Vaikuttavaa työtä Puotilassa – rakastettu lehtori Astrid Tanninen

”Olen saanut elää hyvää ja rikasta elämää.” toteaa 93-vuotias Astrid Tanninen Puotilassa lapsenlapsensa Mia Kavaston hymyillessä vieressä lämpimästi mumminsa sanoille. Astrid jäi eläkkeelle Vartiokylän yläasteen ja lukion lehtorin virasta 60-vuotiaana vuonna 1987 oltuaan siellä töissä vuodesta 1965 lähtien. Astridin ensimmäinen työ koulussa oli kaupallisten aineiden ja konekirjoituksen opettaminen ja sittemmin englannin kielen opettaminen. Konekirjoituksen osalta hän on julkaissut kaksi oppikirjaa yhdessä Ester Pöntyksen kanssa. Ennen opettajan työtä hän työskenteli Helsingissä US Information Servicessä, jossa toimi mm. Yhdysvaltain presidentin Richard Nixonin (1969-1974) tulkkina tämän Suomen vierailun aikana.

Hänen miehensä rehtori Aatto Tanninen oli Vartiokylän yhteiskoulun perustaja ja toimi koulunsa rehtorina vuodesta 1963 vuoteen 1987. ”Koulun perustamisessa Aattoa avusti Jussi Salmia, joka oli toiminut Puotilan Kartanolla Vartiokylän kansakoulun johtajaopettaja vuosina 1947-1959. Jussin vaimo Dinah oli suurenmoinen nainen, muistelen häntä lämmöllä”. Astrid kertoo.

Tärkeä elämäntyö

Opettajan työ on ollut Astridille tärkeä elämäntyö ja hän puhuu siitä mielellään. Perustamisestaan vuoteen 1987 koululla oli melkein sama perusopettajakunta. ”Opettajat olivat erittäin päteviä ja koululla oli hyvä maine. Siellä viihdyttiin ja sinne haluttiin opiskelemaan. Lukion ylin keskiarvokin oli yli 9,3.” hän kertoo ylpeänä. Koulun opettajakunta oli erittäin taitavaa ja työhönsä hyvin motivoituneita ja niinpä oppilaat pääsivät koulusta hyvin jatko-opintoihin ja ammatteihin. