kaikki on kuitenkin mietitty tarkkaan ja olemme saaneet ohjeet kanalasta, josta kanat ovat meille tulleet. Idea kanalasta tuli lähellä asuvalta Ainolta, joka on myös ottanut vastuukseen hoitaa kanoja. Kesäkuun alusta kanoja voidaan nähdä tepastelemassa vapaasti kartanon pihalla.

Alueella tehdään paljon yhteistyötä ja rakennetaan yhteisöllisyyttä. Alueella toimii myös Puotilan kesäteatteri, jonka esityksistä on saatu nauttia kartanon pihamaalla jo vuodesta 2014 alkaen. Tänä vuonna nähdään ensimmäistä kertaa aikuisille suunnattua kesäteatteria, Näytökset alkavat 11.6.2021. Lasten kesäteatteria sen sijaan esitetään tänä vuonna heinäkuun alusta elokuun puoliväliin.

Puotilan Kartano on viihtyisä ja kaunis miljöö, josta löytyy jotakin kaikille!

Puotilan Kartano, Puotilantie 7 00910 Helsinki
www.puotilankartano.fi
https://www.facebook.com/PuotilanKartano
https://www.instagram.com/puotilankartano/?hl=fi

Puotilan Kartanon Kiinteistöt omistaa Koy Puotilan Kulttuurikartano, joka osti rakennukset kaupungilta 2013. Puotilan Kartano avautui ravintola- ja tapahtumatoiminnalle syksyllä 2014 mittavan saaneerauksen jälkeen. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten kunnostuksesta vastasi Wareco Oy.

Haastattelu: Marianne Ruusunen
Kuvat: Puotilan Kartano ja Marianne Ruusunen

Patisserie Teemu Aura

Esittele meille (itsesi ja) yrityksesi?

Olen Teemu Aura, pitkän linjan kokki ja ravintola-alan yrittäjä. Viimeiset kymmenen vuotta on vierähtänyt jauhopeukalona yritykseni Patisserie Teemu Auran parissa. Perustimme Patisserien vuonna 2011 yhdessä Markus Hurskaisen kanssa, mutta nyt kohta kaksi vuotta yritys on kantanut nimeäni Markuksen siirryttyä takaisin ravintolamaailmaan.

Leipomomme on sijainnut vuodesta 2017 asti täällä Vartiokylässä Linnavuorentiellä. Lisäksi meillä on pieni kiviuunileipomo K-Supermarket Redissä. Monet tuntevat kivijalkamyymälämme Hakaniemessä sekä hauskat, pinkit kahvila-automme Pullabiilit, ja nyt kesällä meidän on tarkoituksena avata toinen kahvila Espoon Kauklahteen. 

Me haluamme leipoa rohkeita ja kekseliäitä makumaailmoja ja bravuureitamme ovat juureen tehdyt leivät, näyttävät leivokset ja kakut, herkulliset pullat ja suussa sulavat croissantit. Uskomme, että maailmasta voi loihtia paremman paikan myös leipomalla. 

Miksi toimit/haluat toimia juuri tällä alueella?

Vartiokylästä meille sattui löytymään tutun kumppanin kautta aikanaan juuri oikeanlaiset tilat leipomon ja konditorian tarpeisiin

Mitkä ovat mielestäsi tämän alueen vahvuudet?

Ehdottomasti aktiivinen ja sitoutunut asukasyhteisö. Meistä on ollut mahtavaa tutustua lähemmin alueen ihmisiin, kun olemme pitänyt leipomon noutomyyntipistettä avoinna aina perjantaisin. Lisäksi tässä kulmilla on mukava ja avulias yrittäjäverkosto, josta aina olemme saaneet apua, kun sitä on tarvittu.

Mitä alueella voisi mielestäsi parantaa?

Meidän näkökulmastamme ja varsinkin korona-aikana olemme kokeneet, että palvelukehityksen näkökulmasta olemme jääneet vähän syrjään. Aiemmin leipomon sijainnilla ei ole ollut niin suurta merkitystä, mutta kun reilun vuoden aikana bisneslogiikka on muuttunut, niin myös leipomon sijainti on noussut uuteen arvoon. Meistä olisi ollut mukavaa tarjota alueen asukkaille esimerkiksi Woltin kautta tuotteitamme suoraan leipomolta, mutta nämä palvelut toistaiseksi ulottuvat vain Itäkeskuksen nurkille.

