Carl Magnus Jägerhorn af Spurila till Botby syntyi vuonna 1730. Hän sai vuonna 1761 perheen viimeisenä elossa olevana poikana hallintaansa vuonna 1744 kuolleen isänsä Hans Christer Jägerhornin perikunnalta Botbyn eli Puotinkylän eli Puotilan kartanon.
PKY_PK_Historiikki_vedos_2.pdf
Lainattuna Puotilan kartanon sivuilta: https://www.puotilankartano.fi/kartano/historiaa/
Puotilan kartanosta ja sen historiasta on melko vähän kirjoitettua tietoa. Tarinan mukaan ensimmäisen maailmansodan aikoihin olisi Pehtoorin Pytingin (nyk. Café Svenkka) vastapäätä sijainnut väentupa palanut. Tulen kerrotaan tuhonneen joukon tilikirjoja, joissa esiintyneiden epäselvyyksien on huhuttu olleen tulipalon perimmäisenä syynä. Tämän palon mukana hävisi kenties paljonkin aineistoa, joka olisi saattanut kiinnostaa tämän päivän puotilalaisia.
Opastetuilla historiallisilla kierroksilla kerrotaan lisää tarinoita Kartanon elämästä.
Puotilan kartanon omistajat
Kartanon omistajat vuodesta 1540 lähtien:
Matts Larsson 1540–56;
Matts Matsson 1558–86;
Mårten Mattsson 1586–1619;
Matts Mårtensson: 1620–49;
Bertil Mattsson; 1650–64;
Erik Eriksson 1666–75;
Henrik Mårtensson 1682–1703;
Mårten Henriksson –1710;
Johan Johansson 1720–;
maanmittari Adam Giöker 1725–37 ja tämän leski –1738;
luutnantti Johan Wilhelm Fogel 1739–40;
pormestari Georg Wilhelm Clayhills –1747;
luutnantti Samuel Enhielm 1748–55;
kapteeni Hans Christer Jägerhorn af Spurilan perilliset 1756–60;
edellisen poika maaherra Carl Magnus Jägerhorn af Spurila 1761–79;
apteekkari Wilhelm Elg 1779–1822;
tämän poika kapteeni Wilhelm Elg 1823–43 ja tämän perilliset –1844;
luutnantti August Melan 1845–52;
kauppaneuvos Carl Edward Tunder 1852–59;
kauppaneuvos Johan Henrik Lindroos 1860–62 ja tämän perilliset –1881;
kunnallisneuvos Johan Fredrik Lindroos 1882–1902 ja tämän leski –1904;
johtaja Leopold Lerche 1905–17;
Botby Gods Ab 1917–31;
Ab Botby 1931–33;
Helsingin kaupunki 1933–2013;
Kiinteistö Oy Puotilan Kulttuurikartano 2013–.
Puotilan kartano muotoutuu
Puotilan kartano (Botby gård) tunnetaan myös Puotinkylän kartanon nimellä. Päätilana on entinen Råånsin ratsutila. Kartano syntyi kun Vartiokylän kaikki kolme ratsutilaa (Domars, Rååns ja Klavis) siirtyivät samalle omistajalle 1750-luvulla. Kylän maatiloista vain Nissaksen verotila jäi erilleen itsenäiseksi. Vuosien 1761 ja 1852 välillä kartanoon kuului myös Rastbölen ratsutila Vuosaaressa.
Puotinkylän kartano kohosi yhdeksi Helsingin pitäjän merkittävimmistä maanviljelystiloista. Siellä harjoitettiin maanviljelyksen ohessa myös karjanhoitoa. Kartanoista käsin levisivät mm. maatalouden uudistukset, puutarhanhoidon ja perunanviljelyn aloittaminen, myöhemmin vuoroviljelys, apulannoitteiden käyttö sekä karjantalous.
Kartanolla oli suuret navetat, tallit, oma meijeri, talousrakennukset sekä huvimaja. Sepän asunto sekä paja että lukuisat vajat sijaitsivat tilan talouskeskuksessa. Muonamiestuvilla, jotka olivat peltojen laitamilla oli hauskoja nimiä: Arabia, Betlehem, Jeriko, Nasaret ja Kakola.
