Itä-Helsingin uutiset 4.11.2001: ”Puotilalaisten ja monien muidenkin itähelsinkiläisten lapsia ja nuoria Rusthollarin leikkipuistossa pitkään hoivannut leikkipuiston vastaava ohjaaja Terhi Rinne palkittiin Pro Helsinki-mitalilla erityisesti lasten ja nuorten hyväksi tehdystä työstä.” Kultainen Pro Helsinki mitali on Helsingin kaupunginosayhdistyksen mitali, jonka voi saada vähintään 10 vuoden pituisesta ansiokkaasta uurastuksesta kotiseutu- tai asukastyössä.
Terhi Rinne – kuinka pitkään olet asunut Puotilassa?
Olen asunut Puotilassa vuodesta 1982 asti – toki alue oli minulle ennestäänkin tuttu. Mieheni siskon perhe muutti vuonna 1960 Rantakartanontie kakkoseen, jossa vierailimme usein.
Olin apulaisohjaajana Vartiokylän kesäleikkikentällä jo opiskeluaikanani vuonna 1957. Silloin toimintaa kutsuttiin leikkikentäksi, ja se toimi Vartiokylän urheilukentän tuntumassa. Siellä oli pieni mökki leikkivälineiden säilytykseen ja päivät kuluivat laulu- ja piirileikkien sekä ”kymmenen tikkua laudalla” tapaisten juoksuleikkien merkeissä. Keskipäivällä kaupungin elintarvikekeskuksen valmistama keittoruoka tuotiin tonkassa ja tarjottiin lapsille heidän omiin astioihinsa. Töihin tulin kaupungista bussilla 41 joka pysähtyi urheilukentän kohdalla.
Miten alue on mielestäsi muuttunut vuosikymmenien saatossa?
Paljon. Vuonna 1957 veimme leikkikentän lapsia uimarannalle ja matka taittui hiekkatietä, jossa ohitimme pienen punaisen mökin ja aika ränsistyneen kartanon sekä viljamakasiinin. Kerrostaloja ei vielä tuolloin ollut.
Uusi Puotilan asuinalue nousi 1960 -luvulla. Sitten tuli lähikauppoja ja ostoskeskus, jossa oli ruoka- kenkä- kirja-tekstiili-kukka- ja kemikaalikauppa, sekä kampaamo, posti ja kaksi pankkia.
Olet ollut perustamassa alueen asukkaille rakasta leikkipuisto Rusthollaria
Puotilassa toimi kesäleikkipuisto Rusthollarintie 13 kohdalla pienellä kentällä vuoteen 1985 asti. Ympärivuotinen toiminta alkoi 1986 kesäkuun alussa. Leikkipuiston paikka oli erittäin hyvä sillä se sijaitsi keskellä kylää ja ei aivan minkään ajotien varrella ja paikalla oli hiekkakenttä, metsää ja puita sekä nurmikkoa. Valmiina oli myös kiinteitä ulkoleikkivälineitä ja niitä tuli lisääkin. Niistä vastuu oli rakennusviraston puisto-osastolla.
Mikä sai sinut lähtemään tähän projektiin mukaan?
Olin Helsingin kaupungin virassa melkein koko työurani ajan. Rusthollari oli kolmas leikkipuisto, jota olin perustamassa. Muita puistoja minua oli pyydetty perustamaan mutta kun kuulin, että Puotilaan tulee uusi ympärivuotinen puisto, hain ja pääsin perustamaan sitä. Silloin vastaava ohjaaja sai valita henkilökunnan ja niinpä pyysin Sirkka Koivistoa yhdeksi ohjaajaksi Rusthollariin.
Sirkka oli Rusthollarissa yli 20 vuotta ennen jäämistään eläkkeelle. Hän oli puiston sielu, oli tukena lapsille ja aikuisille aina heidän asioitaan kuunnellen ja ratkoen. Leikit hän hallitsi ja sai joukot mukaan oli sitten kyse perinneleikeistä tai satutuokioista. Henkilökunta pysyi samana vuosia ja näin he olivat tuttuja ja turvallisia koko kylälle. Olin Rusthollarissa vastaavana ohjaajana 17 vuotta ennen kuin jäin eläkkeelle. Se oli antoisaa aikaa ja aina oli ilo mennä töihin. Jokainen päivä oli erilainen eikä etukäteen tiennyt mitä päivä tuo tullessaan.
Paljon olen voinut hyödyntää toiminnassa myös rakkaita harrastuksiani. Olen valmistunut nukketeatteri ohjaajaksi ja minulla on oma nukketeatteri Teet ry ollut yhdessä Terttu Luukkaisen kanssa jo yli 35 vuotta, ja niinpä teatteria/ nukketeatteria on aina ollut paljon puiston ohjelmassa. Toinen harrastukseni sopi myös hyvin monipuolistamaan puiston toimintaa. Se oli lumiveisto, jota innostuimme kolmen hengen joukkueena tekemään. Osallistuimme alueellisiin kilpailuihin ja onnistuimme pärjäämään niin, että meidät valittiin viitenä vuonna Suomen mestaruuskilpailuihin mukaan.
Leikkipuistoissa oli tilaa ja tilausta kaikenlaiselle osaamiselle. Ohjaajat haistoivat uudet tuulet ja muotivirtaukset ja toivat ne osaksi toimintaa. Tästä osoituksena mm. lumiveistely, hiihto- ja luistelukoulut, muotitanssien opettelu ja monet muut toimintaa rikastuttavat asiat.
Tämän jälkeen koko leikkipuistotoiminta on ollut muutoksissa ja Rusthollarinkin toiminta muuttunut paljon.
