Muutin Puotilaan osoitteeseen Klaavuntie 14 huhtikuussa 2021. Muuttokuormaa purkaessani sain yllättäen kutsun mukaan taloyhtiön pihajumppaan. En ole koskaan samanlaiseen lämpimään vastaanottoon, saati taloyhtiön jumppaan törmännyt, mutta nyt olen tyytyväinen uusi puotilalainen sekä pihajumppaaja. Kyselin pihajumppaajien kokemuksia ja ajatuksia.
Pihajumppaa on alusta saakka ohjannut Marja-Liisa Himanen.
Marja-Liisa – miten kaikki alkoi?
”Pihajumppa ei olisi alkanut toukokuussa 1993 eikä ikinä myöhemminkään ilman talossamme asunutta Réa Vainiota. Réan mielestä voisimme hyvin hyödyntää ihanaa pihaamme, aivan kuten puistojumppaajat kaupungin puistoja. Mielestäni ajatus oli loistava ja sanoin ilman muuta tule-vani mukaan, jos ohjaaja löytyy ja jumppa järjestyy.”
Réa myös toteutti ideansa. Hän ilmoitti kaikille ideasta innostuneille ja vähän muillekin, että ensimmäinen pihajumppa on seuraavana päivänä ja osanotto on suositeltavaa, ellei pakollista.
Kysyin, kenet Réa oli löytänyt ohjaajaksi ja hänen mielestään minä voisin hyvin vetää jumpan. Kauhistuin: ikinä en ollut minkäänlaista joukkoliikuntaa vetänyt, senaikuisesta aerobicista nyt puhumattakaan. Mistä musiikki? Senhän pitää olla rytmikästä ja reipasta, kuten Jane Fondallakin.
Millainen oli ensimmäinen pihajumppa?
”Ensimmäinen kerta, jonka olin aivan varma olevan myös viimeinen, oli talonmiehen parvekkeen alla. Talonmiehemme Erkki oli antanut luvan vetää jatkojohdon parvekkeen kautta pistorasiaan, jotta saimme c-kasettinauhurilla pyörimään kai jotain rockin tapaista.”
Osanottajia tuli. Hassulta tuntui jumpata ja pyllistellä keskellä pihaa, jonne on suora näkymä kymmenistä ikkunoista. Kummasti siihen tottui. Tosin en tiedä, tottuvatko kaikki naapurit koskaan siihen, että pihalla makaa selällään sätkiviä jumppaajia kyseenalaisissa asennoissa.
Mitä pihajumppa on käytännössä?
”Seuraavakin kerta tuli ja jumppa vakiintui kolmeksi kerraksi viikossa. Talvella (ja kaatosateella) siirryimme aluksi pyöräkellariin, myöhemmin kerhohuoneeseen. Musiikkikin on sittemmin ollut ihan tarkoitukseen tehtyä, ensin c-kaseteilla, myöhemmin CD-levyinä ja nyt tietenkin Spotifysta.”
Jumpan vakiintuessa hankittiin myös välineitä: käsipainoja, jumppakuminauhoja, luudan varsia jumppakepeiksi, Pilates-palloja, hierontapalloja ja kahvakuulia. Ammattilaisohjaajiakin on ollut, sekä lähi- että virtuaaliohjaajina.
Jumpan vetäjiä on vuosien varrella ollut vajaa kymmenen. Aktiiviosallistujien määrä on vaihdellut neljän ja kymmenen välillä. Myös muualla asuvia on ollut (ja on) mukana.
Mitä pihajumpassa on erityistä?
Pihajumpan tarkoitus on, että ihan kaikki, kunnosta ja iästä riippumatta voivat osallistua. Jumppa ei ole tavoitteellista, kenenkään ei tarvitse tehdä, mitä ei halua ja tavoitteena on, että kaikkiin liikkeisiin löytyy eri vaikeus- ja rasittavuusvaihtoehtoja.
Pihajumppa on myös sosiaalista. Jumpassa saa jutella, vaikka koko ajan, eikä haittaa, vaikka liikkeet menisivätkin vähän sinne päin.
On vaikea keksiä tekosyitä, miksi ei lähtisi jumppaan: ei tarvita varausta, koskaan ei ole täyttä, saa raitista ilmaa, näkee naapureita ja matkaan ei mene aikaa.
”Pari vuotta sitten kokeilimme sunnuntain keskipäivän talviaurinkojumppaa. Emme arvanneet, että se olikin harjoitusta tulevaan: korona-aikana 16.3.2020 lähtien olemme siirtyneet jumppaamaan kokonaan ulkona, ilman säävarausta. Juuri korona- ja monien etätyöaikana jumppa on ollut ihan parasta, syy lähteä ulos.”