Kartanon pääakselin muodosti noin kilometrin mittainen, vaikuttava puistokujanne. Kujanne päättyi kartanon edessä pyöreään medaljonkisommitelmaan, jonka etureuna on ollut koristeltu valkoisilla, hyvin suurikokoisilla simpukoilla. Medaljongin keskustassa on ollut kukkaistutuksia kahdessa kehässä.
Kartanoa ympäröivällä puisto- ja puutarha-alueella on alkujaan ollut mahdollisesti kasvi- ja hedelmätarha jo 1700-luvun lopulla ja maisemapuutarha 1800-luvun puolivälistä. Palstaviljelyalue on entinen karjahaka ja omenatarha.
Kartanon merenpuoleisella julkisivulla sijaitsi massiivisen altaanin päällä terassi, jolta johtivat alas kahdet portaat. Kartanon piha-aluetta rajanneessa kiviaidassa oli pääakselille aukeava portti. Rantaan johtavan tien päätteenä oli laituri, jonka päässä sijaitsi komea uimahuone.
Kartanon hallitsijasukuja vuosisatojen varrelta
Puotilan Kartanon omistajat tunnetaan jo vuodesta 1540 lähtien. Omistajina on ollut niin pormestaria kuin maanmittajaakin.
Jägerhornit
Carl Magnus Jägerhorn af Spurila syntyi vuonna 1730. Hän sai vuonna 1761 perheen viimeisenä elossa olevana poikana hallintaansa vuonna 1744 kuolleen isänsä Hans Christer Jägerhornin perikunnalta Botbyn eli Puotinkylän eli Puotilan kartanon. Kapteeni Hans Christer Jägerhorn af Spurilan perilliset omistivat tilan 1756–60. Carl Magnuksen sisar Hedvig Juliana oli naimisissa kapteeni Johan Gabriel Cronstedtin kanssa. Vuonna 1756 syntyi Puotinkylän kartanossa heidän lapsensa, sittemmin maineikas vara-amiraali Carl Olof Cronstedt.
Elgit
Vuosina 1779-1822 apteekkari Wilhelm Elg, sittemmin asessori ja Kuninkaallisen Wasa ritarikunnan jäsen, joka piti Helsingissä kaupungin ainoaa apteekkia.
Hän rakennutti Puotilan kartanon viimeisen päärakennuksen 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa (nykyinen ravintola), kaksi sivurakennusta; väentuvan ja Pehtoorin pytingin (1783). Päärakennuksen päätylaajennukset, pihanpuoleinen venäläisvaikutteinen lasiveranta sekä empirekoristelu on lisätty puoli vuosisataa myöhemmin.
Lindroosit
Myös 1800-luvun loppupuolella kartano eli kukoistuksen aikaa, jolloin sen isännäksi tuli kauppaneuvos Johan Henrik Lindroos. Hänen aikana istutettiin Juorumäelle suuri puistoalue.
Leopold Lerche
Kartanon viimeinen yksityinen omistaja 1904-1917 oli johtaja Leopold Lerche. Hänen jälkeensä tila siirtyi vasta perustetulle Botby Gods Aktiebolagille ja 1920 -luvulla kartanon ranta-alueet myytiin huvilatonteiksi. Maiden halki oli tarkoitus rakentaa rautatie Helsingin ja Porvoon välille.
Viljamakasiini nyk. Puotilan kappeli
Vuonna 1859 valmistunut viljamakasiini myytiin Helsingin seurakuntayhtymälle vuonna 1959. Viljamakasiini toimi vielä 1950-luvun alussa viljankuivaamona. Arkkitehti Tarja Salmio-Toiviaisen piirustusten mukaan rakennus kunnostettiin jumalanpalvelustilaksi. Rakennus on kaksikerroksinen ja siinä on goottilaistyyliset ikkunat.
Helsingin piispa Martti Simojoki vihki kappelin toisena pääsiäispäivänä 15.4.1963.