Millaisena näet yrityksesi toiminnan tulevaisuudessa?

Viihdymme täällä, mutta totta kai yrityksen kasvaessa on myös mietittävä koko ajan sitä, tarjoaako tämä paikka meille kasvun mahdollisuuksia. Me haluamme ehdottomasti tarjota mahdollisimman laajasti kuluttajille tuotteitamme ja siksi esimerkiksi Pullabiiilit ovat olleet näinä erikoisina aikoina hyvin toimiva palvelu. Voimme tehdä itseämme ja tuotteitamme tunnetuksi laajemmin ja mennä sinne, mihin ihmiset meitä toivovat. Tällä hetkellä meillä on oikein hyvä ja positiivinen pöhinä, ja meidät kivasti tunnetaankin jo täällä lähialueilla.

Mitä terveisiä haluat lähettää paikallisille asukkaille?

Kiitos, että olette tukeneet meitä näinä haasteellisina aikoina käymällä leipomollamme ja tilaamalla tuotteitamme verkkokaupastamme patisserieteemuaura.fi. Me aiomme jatkossakin pitää yllä pullantuoksua ja noutomyyntipistettä perjantaisin klo 10-14 osoitteessa Linnavuorentie 19 ja otamme mielellään vastaan palautetta ja toiveita siitä, minkälaisia tuotteita tai palveluita meiltä haluttaisiin.

Tiedätkö mitä Puotila-seura tekee?

Uskoisin, että pyrkii olemaan aktiivinen alueen kehittäjä ja äänitorvi asukkaiden ja päättäjien välillä. Tsemppiä vaikuttamistyöhönne!

Patisserie Teemu Aura
Leipomo // Bakery & Pullabiili
Linnavuorentie 19
FI-00950 Helsinki

Myymälä // Shop
+358 50 5231523
Siltasaarenkatu 12
FI-00530 Helsinki

instagram.com/patisserieteemuaura
facebook.com/patisserieteemuaura
patisserieteemuaura.fi

Haastattelun toteutti Marianne Ruusunen
Kuva: Teemu Aura

Vaikuttavaa työtä Puotilassa – rakastettu lehtori Astrid Tanninen

”Olen saanut elää hyvää ja rikasta elämää.” toteaa 93-vuotias Astrid Tanninen Puotilassa lapsenlapsensa Mia Kavaston hymyillessä vieressä lämpimästi mumminsa sanoille. Astrid jäi eläkkeelle Vartiokylän yläasteen ja lukion lehtorin virasta 60-vuotiaana vuonna 1987 oltuaan siellä töissä vuodesta 1965 lähtien. Astridin ensimmäinen työ koulussa oli kaupallisten aineiden ja konekirjoituksen opettaminen ja sittemmin englannin kielen opettaminen. Konekirjoituksen osalta hän on julkaissut kaksi oppikirjaa yhdessä Ester Pöntyksen kanssa. Ennen opettajan työtä hän työskenteli Helsingissä US Information Servicessä, jossa toimi mm. Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin (1969-1974) tulkkina tämän Suomen vierailun aikana.

Hänen miehensä rehtori Aatto Tanninen oli Vartiokylän yhteiskoulun perustaja ja toimi koulunsa rehtorina vuodesta 1963 vuoteen 1987. ”Koulun perustamisessa Aattoa avusti Jussi Salmia, joka oli toiminut Puotilan Kartanolla Vartiokylän kansakoulun johtajaopettaja vuosina 1947-1959. Jussin vaimo Dinah oli suurenmoinen nainen, muistelen häntä lämmöllä”. Astrid kertoo.

