HISTORIA
Helsingin strategisen sijainnin juuret Vartiokylässä?
KIVIKAUSI VARTIOKYLÄSSÄ
vv. 5000…1 500 eKr.
Ihminen on liikkunut ja asunut nykyisen Suomen alueella jo noin 10 000:n vuoden ajan. Asutus on enimmäkseen myötäillyt rantoja. Maanpinnan kohoamisesta johtuen rantaviiva on siirtynyt ja asutus on siirtynyt sen myötä. Korkeimmat kohdat Vartiokylän seudusta muotoutuivat kuivaksi maaksi, eli saariksi, noin 7 000 vuotta sitten. Vartiokylän Linnavuori kohosi merestä ja muotoutui saareksi 5-6 000 vuotta sitten eli 4-3 000 eKr.
Ihminen liikkui Vartiokylän alueella jo kivikaudella noin 5 000 vuotta sitten (3 000 eKr.). Vartiokylän Linnavuoren länsirinteeltä on löydetty piinuolenkärki (KM 11781) ja meripihkaa. Museovirasto on ajoittanut piinuolenkärjen noin 5 000 vuoden ikäiseksi. Sen on oletettu liittyneen hylkeenpyyntiin ja kivikautiseen toimintaan alueella.
Suomessa ei esiinny luonnossa piikiveä. Piistä valmistetut esineet – kuten Linnavuorelta löydetty piinuolenkärki – kertovat raaka-aineen kuljettamisesta tänne. Kivikautiset esinelöydöt Suomenlahden rannikolta viestivät yhteyksistä itään ja/tai etelään. Vartiokylän seutukin lukeutui jo tuolloin ”kansainvälisen” vaihtokaupan piiriin.
PRONSSIKAUSI VARTIOKYLÄSSÄ
vv. 1500…500 eKr.
Olosuhteisiin nähden taidokkaiden kivi- ja saviesineiden rinnalle alkoi ilmestyä pronssisia esineitä. Kivikausi vaihtui Suomessa pronssikaudeksi. Rannikon asutuksen sanotaan tiivistyneen. Hautaustapakin muuttui. Maakuoppahautojen sijasta vainajille tehtiin kiviset röykkiöhaudat.
Vartiokylänlahden perällä – Linnavuorelta noin 500 m koilliseen – sijaitsee eräs tällainen röykkiöhauta korkeustasolla +14,5 m. Vartiokylänlahden toisella rannalla (Vuosaaressa) on ollut myös toinen röykkiöhauta tasolla +33 m, mutta se on tuhoutunut. Lisäksi 10 km:n säteellä Vartiokylästä tunnetaan useita pronssikautisia röykkiöhautoja. Tunnettujen hautojen perusteella asutus on tihentynyt rannikolla – mutta ollut vielä ilmeisen harva, mitä osoittaa sekin, että kaikille vainajille on ”edellytetty” viimeiseksi leposijaksi mäenkukkula.
RAUTAKAUSI VARTIOKYLÄSSÄ
vv.500 eKr…1300
Vartiokylässä Vartioharjun Linnavuorella – Vartiokylänlahden perukalla – sijaitsevat muinaislinnan jäänteet. Rautakauteen ja/tai varhaiskeskiaikaan ajoitettu muinaislinna on Helsingin huomattavin kiinteä muinaismuisto. Linna on todiste alueen strategisesta sijainnista jo satoja vuosia ennen varsinaisen kaupungin perustamista. Linna vartioi aikanaan todennäköisesti ruotsalaisten uudisasukkaiden yhteyksiä merelle – entiselle viikinkien Idäntielle – kaupan ja tiedonkulun maailmaan.