Puotilan kappelin Puotilantien puoleisessa päädyssä on korkeimmalla kohdalla graniittikivi, johon on kaivettu merkintä J. H. L. 1859. Kirjaimet viittaavat makasiinin rakentajaan, kauppaneuvos Johan Henrik Lindroosiin.
Kartano siirtyy Helsingin kaupungin omistukseen
Höyrylaivat Svea, Astrid ja Villinki liikennöivät Vartiokylään kesäaikana 1920-30-luvuilla. Botby niminen laiva ajoi Rastilaan ja Puotinkylän kartanon laituriin, jonka jäännökset ovat edelleen jäljellä Vuosaaren sillan kohdalla.
Vielä 1920 luvulla kartanon talous oli valtava. Pellot ulottuivat Puotinharjun taakse ja Roihuvuoreen. Viljaa tarvittiin suuren väen tarpeisiin ja eläinten rehuksi paljon, heinäpellot olivat laajat. Sillä kartanossa oli toistasataa Ayshire-lehmää, noin 20 työhevosta ja 6-7 vaunu- ja ratsastushevosta. Suuri lehmikarja tuotti paljon maitoa, joka käsiteltiin omassa meijerissä. Työhevosia tarvittiin käyttämään talon vesipumppua. Hevoset kiersivät ympyrää ja vesi virtasi suuriin säiliöihin. Kaivot olivat kuuluja syvyydestään ja hyvästä vedestään. Kesän kohokohta olivat kartanon puistossa vietetyt kesäjuhlat.
Vuonna 1927 Helsingin kaupunki hankki Puotilan kartanon maat osittain omistukseensa ja vuonna 1933 tila kuului sille kokonaisuudessaan. Puotilan kylä liitettiin Helsingin kaupunkiin 1946.
Talvisodan aikana Puotilan kartano on ollut vanhusten hoitokotina. Syksyllä ränsistyneeseen taloon sijoitettiin retkeilymaja, joka toimi muutaman vuoden ajan.
Kesällä 1947 taloa korjattiin sen verran, että syksyllä voitiin aloittaa koulutyö. Rakennus oli viihtyisä, mutta kylmä. Rottia oli runsaasti. Niitä kurkisteli oven karmien yläpuolisista rei’istäkin. Myrkytyksistä seurasi, että talo oli talven tullen tunkkainen, kun kuolleet rotat maatuivat hitaasti. Vartiokylän kansakoulu toimi Puotilan kartanossa 1947-1959.
Kun koulu keväällä lopetti, pulpetit kannettiin vintille. Huoneet kalustettiin kansakoulujen kesäsiirtolaksi. Vuonna 1959 siirrettiin hevosrattailla koulun pulpetit ym. Itäväylän toiselle puolelle sijaitsevaan uuteen koulurakennukseen, joka tänä päivänä tunnetaan nimellä Vartiokylän ala-aste.
Kartanossa toimi 1950-luvun alussa myös maatalouskoneiden tutkimussäätiö. 1950-luvun lopussa ja 1960-luvun alussa päärakennus oli vuokrattuna Kovaosaisten ystävät ry:lle, joka piti rakennuksessa häädettyjen asuntolaa. Vuonna 1964 rakennuksessa asui yhteensä 17 perhettä ja lapsia 43.
Puotilan kartanon maille kohosi 1960-luvun alussa uusi asuinalue, joka nimettiin Puotilaksi. Alueelle rakennettiin tuhatkunta asuntoa vuosina 1960-61. Pienkerrostalot nielaisivat alleen miltei kokonaan Puotilan kartanon viljelykset ja maat. Jo 1960-luvun alussa alettiin kiinnittää huomiota Puotilan kartanon heikkoon kuntoon ja sitä ympäröivien alueiden rappioon.
Ravintolatoimintaa kartanolla 1969-2011
Vuonna 1969 perustettu Panellien ravintolayritys Tuutinki Oy vuokrasi Kartanon ravintolatoimintaansa varten vuosiksi 1969-1974. Kartanon sivurakennuksessa Pehtoorin pytingissä alkoi toimia disco Svenkka. Se on tiettävästi Helsingin ja Suomen yksi vanhimmista diskoista.
