Puotila-seuran lausunto 4.1.2024: Itäisen bulevardikaupungin itäosan suunnitteluperiatteiden OAS

Kartta

Diaarinumero HEL 2022-004834 / Hankenumero 6444_1 

TAUSTAA

Suunnittelualueen rajaus käsittää Vartioharjun ja Mellunmäen osa-alueet Itäväylän ympäristössä Puotilan ja Vantaan rajan välillä. Suunnittelualueen pinta-ala on 370 ha.

Suunnitteluperiaatteet mahdollistavat asuntojen rakentamisen noin 5 000 uudelle asukkaalle alueilla, jotka ovat 

1) rakentamattomia yleiskaavan mukaisia asuntovaltaisia alueita tai
2) täydennysrakennettavia tontteja, joiden haltija on jättänyt asemakaavan muutoshakemuksen. 

Lisäksi suunnitteluperiaatealueella on rakentamispotentiaalia muutamalle tuhannelle uudelle asukkaalle mahdollisista tontinhaltijoiden tulevista kaavamuutoshakemuksista ja niiden pohjalta käynnistyvistä asemakaavoista riippuen.

Itäistä bulevardikaupunkia kehitetään yleiskaavan ja kaupunkistrategian tavoitteiden mukaisesti.

PUOTILA-SEURAN MIELIPIDE

Suunnittelualueen rajaus

Suunnitteluperiaatteiden aluerajausta on laajennettu edellisen nähtävilläolon jälkeen. 

Laajennusta on perusteltu sillä, että se tuo paremmin esille, että valtaosa suunnittelualueen nykyisistä pientaloalueista säilyy ennallaan tai maltillisesti täydennysrakennettavina pientaloalueina. Suunnittelualueen laajennus kattaa kuitenkin myös paljon muutakin kuin pelkkiä pientaloalueita, kuten mm. Rantakartanontien ja Kukkaniityntien itäpuolet.

Puotila-seura katsoo, että Rantakartanontien ympäristö tulisi jättää tämän suunnitelman ulkopuolelle, sillä suunnitteluperiaatteiden laajennettu alueraja halkaisee keinotekoisesti nyt vuoden 1959 asemakaavan perustuvan Puotilan kerrostalonalueen pitkin Rantakartanontietä. Tämä rajaus ei ole suunnittelullisesti tarkoituksenmukainen ja Rantakartanontien puolikkaasta muodostuu ikään kuin irrallinen osa suunnitelmaa. Aluetta ei voi tai tulisi suunnitella pieni pala kerrallaan.

Airi-Maria Fröjdmanin aikanaan laatima ja silloista kaupunkisuunnittelua uudistanutkin asemakaava vastaa alueen nykytilannetta. Se kattaa Rusthollarintien molemmat puolet Rantakartanontien kummallakin puolella oleviin kortteleihin saakka, samoin Meripellontien, Puotilantien ja Rusthollarinpuiston väliin jäävän alueen rakennuksineen. Aluetta aikanaan kaavoitettaessa Puotilan kartanon maisema oli asemakaavan olennainen lähtökohta. Rantakartanontien bulevardi, yksi alueen kaavallisista selkärangosta vastasi kartanon vanhaa puukujaa.

Rakentamisen tehokkuus

Puotila on osoitettu suunnitteluperiaatteissa osin ydinalueeksi (A) ja pääasiassa vaihettumisalueeksi (B), siis tiiviin bulevardin varren ja pientaloalueiden väliin jääväksi asuntopainotteiseksi alueeksi. Vaihettumisalueiden erityiseksi tavoitteeksi on todettu tiiviin ydinalueen ja pientaloalueiden väljän kaupunkirakenteen yhteensovittaminen. 

Vaiheittumisalueella sallitaan kuitenkin jopa kuusikerroksinen rakentaminen, mikä poikkeaa merkittävästi alueella tyypillisestä kolmi- tai nelikerroksisesta rakentamisesta. Rakentamistehokkuus on myös suurempi kuin mitä yleiskaava mahdollistaa. Suunnitteluperiaatteita voidaan siis pitää tältä osin lainvoimaisen ja maankäyttöä ohjaavan yleiskaavan vastaisena. Suunnitteluperiaatteissa mainitaan myös mahdollisuus tonttitehokkuuden nostamiseen tontinhaltijoiden hakemuksesta alulle saatavien asemakaavojen kautta. 