HISTORIALLINEN AIKA VARTIOKYLÄSSÄ
vv. 1300…1900
Alueella on asunut hämäläisiä ja/tai se on ollut hämäläisten hylkeenpyynti-, kalastus- ja kauppaseutua merellisen kauppaväylän ja tiedonkulun väylän varrella. Tähän viittaa kirjetieto vuodelta 1347, joka käsittelee kalastus- eli nautintaoikeuskiistaa aluetta aiemmin hyödyntäneen asutuksen ja uuden ruotsalaisasutuksen välillä. Ruotsalaiset asuttivat Suomen etelärannikkoa (”Uuttamaata”) 1200-1300-luvuilla. Kyseisen kirjetiedon perusteella ruotsinkielinen väestö asettui Vartiokylän seudulle viimeistään 1300-luvulla.
Vuodelta 1347 säilyneessä tiedossa mainitaan kylännimi Gudzstensby i Wester Sundom. Nimen keskiosan –sten- (kivi, linna) on arvioitu tarkoittavan linnaa. Veroluettelotiedoissa vuosilta 1540-1543 (Reinholm, 1883) on merkintä Borgheby (Linnakylä) Sipoon seurakunnassa Sundomin neljänneksessä. Vartiokylän Linnavuorella on ollut muinaislinna. Muita linnoja ei alueella ole ollut. Borgheby (Linnakylä) ja Gudzstensby lienevät tarkoittaneet samaa linnan ympärillä ollutta asutusta likimain nykyistä Vartiokylää. Botby eli Vartiokylän ruotsinkielisen kylännimen on arveltu pitävän sisällään sanan böte (vartiotuli, merkkituli). Tosin toinen tulkinta viittaa miehennimeen Bote, kuten kylännimi Boteby (Botenkylä) kirjoitettiin 1543. Alueella on ollut 1564 kahdeksan tilaa. Tilojen määrä on arvioitu neljäksi 1680-luvulla ja veronalaisten henkilöiden määräksi 24. Linna on sijainnut Borgsin tilan mailla (borg, linna). Nimi Puodinkylä on vuodelta 1917 ja nimi Vartiokylä vuodelta 1945. Vartiokylä erotettiin muiden alueiden mukana Helsingin pitäjästä ja liitettiin Helsingin kaupunkiin 1946.
PUOTINKYLÄN KARTANO ELI PUOTILAN KARTANO
Dommarsin, Klåvusin ja Råånsin ratsutiloista muodostettiin 1700-luvulla Puotilan kartano. Omistajat, joita ovat olleet mm. Jägerhornit ja Cronstedtit, tunnetaan 1540-luvulta lähtien. Pietari Suuren laivaston joukot ilmeisesti polttivat vanhan kartanon 1710-luvun alussa. Nykyinen päärakennus on 1700-1800-luvun vaihteesta. Kustavilainen, samoin kuin myöhempi venäläinen, vaikutus näkyy kartanon sisustuksessa. Vara-amiraali Carl Olof Cronstedt syntyi nykyiseltä nimeltään Puotilan Kartanossa 3. lokakuuta 1756.
Puotilan kartanon kukoistuskausi ajoittuu 1750-1850-luvuille. Kartano kohosi yhdeksi Helsingin pitäjän merkittävimmistä maanviljelystiloista, jossa harjoitettiin myös karjanhoitoa. Tilalla oli suuret navetat ja tallit sekä oma meijeri ja huvimaja. Sepän asunto ja paja sekä lukuisat vajat sijaitsivat tilan talouskeskuksessa.
Kartanossa asui 1850-1860-luvun taitteessa Helsingin rikkaimman porvarin kauppaneuvos Johan Henrik Lindroosin perhe, jonka aikana Juorumäelle istutettiin suuri englantilaistyyppinen puistoalue. Keskellä tätä puistoa, Juorumäkeä, kalliolla olevan kiviröykkiön päällä olevassa uurnassa on kaiverrettuna kauppaneuvoksen kuolinpäivä 9.6.1862. Kansan suussa röykkiö kulkee nimellä Lindroosin ”hevosen hauta”. Johan Henrik Lindroosin kuoleman jälkeen tilan hoitamista jatkoi hänen poikansa kunnallisneuvos Johan Frekrik Lindroos, joka mm. perusti alueelle ensimmäisen ruotsinkielisen koulun 1876. Hänen lankonsa, senaattori Leo Mechelin, vaikutti myös osaltaan seudun koulukysymyksiin. Mechelinin tytär Cely oli mm. Martta-järjestön perustajajäseniä, ja tiettävästi Martta-järjestö perustettiin Puotilan kartanossa 1899.
