Puotilan ostoskeskus
Puotilan ostarilla on alkanut laajamittainen purkutyö. Vanha ja nostalginen, nyt jo graffiteista täyttynyt ostoskeskus puretaan viimein. Viimeiset yrittäjät ovat poistuneet toimitiloistaan syksyn aikana.
Puotilan ostoskeskus on merkittävä osa Puotilan paikallishistoriaa. Se on valmistunut vuonna 1961 ja vietti näin ollen 60-vuotis juhlavuottaan viime vuonna. Helsingin kaupungin vuokrasopimus tontille on loppunut pari vuotta sitten ja rakennuksen peruskorjaukset ovat olleet tekemättä niin pitkältä ajalta, ettei sitä voitu enää säilyttää. Kiinteistösijoittaja Kojamo Oyj:n tytäryhtiö Lumo Kodit rakennuttaa purun jälkeen ostoskeskuksen paikalle uuden 6–8 kerroksisen asuinkerrostalon, jonka kivijalkaan tulee liiketiloja. Vaikka ostarirakennus on Helsingin kaupunginmuseon selvityksessä arvotettu arvoluokkaan 1 (arkkitehtuuriltaan erittäin harkitut ja viimeistellyt, hyvin säilyneet tai ympäristöarvoltaan erittäin merkittävät ostoskeskukset), sitä ei ole suojeltu. Rakennus on siis tullut tiensä päähän ja elämä ostarilla sellaisena, kuin sen tunsimme päättynyt.
Ostoskeskuksella on 60 vuoden historiansa aikana ollut merkittävä jalansija Puotilan lähiökulttuurissa. Sitä ovat kansoittaneet niin kampaamot, ravintolat, pizzeriat, Nukketeatteri Sampo, kaupat, pankit, kioskit, kukkakauppa ja lukuisat muut yrittäjät. Kirjoittajan äitikin on vaikuttanut ostarilla fysikaalisen hoitolaitoksensa voimin useita vuosia. Yläasteaikana ostarilta käytiin välkällä hakemassa luvan kanssa ja luvatta väliaikatarjoiluita ja ensimmäiset ravintolaoluet on nautittu aikanaan ostarin Pub Överissä. Ravintolat on nyt suljettu, kampaamot ja kaupat muuttaneet ja ostari täyttynyt graffiteista sitä mukaa, kun yrittäjät ovat joutuneet tiloistaan poistumaan.
Oodi Puotilan ostarille
Puotilan ostoskeskuksen merkittävyyden alueen paikallishistoriassa on havainnut myös taiteilija Annukka Valo, joka ohjaa Puotilan ostoskeskuksesta dokumenttia, joka on työnimeltään Oodi Puotilan ostarille. Valo on puotilalainen vasta vuodesta 2018 – mutta sitäkin ihastuneempi kaupunginosaan.
Mitä asioita olet?
Annukka Valo, olen teatteripedagogi- ja ohjaaja ammatiltani. Keskipohjanmaalainen taustaltani ja aika lailla myös sydämeltäni ja hengeltäni. Olen myös isosisko, intohimoinen dokkareiden katselija ja utelias Suomessa ja ulkomailla matkustelija. Asun Itä-Helsingin Puotilassa.
Miksi Puotila?
Itä-Helsinki, erityisesti Puotila tuntuu henkiseltä kodilta, jos ajatellaan Helsinkiä. Olen asunut myös Kalliossa, mutta en oikein koskaan kotiutunut sinne. Sitten löysin mukavan kaksion Puotilan Kartanon läheisyydestä.
Ajatuksia Puotilasta?
Puotilassa koen viihtymystä ja kiintymystä alueeseen sen kylämäisyyden vuoksi, ihmisten maanläheisyys vetoaa, naapurit moikkaavat toisiaan. Vuorovaikutus ihmisten kesken ja yhteisöllisyys eivät ole pelkkiä sanoja tai arvoja, vaan ne myös konkretisoituvat, meidänkin kerrostalon pihalla on esimerkiksi pihatalkoita. Ihmiset halutaan ottaa yhteisön jäseniksi. Se tuntuu sydäntä lämmittävältä. Koko Kartanon alue on eläväistä. Kesän ilmaiskeikat Puotilan kartanon miljöössä ovat uniikkeja, kesäteatteritoiminta ja Kartanon ystävien ja Puotila-seuran toiminta elävöittävät alueen henkeä ja tuntuvat tärkeältä. Puotilan katukuvassa on paljon myös monimuotoisuutta, jonka toivoisi myös laajenevan Kartanolle asti. Myös alueen luonto ja hyvät ulkoilumahdollisuudet on merkittävä syy sille, miksi asun nimenomaan Puotilassa.