Oikeampi tavoite olisi jo vakiintuneen, korkeatasoisen asuinympäristön vaaliminen. Alueen luonteen säilyttämisen tulisi olla sen suunnittelun ytimenä, erityisesti rakentamisen tehokkuuden muutenkin lisääntyessä, Itäväylän kaupunkibulevardin ohella myös Meripellontien eteläsivulla, nykyisessä Puotilan satamassa.

Puotila on hyvä paikka elää ja asua. Alueen vahvuuksia ovat vehreys ja luonnonläheisyys, rakentamisen maltillinen mittakaava ja yhtenäinen ilme sekä suuret viihtyisät pihat, joilla myös lapset ja aikuiset oikeasti viettävät aikaa, mikä ei tänä päivänä ole itsestään selvää kun mm. digilaitteet houkuttelevat ihmisiä pysymään sisätiloissa. Kokonaisuuden kruunaa kartanon ympäristö puistoineen ja ulkoilumahdollisuuksineen. Puotila-seura näkee em. ominaispiirteiden olevan uhattuna nykyisen suunnitelman myötä (rajaus ja tehokkuus). Kuten Puotilan rakennusinventoinnissa (2014) todetaan: ”mittakaava ja olemassa oleva rakennustapa tulee huomioida myös uudessa rakentamisessa. Kaikki alueeseen, sen rakennuksiin, rakenteisiin ja ympäristöön kohdistuvat muutokset tulisi toteuttaa harkiten ja kohteen ominaispiirteitä kunnioittaen.” 

Rakentamisen tehokkuus vaikuttaa kasvaneen merkittävästi myös muualla suunnittelualueella. Varsinkin vaiheittumisalue (B) varaus kattaa laajoja alueita eri puolilla suunnittelualuetta ja rakentamisen tehokkuutta on nostettu useissa kohdissa yleiskaavaa suuremmaksi ilman sen kummempia perusteluita. Iso osa pientaloalueista jää tiivistämisen alle ja määrä on vain kasvanut suunnitelman etenemisen myötä. Mahdollista pikaraitiotietä käytetään pääasiallisena tiivistämisen perusteena, mutta suunnitelmaa ei ole sidottu millään tavoin raitiotien toteuttamispäätökseen, eikä raitiotien toteuttamisesta ole siten mitään takeita. Tämä vaikuttaa kummalliselta, koska raitiotie on aivan keskeinen osa suunnitelmaa. Parhaimmillaankin raitiotie toteutuisi vasta pitkällä tulevaisuudessa. Miten suunnitelma toimii, jos raitiotietä ei koskaan toteuteta?

Liikenne

Itäväylän bulevardisointi kasvattaa asukasmäärää merkittävästi samalla kun Puotilan toisella laidalla venesataman alue muutetaan asumiseen. Asukasmäärien kasvu johtaa väistämättä liikennemäärien kasvuun paikallisesti kun samanaikaisesti pitkän matkan liikenne kasvaa kaupungin muun kehityksen myötä. Suunnitelma-asiakirjojen mukaan pääkatuverkolla (Itäväylä, Länsimäentie ja Kallvikintie) pyritään turvaamaan riittävä autoliikenteen välityskyky,

ettei pitkämatkainen autoliikenne ala käyttämään asuntoalueiden kokoojakatuja läpiajoon. Näilläkään kaduilla ei pyritä täydelliseen ruuhkattomuuteen aamun ja illan huippuliikenteen aikana. Liikennettä tai sen ruuhkautumista ei ilmeisesti ole mitenkään erikseen tässä työssä simuloitu/selvitetty tai ainakaan tällaista selvitystä ei suunnitelman liitteenä ole. Itäväylän välityskyky tulee olemaan kovilla, kun liikennemäärät väylällä kasvavat, risteyksiin syötetään lisää liikennettä uusilta tiiviiltä asuinalueilta, liikennevalo-ohjattujen risteysten määrä lisääntyy, nopeusrajoitus laskee ja lisäksi Itäväylän varrelle sijoittuva Östersundom tulee alkuvaiheessa kehittymään pitkälti autoliikenteen varaan. Miten tämä “pyrkimys” välityskyvyn turvaamiseen konkretisoidaan ja miten varmistetaan, että väylää ympäröiviä asuinalueita ei käytetä liiaksi läpiajoon?