NISSAS
Nissaksen talonpoikaistila sijaitsee nykyisen Itäväylän tuntumassa, Vehkalahdentien ja Nissaksentien kulmauksessa. Tila oli Åbergin suvun hallussa 1600-luvulta aina 1900- luvulle saakka. Tänä aikana tilaa hoidettiin hyvin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Pietari Suuren laivaston joukot polttivat 1710-luvun alussa kaikki tilan rakennukset ja asukkaiden oli paettava turvaan Malmin metsiin.
Tila rakennettiin uudelleen. Nykyiselle Malmin hautausmaalle asti ulottuvia maita viljeltiin huolella. Sadan vuoden kuluttua, 1800-luvun alussa, venäläiset hävittivät tilan uudemman kerran. Uusi komea päärakennus pystytettiin, ja sieltä oli hieno näköala peltojen yli Puotinkylän lahdelle. Tila oli taas kunnossa ja palveluskunta tyytyväistä. Tilalla toimi mm. lainakirjasto rahvaalle.
Ensimmäisen maailmansodan yhteydessä seudulle tuli venäläisiä vallitusjoukkoja, jotka asettuivat taloksi Nissakseen. Tilan hävitys alkoi taas. Muutamassa vuodessa pellot ja rakennukset oli turmeltu. Juoksuhautojen valleja varten kuorittiin multakin pelloista ja päärakennuksesta purettiin itäinen osa. Punakaartiin liittynyt vallitusväki ryösti sen mitä vielä oli jäljellä.
Tila myytiin 1900-luvun alussa majuri Kovaleffille, jonka perustama Nissas Oy palstoitti ja myi maat huvilatonteiksi. Tilan rakennukset osti ja sen yhä omistaa Selenin suku.
BORGIS
Linnavuoren itäpuolella sijainneen Borgisin ratsutila tunnetaan 1600-luvulta saakka. Vartiokylänlahtea ja Porvarinlahtea yhdisti vielä tähän aikaan kapea salmi. Tilan omisti Borgströmin suku 1900-luvulle asti, jolloin se myytiin W. Lehtiselle ja edelleen Lindholmille. Viimeksi mainittu omistaja ei ollut kiinnostunut maanviljelyksestä vaan jakoi tilan sota-aikana kahtia. Hän myös puratti alkuperäisen päärakennuksen ja rakennutti uuden hieman eri paikkaan. Lopulta tämänkin kartanon maat palstoitettiin ja myytiin.
Kartanolla oli 1700-luvulla viinanpolttimo ja järeä viinakellari, joka sittemmin purettiin. Työntekijöille palkka maksettiin viinana! Alueella toimi myöskin tiilitehdas, jonka tuotteita toimitettiin Viaporiin.
Kartanon tuottama vilja jauhettiin omassa myllyssä, Vesalan puron varrella. Padon ainekset venäläiset linnoittajat luultavasti käyttivät linnoitustöihin. Puro oli silloin huomattavasti isompi kuin nykyisin.
Borgströmin suvulla on vieläkin oma penkki Östersundomin kappelissa ja sukuhauta hautausmaalla.
ASIASTA TARKEMMIN / LÄHTEITÄ:
Bo Lönnqvist: Vanhoja kartanoita Helsingin seudulla
>Schildts: Vartiokylän Lions Club: Vartiokylän kartanokierros
Puotilan Kartano: Historiikki
NYKYAIKA VARTIOKYLÄSSÄ
vv. 1900…..