Oodi Puotilan ostarille
Ohjaan parhaillaan lyhytdokumenttia Puotilassa. Kehyksenä tarinassa on Puotilan ostarin purkuprosessi ja kahden miehen kohtalo purun keskellä. Dokumentissa esittelen kaksi ihmistä, joita yhdistää yhteinen asia: heidän kohtalonsa Puotilan ostarin purun yhteydessä on vähän epäreilu, vaikka sitä tarkastelisi mistä kulmasta tahansa. Huolimatta siitä, että miehet ovat erilaisia persoonaltaan, taustoiltaan ja iältään kumpikin kuuluu osaltaan jollain tapaa marginalisoituun ryhmään. Dokumentissa esittelen sitä, kuinka ihmisen tausta vaikuttaa ja heijastuu nyky-Suomessakin edelleen esimerkiksi siihen, saako ihminen on asuntoa, taikka millä tavalla hänet kohdataan ihmisenä.
Dokumentin työstäminen ja käsikirjoittaminen alkoi elokuussa yhdestä vahvasta näystä tai kuvasta. Näin metrolle kulkiessani rotevan miehen (myöhemmin Tony) istumassa tasakattoisen rakennuksen edustalla olevalla penkillä katsoen purku-uhkaisen ostarin suuntaan. Tämän kuvan ympärille halusin alkaa rakentaa dokumenttia. Hetken mielijohteesta kävin koputtamassa miehen ovelle ja kysyin, mikä hänen kohtalonsa on tämän ostarin purkuprosessin myötä? Mies vastasi, että häneltä menee koti alta. Vielä tätä haastattelua kirjoitettaessa (joulukuussa 2021) uutta kotia ei ole miehelle löytynyt yrittämisestä huolimatta.
Myös toisen päähenkilöni, Moatazin löysin hiukan yllättäen, intuition kautta. Olin vuosien varrella asioinut kaikissa paikoissa, joita Puotilan ostarilla oli, mutten koskaan Moatazin luona hänen parturi-kampaamossaan Belle Parisissa. Menin myös tämän yrittäjän ovelle ja kysyin, mikä hänen kohtalonsa on. Mies sanoi, että hän menettää purun yhteydessä liiketilansa. Hän ei ollut löytänyt Puotilasta uutta tilaa menetettävän tilalle. Moataz yrittäjyys on kunnia-asia ja parturinammatti on perheen perintöammatti. Hän on hyvin eteenpäin pyrkivä ja ammatissaan, osaava sekä kunnianhimoinen. Lopulta Moataz joutui vuokratuoliyrittäjäksi Kalasatamaan.
Asian edistäminen, oman liiketilan saaminen uudesta kiinteistöstä tai ylipäänsä Puotilasta on ollut haastavaa Moatazin kokemuksen mukaan nimenomaan hänen hiukan puutteellisen kielitaitonsa vuoksi.
Vaikka Moataz puhuu jo suhteellisen sujuvaa suomea, on hänen kotikielensä kuitenkin arabia. Tulevassa dokumentissa Moataz puhuu kotikielensä ohella paljon suomea. Se on arvovalinta.
Dokumentin kuvaukset päättyvät keväällä 2022, ja se julkaistaan syksyllä 2022.
Uuden alku
Valon dokumentti tulee olemaan arvokas kuvaus niistä inhimillisistä kohtaloista, jotka joutuvat siirtymään ison koneiston tieltä ilman paikkaa, minne mennä. Ostoskeskuksen talkkarirakennuksessa 23 vuotta asunut Tony on toinen Valon dokumentin päähenkilöistä. Juttelen Tonyn kanssa tammikuun 2022 lopussa. Tonylle on lopulta löytynyt pari viikkoa sitten kaupungin asunto Itäkeskuksesta ostoskeskuksen purkutyön jo alettua tammikuun alussa. Nyt pari viikkoa asunnossa asuttuaan Tony kertoo vointinsa olevan merkittävästi parempi, kuin homeen ja asbestin peitossa olevassa ostarin talkkarin sivurakennuksessa asuessaan. Asuntoa ei korjattu asukkaan huomautuksista huolimatta kertaakaan koko 23 vuotena, jona Tony sivurakennuksessa vaikutti. Kesät Tony vietti pääasiassa mökillä, mutta aina asuntoon palatessa hengitysoireet palasivat takaisin, vuodesta toiseen.
Toivotamme menestystä Annukan dokumentille, Puotilan ostarilta tilapäisesti taikka pysyvästi muuttaneille yrittäjille ja Puhveli-Tonylle, sekä kaikille rakentajille myötätuulia uuden ostoskeskuksen pystyttämiseen. Uudesta liikekeskuksesta paikan ovat jo varanneet ainakin Puotilan ostoskeskuksen yritykset Alepa, Pikkulintu Puotila, Puotilan Pizzeria & Kebab sekä R-Kioski. Uuden ostarin on määrä valmistua kesällä 2024. Sitä odotellessa!
Kirjoittanut ja haastatellut: Mia Kavasto
Kuvat : Teemu Kavasto