Juhlajumppia on vietetty alusta lähtien pihajumpan täyttäessä vuosia ja kun kutsutaan ilmoitustauluilla juhlimaan, saavat uudet asukkaat samalla tiedon jumpan olemassaolosta.
”Näin amatööriohjaajana on hyvä olla: Kukaan ei oleta, että tietäisi mitään ja saa tehdä samalla oman jumpan, kun ei neuvoakaan osaa.”
Miten pihajumpasta tuli osa elämääsi?
Tarja J. on pitkäaikainen pihajumpan aktiiviosallistuja ja varaohjaaja.
”Olen pihajumpannut keväästä 2001 alkaen, kun huomasin jumppaajien saapuneen pihalle talven jälkeen. Olin äitiyslomalla ja kotona oli muutaman kuukauden ikäinen vauva. Oli kiva päästä mukaan jumppaan; sinne otettiin mutkattomasti mukaan. Kunto oli aivan alhaalla, mutta parin viikon jälkeen aloin jo päästä jyvälle ja huomasin jo jaksavanikin paremmin. Sain myös aikaa itselleni, mikä oli ihanaa siinä elämäntilanteessa. Nyt ”vauva” on 20 -vuotias äijänköriläs.”
”Pihajumpassa on erityistä mutkattomuus ja kaikkien mukaan ottaminen. Osallistun jumppaan sen vuoksi, että edelleen joukossa voi olla mukana vitsailemassa tai aivan omissa oloissaan. Sinne voi mennä sellaisena kuin on ja millä tuulella tahansa. Yleensä kaikki väsymys ja negatiivisuus jotenkin haihtuu pois jumpan aikana.”
”Minusta tuli pihajumpan varaohjaaja ehkä 10 vuotta sitten. Marja-Liisa pyysi minua vetäjäksi, kun hänellä oli muita menoja. Käytän edelleen mankkaa ja CD-levyjä, kun soitan musiikkia. Itse nykyään mielelläni keskityn venyttelyyn, joogaan ja mindfulnessiin. ”
Terveisinä blogin lukijoille Tarja haluaa kertoa, että tästä on tullut osa hänen elämäänsä. Vaikka joskus väsyttäisikin, on helppo lähteä jumpalle vaikka 5 minuuttia ennen sen alkua.
Mikä pihajumpassa on innostavaa?
”Muutin pois taloyhtiöstä vuonna 2008 asuttuani siellä 4 ja 1/2 vuotta. Silloin kävin jumpassa noin 4 vuotta, koska aloitin vasta noin puoli vuotta muuttamisen jälkeen. Seurasi puolen vuoden tauko, sillä asuin Pitäjänmäessä vuokralla ja etsin itselleni uutta asuntoa Vuosaaresta, jonne muutin keväällä 2013. Siitä lähtien olen käynyt jumpalla Vuosaaresta käsin. Eli kaikkiaan olen ollut mukana 11 ja 1/2 vuotta, Viime vuonna osallistuin pihajumppaan kaikkiaan 120 kertaa.”
”Osallistun pihajumppaan, koska pidän liikunnasta porukan kanssa. Lisäksi jumppaajia on tosi kiva tavata niin jumpalla kuin muutenkin. Mielestäni liikuntatuokioissamme on yleensä tosi hyvä fiilis. Kaikki jumppaavat siten kuin pystyvät, eikä tekstiiliurheilusta ole tietoakaan.”
Margitin mielestä on todella hienoa, että jumppa on maksuton ja että jumppaajilla on tarvittavat jumppavälineet yhteiskäytössä ja, että välineitä on monipuolinen valikoima, eikä esimerkiksi omaa jumppamattoa tarvitse raahata mukana. Margit lähettää ohjaajille kiitoksia!
Hän lähettää terveisensä blogin lukijoille: ”Perustakaa ihmeessä vastaavia kimppajumppia muihinkin taloyhtiöihin…uskoisin osallistujia löytyvän. On kuntoa kohottavaa ja hauskaa tekemistä.”
Miksi osallistut pihajumppaan?
Hillevi osallistui pihajumppaan viime vuonna 150 kertaa ja sitä edellisenä vuonna 151 kertaa.
”Pihajumppaan on helppo osallistua, koska se on niin lähellä. Kaikki välineet ovat valmiina ja jumppa on maksuton. Marja-Liisa on ollut ohjaajana kaikki nämä vuodet – ja kiitos myös muille ohjaajille Tarjalle, Pekalle ja Irenelle! Jokainen heistä ohjaa ilman palkkaa.”
Hillevi ei muista vuotta, jolloin aloitti pihajumpan, mutta on osallistunut varsin aktiivisesti. Kunto nousee ja mitä useampi on mukana, sitä parempi on fiilis. Kaikki asukkaat ovat tervetulleita mukaan ja samalla on mahdollisuus tutustua uusiin asukkaisiin.