Tärkeä elämäntyö

Opettajan työ on ollut Astridille tärkeä elämäntyö ja hän puhuu siitä mielellään. Perustamisestaan vuoteen 1987 koululla oli melkein sama perusopettajakunta. ”Opettajat olivat erittäin päteviä ja koululla oli hyvä maine. Siellä viihdyttiin ja sinne haluttiin opiskelemaan. Lukion ylin keskiarvokin oli yli 9,3.” hän kertoo ylpeänä. Koulun opettajakunta oli erittäin taitavaa ja työhönsä hyvin motivoituneita ja niinpä oppilaat pääsivät koulusta hyvin jatko-opintoihin ja ammatteihin. Astrid toimi koulussa englannin ja konekirjoituksen lehtorina opettaen myös sekä musiikkia ja toimien kirjastonhoitajana. Hän oli myös tekemässä Suomeen ensimmäisiä konekirjoitusoppaita. ”Sekä tytöt että pojat olivat konekirjoituksessa hyvin motivoituneita.” hän kertoo. Hän toimi myös mm. oppikouluyhdistyksen naistoimikunnan puheenjohtajana. Hän muistelee kouluaikaa mukavana työnä. Paljon hauskoja tapahtumiakin sisältyi kouluaikaan, kerran eräs tokaluokkalainen totesi opettajalleen: ”Sä oot tainnut oikein kurssin käydä”. Vuonna 1987 tietokoneet tekivät tuloaan ja rehtori Tanninen olisi halunnut tehdä oman tietokoneluokan, mutta tilat puuttuivat.

Vartiokylän koulu – mukana unelman toteuttamisessa

Vartiokylän yläaste (Rusthollarintie 6) aloitti Puotilan kaupunginosassa yksityisenä Vartiokylän yhteiskouluna, jossa toimi yläasteen koulu ja lukio. Koulun on suunnitellut Osmo Sipari. Koulurakennuksen peruskiven muuraustilaisuus pidettiin 18.5.1963 ja rehtori Aatto Tanninen suoritti lieriön sinetöimisen yhdessä koulun johtokunnan puheenjohtajan pankinjohtaja Lars Schöldströmin kanssa. Lieriöön laitettiin peruskirja, päivän sanomalehtiä ja käytössä olevat metallirahat. Koulun oppilaiden puolesta muurasivat peruskiven Pekka Palin ja Marja Rantanen.

Vaikean oppikoulutilanteen vuoksi heräsi eräissä alueen asukkaissa ajatus oman oppikoulun saamiseksi Vartiokylään. Ensimmäinen virallinen kokous näissä merkeissä pidettiin 5.12.1960 Vartiokylän kansakoululla, jolloin maisteri Tanninen selosti oppikouluhankkeen edellytyksiä. Kokouksessa valittiin toimikunta asiaa edelleen kehittelemään ja 29.12.1960 pidettiin Vartiokylän oppikouluyhdistyksen perustava kokous ja yhdistys rekisteröitiin 18.1.1961.

Yhdistyksen tärkeäksi tehtäväksi tuli rahojen kerääminen peruspääomaa varten, jotta perustamislupaa voitiin anoa valtioneuvostolta. Pankinjohtaja Lars Schöldströmin johtama rahoitustoimikunta ryhtyi toimeen oman koulurakennuksen rahoituksen saamiseksi ja kun 60 % tarvittavasta rahoituksesta oli satu järjestettyä, toimikunta uskalsi esittää rakennustöiden aloittamista. ”Tähän peruspääomaan panttasimme myös oman asuntomme”, Astrid kertoo. Valtioneuvosto antoi 3.5.1961 yhdistykselle luvan perustaa Helsingin kaupungin Vartiokylän kaupunginosaan 8-luokkaisen kansakoulun neljän alimman luokan oppimäärään pohjautuvan oppikoulun, joka vastasi valtion 8-luokkaista yhteislyseota. Tontti saatiin Helsingin kaupungilta Vartiokylästä Rusthollarintieltä. Koulu aloitti toimintansa syksyllä 1961 Vartiokylän kansakoulussa, josta se sai vuokratuksi kaksi luokkahuonetta ja tarvittavat erikoistilat. Oppilaita oli 80, puolet tyttöjä ja puolet poikia.

Rahankeräystoimikunta jatkoi uurastamista hankkimalla lahjoituksia ja kannatusjäsenmaksuja ja koulun naistoimikunnalla, jonka sihteerinä Astrid toimi, oli myös roolinsa rahan keruussa. ”Järjestimme myyjäiset, teatteri-illan ja toimi emäntänä vanhempain illassa. Tapahtumista saaduilla tuotoilla koululle hankittiin mm. astiasto ja verhot, näyttämön esirippu ja taustaverhot”, ja jatkaa ”Myöhemminkin naistoimikunta hankki koululle erilaisia tarvikkeita. Lahjoitimme koululle pianon, kahvinkeittimen, kahvikuppeja, silitysvälineitä, kangaspuut, epidiaskoopin, pölynimurin, monistuskoneen, uuden puolen verhot, kirjoja, soittimia ja nuotteja sekä lukuisia stipendejä. Naistoimikunta päärmäsi myös uuden puolen verhoja pitkään aamuyöhön”.

