Muinaislinna

Helsingissä on ollut muinaislinna Vartioharjun Linnavuorella.

Muinaislinnan jäänteet strategisella paikalla 

Itä-Helsingissä Vartiokylänlahden perukassa todellakin sijaitsee muinaislinnan jäänne. Muinaislinna on Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto.

Kansanperinteen mukaan kolme meren takaa tullutta viikinkiveljestä Helsing, Sibbe ja Borg olisivat rakentaneet Helsingin Vartiokylän linnan, Sipoon Sibbesborgin ja Porvoon Linnamäen Itä-Uudenmaan rannikolle. Tarina periytynee Raamatusta, jossa Nooan kolme poikaa asuttivat maan vedenpaisumuksen jälkeen, ja sen voinee jättää huomioimatta. Virallisesti linna on ajoitettu varhaiseen keskiaikaan 1200 – 1300-luvuille. Tuolloin ruotsalaiset miehittivät ”Uuden maan” rannikkoa.

Linnat on aina rakennettu strategiselle paikoille. Helsingin muinaislinna sijaitsi silloisella meren rannalla, kapean salmen reunalla. Linna oli mereltä katsoen suojassa tuulilta ja katseilta nykyisen Vuosaaren takana – mantereen ja Vuosaaren välissä.

Laajemminkin strategiselta kannalta asiaa tarkasteltaessa linna oli vesiteiden risteyskohdassa. Itä – Länsi – suunnassa linnan ohi kulki ns. viikinkien Idäntie Sveanmaan Upplannista Laatokalle Novgorodin valtakuntaan. Pohjoiseen, Hämeeseen, johti linnan läheltä vesitie – nykyinen Krapuoja – josta Vantaanjoen latvan kautta pääsi Puujokea pitkin Vanajan vesistöön. Linnan kanssa miltei samalla kohdalla Suomenlahden eteläpuolella oli puolestaan nykyinen Tallinna. Linna sijaitsi vesiteiden risteyksessä.

Kysymyksessä on Suomen pääkaupungin muinaislinna

Linna on todiste alueen strategisesta merkityksestä ainakin jo 300 vuotta ennen varsinaisen Helsingin kaupungin perustamista samalle seudulle vuonna 1550. Voidaan kysyä: Ovatko Helsingin strategisen sijainnin juuret Vartiokylän linnavuoressa? Ja onko pääkaupunkiseudun historia itse asiassa pidempi kuin runsaat 450 vuotta?

Kaupunginosayhdistys Puotila-Seura ry, jonka toimialueella Linnavuori sijaitsee, on saanut aikaan sen, että kaupunginvaltuusto osoitti varoja muinaislinnan tutkimuksiin vuodelle 2002. Linnavuoren lakea tutkittiin ensi kerran laajemmin (vuoden 1973 koekaivauksen jälkeen) kesällä 2002.

Puotila-Seuran tavoitteena on ollut, että Linnavuorta ja sen myös reuna-alueita tutkittaisiin perusteellisesti mm. linnan elinkaaren tarkemmaksi selvittämiseksi. Seura on tehnyt lukuisia tutkimusesityksiä valtiolle ja kaupungille. Vuonna 1997 Puotila-Seuran toimesta jätettiin Museovirastolle ja Helsingin kulttuurikaupunkisäätiölle hankesuunnitelma, jossa esitettiin Vartiokylän linnavuoren tutkimista sekä kunnostamista nähtävyydeksi ja opetustarkoituksiin. Onhan kyse muinaislinnasta, joka Suomen pääkaupungissa on myös Museoviraston ja Helsingin yliopiston tutkijoiden ”kotipesässä”.

Onko muinaislinnan lähellä sijainnut kalmisto?

Jos on ollut linna, on ollut myös asutusta. Jos on ollut asutusta, on ollut myös kalmisto. On epäilyksiä siitä, että läheinen hiekkainen mäki Tankomäki olisi mahdollisesti ollut kalmisto. Luonnollisesti asiaa pitäisi tutkia. Kalmisto saattaisi olla historiallinen ”arkisto”.

Helsingin kaupunginmuseon tutkimukset Linnavuorella 2002.

Linnavuorta on satunnaisesti tutkittu vuodesta 1877 lähtien. Helsingin kaupunginmuseo teki kesällä 2002 arkeologisen tutkimuksen Vartiokylän linnavuorella Itä-Helsingissä. Päämääränä oli selvittää lopullisesti linnavuoren rakentamis- ja käyttöaika ja sitä kautta linnan rakentajat ja tehtävä. 
 
Vartiokylän keskiaikainen linna hävitti historiansa: kuka sen rakensi, milloin ja mihin se katosi?

Vartiokylän linna osoittautui keskiaikaiseksi

Uudet hiiliajoitukset ja kaivauslöydöt todistavat selvästi, että Vartiovuoren linna on rakennettu keskiajalla. Kymmenen hiilinäytteen ajoitussarja antoi linnan todennäköiseksi rakentamisajaksi pitkän ajanjakson: 1200-luvun puolivälistä 1400-luvun alkuun. Nuorimman yksittäisen hiilinäytteen analysointi antaa kaksi muita todennäköisempää rakennusaikaa: vuodet 1280 – 1330 tai 1340 – 1400. Esinelöydöt viittaavat 1200-luvun loppuun ja 1300-lukuun. Löytöjen vähäisyys, niiden ilmeinen samanikäisyys ja vaatimattomuus osoittavat, että linna on ollut käytössä vain lyhyen ajan. Esinelöydöt, luulöydöt ja mm. viljan jyvien puuttuminen viittaavat ehkä muutaman vartiomiehen oleskeluun vakituisesti mäellä. Laajempaa asutusta siellä ei ole ollut. Löytöjen puute voi viitata myös siihen, että linnan käytöstä on luovuttu ilmeisen harkitusti. Tällöin se on tyhjennetty ja purettu/poltettu. Tulipalo ennen linnan tyhjentämistä tai valloituksen yhteydessä olisi jättänyt jälkensä esineistöön. Mitään viikinkiaikaan ajoittuvaa löytöä tai rakennetta ei tullut kaivauksissa esiin.

Ensimmäinen mahdollinen rakennusaika olisi vuosina 1240-1320, jolloin linna liittyisi alueen ruotsalaiseen uudisasutukseen. Linna rakennettiin mahdollisesti suojaamaan ruotsalaisia uudisasukkaita hämäläisiä vastaan.

Esinelöytöjen perusteella linnan rakentaminen osuu paremmin Albrekt Mecklenburgilaisen kauteen Ruotsin valtaistuimella (1364-89). Vartiokylän linnan mahdollinen rakennuttaja on drotsi Bo Joninpoika Grip, joka hallitsi lähes koko Suomea 1300-luvun jälkipuolella, tai sitten rakennuttaja oli Suomen laamanni Jakob Abrahaminpoika Djäkn, joka toimi Boni Joninpojan kuoltua (vuonna 1386) tämän testamentin toimeenpanijana Suomessa. Djäkn sai Albrekt-kuninkaalta vuonna 1387 oikeuden hallita Turun, Satakunnan ja Porvoon voutikuntia ja rakentaa linnakkeita ja linnoituksia hallitsemilleen alueille.

Vartiokylän linna tuskin on keskiaikaisissa lähteissä vuonna 1395 mainittu Uudellamaalla sijaitseva Wartholm. Vartiokylä sijaitsi aivan Wartholmin voutikunnan länsireunalla.