Leikkikentät/-puistot olivat 80-luvun alkupuolelle saakka lasten päivähoitoviraston alaista toimintaa, jonka jälkeen isäntänä toimi sosiaalivirasto. Nykyään leikkipuistotoiminta on osa Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan alaista toimintaa.
Toimintaa leikkipuistossa
Ympärivuotinen toiminta alkoi Rusthollarissa 1.6.1986 ja uusi leikkipuistorakennus valmistui tammikuussa 1987. Sen päivittäinen toiminta-aika oli kello 8-17.
Toimintaan osallistui heti paljon ihanaa ja aktiivista Puotilan väkeä. Koululaisia oli ennen ja jälkeen koulupäivän. Ensimmäiset koululaiset saapuivat jo 8 aikaan aamulla koulun alkaessa klo 9 tai 10. Meillä lapset saivat leikkiä vahtaamatta kelloa ja lähetimme heidät oikeaan aikaan kouluun. Olen tänäkin päivänä tavannut täällä Puotilassa useita aikuisia, jotka muistelevat miten turvallista oli kun lapsi sai tulla puistoon, eikä hänen tarvinnut jännittää kotona yksin kouluun lähtöä eikä hänen peräänsä tarvinnut huolestuneena soitella.
Päivittäinen kävijämäärä oli noin 200-400, koululaisia kävi välipalalla noin 50-80. Perheitä oli runsaasti ja monet perheet ystävystyivät niin hyvin, että jopa lomailivat yhdessä.
Koululaiset saivat valita halusivatko olla ulkona tai sisällä vai kiinnostiko osallistuminen ohjattuun toimintaan. Koululaisille oli tarjolla lehtisahausta, rakentelua, käsityökerhoa, roolileikkejä ja teatteria, johon osallistui myös aikuisia. Ulkona järjestettiin hiihto- ja luistelukouluja ja tietysti jalkapalloa sekä jääkiekkoa. Aamupäivisin oli ohjattuja tuokioita alle kouluikäisille, niistä joihinkin osallistuivat myös lasten vanhemmat. Perhepäivähoitajat ulkoilivat päivittäin ja pitivät myös sisätiloissa tuokioita hoitolapsilleen.
Puiston metsä oli ahkerassa käytössä. Joskus laitoimme nuotion ja kaikki saivat nauttia tunnelmasta ja paistella makkaraakin. Meillä oli ihan palolaitoksen lupa nuotion pitämiseen.
Myös retkiä tehtiin paljon esim. museoihin, uimaloihin, torille, Seurasaareen, Vartiosaareen sekä junamatkoja esim. Lahteen.
Leikkipuiston tärkeitä yhteistyökumppaneita olivat esimerkiksi alueen päivähoito ja koulut, sekä Puotila-seura, jonka kanssa järjestettiin yhteistyössä talvitapahtumia, lumiveistokilpailuja ja Varjagi-tapahtuma vuonna 2000. Puotila-seura myös rahoitti viikon mittaisen Vartiokylän historiaa valottavan teatterileirin puistossa.
Myös seurakunnan henkilökunta kävi puistossa ja saimme puiston vieressä olevan seurakunnan tiloja käyttöömme.
Aluepoliisi poikkesi moikkaamassa viikoittain ja Lions-clubilta saatiin hankerahoitusta. Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa järjestettiin monta kirpparia. Tärkeä yhteistyökumppani oli myös Nukketeatteri Sampo, joka toimi Puotilan ostarilla. Saimme viedä heidän näyttämölleen puistossa valmistamaamme teatteria ja he antoivat muusikon juhliimme esim. Korpinkylä-tapahtumaan, jossa viikonlopun aikana vieraili yli 1000 ihmistä eduskuntaa ja kaupungin johtoa myöten.
Leikkipuistoon ovat tervetulleita kaikki milloin vain eikä mitään ilmoittautumista tarvita. Kaikki ikään, sukupuoleen, taikka sosiaaliseen ryhmään katsomatta ovat tervetulleita viihtymään puistossa. Leikkipuistossa lapset saavat tavata ja tutustua monen ikäisiin ihmisiin vauvasta vaariin. Moni koululainen ihmettelee pientä vauvaa, koska lapset ovat koulussa ja päiväkodissa usein oman ikäistensä parissa ja ikäihminen ilahtuu katsoessaan lasten touhuja.
Terveisiä Helsingin päättäjille
Nykyään on enää harvoja ”vanhoja” ohjaajia työssä kaupungin leikkipuistoissa. Vaikuttaa siltä, että nykyisillä Helsingin kaupungin korkeimman tason päättäjillä ei ole laajaa visiota mitä kaikkea leikkipuistotoiminta voisi tarjota alueen kaikille asukkaille. Perinteinen leikkipuistotoiminta on avointa toimintaa palleroille, kouluikäisille, varhaisnuorisolle, perheille, ikäihmisille – ei kerhotoimintaa vain joillekin ryhmille.
Leikkipuisto on ollut yli 100 vuotta tärkeä osa kaupungin kulttuuria ja tarjonnut tuhansille ja taas tuhansille lapsille varhaistukea, monelle perheelle tärkeää ruokailua, tasokasta ohjattua toimintaa ja ollut oman alueensa tärkeä kohtaamispaikka kaikille asukkaille.
Usein on kuultu maailmalle muuttaneilta leikkipuistoa käyttäneiltä ihmisiltä, miten ainutlaatuista Helsingin ilmainen leikkipuistotoiminta on – sellaista, jota he ei ole muualla maailmassa tavanneet. Toivon, että päättäjät muistavat sitä vaalia tästedeskin.
Haastattelu ja toimitus Marika Lahti 8.5.2022
Kuvat Terhi Rinteen kotialbumi