”Urheilulla on aina ollut suuri merkitys koululle. Mieheni oli itsekin urheilumiehiä ja pelasi koripalloa Sikariportaat-nimisessä seurassa, johon hänet mukaan ”värväsi” eräällä veteraanijoukkueen matkalla presidentti Mauno Koivisto. Hänen mielestään urheilun yhtenä suurena merkityksenä oli oman arvontunnon kohotus. Se edesautti myös nuorisoa pysymään poissa kaduilta. Jos hän huomasi, että joku nuori oli syrjäytymässä niin hän lähti oppilasta kotoa saakka noutamaan toteamalla oppilaalle, että ”nyt sinua tarvitaan”. Poikien vapaaehtoista urheilutoimintaa johtivat sekä rehtori että liikunnanopettajat koulun oman urheiluseuran Wartin puitteissa. Jalkapallossa, koripallossa ja lentopallossa voitettiin melkein kaikissa Helsingin mestaruudet. Muuta vapaaehtoista kerhotoimintaa oli mm. näytelmäkerho, luontokerho sekä tyttöjen voimistelukerho.
Opettajatkin esittivät itse sommiteltuja ohjelmanumeroita ja ohjasivat laulujen ympärille musikaaleja, joita esittivät oppilaille mm. penkkareissa. Yksi suosittu opettajien esittämä joulunajan kuvaelma oli Tiernapojat. ”Ohjasimme myös oppilaiden esittämän Kiljuset tulevat-nimisen esityksen, joka sai niin suuren suosion, että kouluvirasto pyysi koulua esittämään näytelmää muuallakin”. Astrid muistelee hymyissä suin.

Vartiokylästä Marjaniemeen ja Puotilaan

Astrid ja Aatto asuivat koulun perustamisen aikaan Vartiokylässä Lappeentiellä, ensimmäisessä yhteisessä asunnossa. ”Alueella oli hyvä yhteishenki ja me todellakin viihdyimme siellä”. Vuonna 1963 he muuttivat Marjaniemeen, jossa asuivat aviomiehen menehtymiseen saakka. Marjaniemen uuden asunnon kaupoista Astrid ilmoitti puhelimessa miehelleen, joka oli juuri silloin seurakunnan kahvitilaisuudessa. Pilke silmäkulmassa aviomies totesi vaimolleen, että ”kyllä sinun kanssasi pitää olla huumorintajua”. ja kahviväelle hän hyväntahtoisesti totesi ”minä teen mitä vaimo käskee”.
Astrid muistelee lämmöllä avioliittoaan, huumorintajua oli puolin ja toisin. Puheesta huokuu suuri rakkaus edesmennyttä aviomiestä kohtaa, ”olimme naimisissa 68 vuotta vuodesta 1951 lähtien emmekä koskaan riidelleet”. He asuivat Marjaniemessä lähestulkoon aviomiehen menehtymiseen saakka – Aatto Tanninen menehtyi 10.9.2019.

Astridilla ja Aatolla on yksi tytär, kolme lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta. Astrid elää rauhallista ja hyvää elämää Puotilassa nauttien läheistensä olemassaolosta ja kirjojen lukemisesta.

Marraskuussa 2010 pääsin haastattelemaan Astrid ja Aatto Tannista heidän Marjaniemen kodissaan. Kun nyt 2021 mietimme alueen haastateltavia henkilöitä, halusimme kuulla mitä heille kuuluu. Ensimmäisessä haastattelussa tapasin myös tässäkin haastattelussa mukana olleen tyttärentyttären Mia Kavaston, joka on isovanhempiensa tavoin yksi alueen vaikuttajista. Mia tunnetaan Helsingin teatterikoulun rehtorina ja teatterin ohjaajana ja opettajana, Helsingin akatemian taiteellisena johtajana, musiikintekijänä sekä paikallisena lakiasiantuntijana. Mia on sittemmin tullut minulle tutuksi myös monista muista yhteyksistä ja Miasta kuullaan lisää Puotila-seuran blogiosuudessa.

Haastattelu Marika Lahti 15.3.2021

Kuva: Puotilan kodissaan Astrid Tanninen ja rakas koira Saga.
Kuvaaja Mia Kavasto 7.4.2021

Ajankohtaista