Mannisten perhe piti ravintolatoimintaa yllä vuosina 1974-1984 ja heidän jälkeensä 1984-1988 kerrotaan omistajana olleen venäläisen Tsenkovitsin perheen. Heidän aikanaan remontoitiin kartanon baari, lasiveranta otettiin talvikäyttöön ja se yhdistettiin lasiovin Salin puolelle.
Puotilan Kartano Oy piti ravintolatoimintaa yllä kartanolla vuosina 1988-2011.
Kartanon vuodet 2011 alkaen
Syksyllä 2010 Helsingin kaupunki laittoi myynti-ilmoituksen, jossa kerrottiin myytävänä olevan Puotilan kartano, itäisen Helsingin kartanokulttuurin muistomerkki.
Kartano on kulttuurihistoriallisesti tärkeä rakennus ja sen säilyttäminen ja ympäristön kunnostaminen on ensiarvoisen tärkeää. Kartanon rakennukset on merkitty suojeltaviksi.
Myyntiprosessin tuloksena Puotilan Kartano siirtyi syksyllä 2013 jälleen yksityisomistukseen, kun kaupunki myi sen Koy Puotilan kulttuurikartanolle.
Puotilassa ja sen ympäristössä syntyi yhteinen tavoite kartanon alueen elävöittämiseksi. Keväällä 2013 Puotilan kartanon ympärille perustettiin yhdistys Puotilan kartanon ystävät ry (jäljempänä PKY). Sen yhtenä tehtävänä on ollut perustamisestaan lähtien paitsi kartanon monipuolisten kulttuuri- ja muiden tapahtumien tukeminen ja edistäminen, myös Puotilan kartanon historian vaaliminen ja sen tutkiminen. Yhdistyksen tavoitteena on elävöittää Puotilan kartanon miljöötä paikallisin voimavaroin. Yhteinen ponnistus on tuottanut tulosta ja asukkaat ovat ottaneet kartanon ja Café Svenkan omakseen.
Yhteistyön tuloksena PKY:n järjestämissä kartanon alueen ensimmäisissä siivoustalkoissa samana keväänä oli mukana lähes parisataa innokasta. Yhdessä Café Svenkan ravintoloitsijan Sanna ja Pekka Puhakan kanssa järjestettiin sen avajaiset heinäkuussa 2013. Avajaiset olivat yleisöryntäys. Paikalle odotetun parin sadan vieraan sijasta päivän aikana kävi 1000 vierasta.
PKY järjesti ensimmäisenä toimintavuotenaan Svenkassa useita tapahtumia viikossa. Kaikkiin tapahtumiin on ollut vapaa pääsy. Tapahtumien kirjo on ollut laaja; viikoittain järjestettiin musiikki- ja taidetapahtumia jazzista kuubalaiseen musiikkiin ja sepän taonta-näytöksestä runonlausuntaan ja yhteislauluiltoihin. Svenkan ensimmäisen taidenäyttelyn aiheena oli lasten piirustukset Svenkasta. Kartanon historiaa käsittelevä valokuvanäyttely keräsi paljon uteliaita ja kuten myös opastetut historialliset kävelykierrokset kartanon kummituksen Birgitta-neidon johdattelemana. Syksy huipentui Svenkan järjestämiin uuden vuoden juhliin.
Maaliskuussa 2014 Koy Puotilan Kulttuurikartano aloitti Kartanon saneeraamisen. Vanhoja arvoja kunnioittaen Wareco Oy:n johdolla remontoitiin kulttuurihistoriallista arvokasta kartanoa ja jo vajaan puolen vuoden kuluttua 13.8.2014 rakennusvalvontavirasto suoritti saneerauksen lopputarkastuksen. Saneerauksen aikana kaupunginmuseo sai taltioitua arvokasta tietoa kartanon historiasta. Kartanon sisustuksessa on pyritty jäljittelemään Kustavilaista aikakautta mutta nkyaikaisella otteella (lue lisää: sisustusarkkitehdin haastattelu pdf-versio).
Elokuun 25. päivänä 2014 avattiin Kartanon ravintola ravintoloitsijoiden Sanna ja Pekka Puhakka johdolla.