Vuorovaikutuksesta

Helsinki on yleisesti profiloitunut vuorovaikutteisen suunnittelun edelläkävijänä, mutta tämän työn yhteydessä vuorovaikutus on toisinaan ontunut. Suunnitteluperiaatteiden aikaisempi versio vietiin lautakunnan päätöksentekoon ilman kuulemista varsinaisen suunnitelmakartan osalta. Tämä on kummallinen tapa toimia, koska ko. “kaavakuva” on ehdottomasti tärkein osa prosessia, joka visualisoi ja konkretisoi suunnitelman ja toimii maankäyttöä ohjaavana asiakirjana. Pelkkä OAS tai raportti ilman karttaa ei aja samaa asiaa. Suunnitelmat tulee uskaltaa asettaa kommentoitavaksi ja ne tulee uskaltaa altistaa myös kritiikille. 

Harmillista myös on, että kaikki yleisötilaisuudet on siirretty verkkoon ja korvattu osin ”Uutta Itä-Helsinki verkkotilaisuuksilla” yms., joissa kaikki hankkeet esitellään pintapuolisesti. Tilaisuudet ovat enemmän tiedotushenkisiä, kysymyksille ei jää riittävästi aikaa eikä todellista vuoropuhelua synny. Verkkotilaisuuksille on tarvetta, mutta niiden ei tulisi olla ainoa toimintamalli.

Lisäksi nähtävilläolo loma-aikana ei ole kovinkaan hyvä tapa toimia. Asukasyhdistysten on hyvin vaikea organisoida lausunnon muodostamista tuona aikana puhumattakaan OAS:ssa mainitusta mahdollisesta suunnittelijan tapaamisesta. Kaavoituksen pyörät pyörivät usein hitaasti, joten on kohtuullista olettaa, että suunnitelma olisi kestänyt viikon tai kahden viivästyksen.

Esitystapa

Suunnitteluperiaatteet hämärtävät kaavahierarkian toteutumista. Vaikka kyseessä ei ole kaava, niin suunnitelmalla tavoitellaan kuitenkin yli 5 000 uutta asukasta ja se tulee merkittävästi ohjaamaan alueen tulevaa suunnittelua ja asemakaavoitusta, joten suunnitelmassa tulisi olla mukana myös vaikutusten arviointi, varsinkin kun suunnitelma poikkeaa yleiskaavaratkaisusta. Suunnitelma on liian ylimalkainen, jotta sitä voi käyttää sellaisenaan yleiskaavan tulkinnan venyttämiseen tulevia asemakaavoja laadittaessa.

Suunnitelman esitystapa on myös heikentynyt prosessin kuluessa. Aiemmassa versiossa suunnitelmassa oli esitetty erilaisia korttelikokonaisuuksia erilaisilla tehokkuuksilla. Nyt suunnitelmassa ydin- ja vaiheittumisalueet on esitetty pääasiassa tasaleveinä Itäväylän suuntaisina vyöhykkeinä. Rakentamisen tehokkuus ei tunnu korreloivan pysäkkivarausten, nykyisen korttelirakenteen tai maastonmuotojen kanssa pl. Länsimäentien risteys. Eikö Itäväylän varrelle ole tarkoitus tehdä mitään laajempaa kokonaissuunnittelua vai jätetäänkö asia yksin pala kerrallaan tehtävien asemakaavojen varaan? 

Lopuksi

Puotila-seura vaatii, että Rantakartanontien osuus poistetaan tästä suunnitelmasta, sillä esitetyn rakentamistehokkuuden noston vaikutuksia ei ole tässä suunnitelmassa millään tavoin tutkittu riittävästi ja alue on muutoinkin irrallinen ja kaukainen osa bulevardia. Suunniteltaessa Puotilan alue tulisi suunnitella erillisenä ja riittävän laajana yhtenäisenä suunnittelukokonaisuutena, jotta sen ominaispiirteet ja vahvuudet voidaan huomioida riittävällä tarkkuudella ja pieteetillä.  

Yhteistyöterveisin 

Puotila-seuran hallitus