Hän haluaa myös lähettää Puotila-seuralle kiitokset siitä, sillä seura on mahdollistanut monelle palstaviljelyksen.
Hillevin terveiset blogin lukijoille ovat, että jos muillakin taloyhtiöillä on mahdollista tehdä jotain vastaavaa, niin hän suosittelee sitä lämpimästi: ”Jumpalle ei ole mitään ikärajaa, mukana on ollut 80-vuotiaita. Jokainen jumppaa oman vointinsa mukaan. Ei tarvitse olla yhtä vetreä kuin vetäjä!”
Miten paluumuuttaja löysi pihajumpan?
Ulla pihajumppaa lapsuuskotinsa pihalla.
”Miksi en osallistuisi pihajumppaan? Tämän parempaa sielun ja ruumiin ravintoa ei ole olemassakaan. Ja vielä omalla rakkaalla kotipihalla.”
”Olen asunut tässä talossa kahteen otteeseen, ensin lapsuuteni ja nuoruuteni ja nyt paluumuuttajana viitisen vuotta. 60-luvulla ei pihajumppaa vielä ollut, mutta kun toisen kerran muutin kulmille, oli jumppaporukka jo jumpannut yli 20 vuotta. Pääsin heti mukaan porukkaan, vastaanotto oli lämmin ja kannustava, erityisesti minulle, jota jumppakärpänen ei ole koskaan päässyt puremaan.”
Sen lisäksi että luusto kiittää, tulee vaihdettua talon kuulumisia jumppatovereiden kanssa hyvässä hengessä. Ei ole sellaista asiaa, johon ei apua saisi. Taloyhtiössä on jo perinteeksi muodostunut joka vuotinen kesäretki jumppaporukan kanssa Ullan kesämajalle Kivinokkaan. Hauskaa on ollut joka kerta.
Terveisinä Puotila-seuralle Ulla lähettää seuraavia ajatuksia: ”Puotila <3, merenranta, Kartanon seutu, metroasema, kattavat palvelut lähellä. Mitä muuta ihminen tarvitsee? Ei mitään.”
Blogin lukijoille hän toivottaa: ”Hyvää kesää, tervetuloa mukaan jumppaamaan!”
Miten pihajumppa on yllättänyt?
Tarja K:n pihajumppa yllätti ja koukutti.
”Kesällä tulee viisi vuotta täyteen Klavarille muutosta. Yhtenä heinäkuisena remontti-iltana (ennen muuttoa) kuulin armotonta musiikinrytkettä pihalta. Ensimmäinen ajatus oli, että ei juma – tässä pihassa raggarit rällää. Pieleen meni!”
Syyllisyys on The Kannustin kaikenlaiselle liikunnalle, mutta ryhmään liittymistä edesauttoivat lempeät kutsut ohikulkijalle. ”Ehkä 1,5 vuotta meni harkitessa, mutta nyt tässä kirjoittaa iloinen jumppaaja. Syyllisyys, kunnon kohoaminen, ihanat ihmiset ja kirsikkana kakussa erityisellä taidolla suunnitellut ja toteutetut tunnit ovat saaneet myös jatkamaan.” Marja-Liisa on aina aallonharjalla uusien liikkeiden kanssa, hän jaksaa varioida ja uskaltaa haastaa.”
Jumpparyhmässä puhutaan myös niin taloon kuin ihmisten omaan elämään liittyvistä asioista. Välillä kokoonnutaan yhteisiin illanviettoihin tai autetaan kaveria hädässä.
”Meillä on ihana taloyhtiö, mikä vaatii vähän vaivaa, tahtoa ja suvaitsevuutta asukkailta.”
Mikä pihajumpassa ilahduttaa?
Tiina on uusi puotilalainen, joka on jumpannut syksystä 2020 lähtien.
”Pihajumppa on loistomahdollisuus liikkua ja tutustua talolaisiin. Uutena puotilalaisena olen saanut tietoa niin talosta, Puotilasta kuin alueesta laajemminkin. Ja ihania kontakteja. Ihmiset ovat parasta! Pihajumpassa ilo, nauru ja tiedonjako yhdistyvät erinomaisesti vedettyyn jumppaan! Marja-Liisa on aivan prof!!!!”
***
Haastattelut: Karoliina Arola
Tekstin editointi: Marika Lahti
Kuvat: Pekka Nyholm
Talvikuva: Jaana Laasonen
Kuva 1: Pihajumpan aktiivit kevään 2021 juhlajumpan jälkeen
Onko teidän taloyhtiöllänne jokin erityinen perinne, josta haluaisitte kertoa Puotila-seuran blogissa?
Ottakaa yhteyttä Puotila-seuran Marika Lahteen, marika.lahti@puotila.fi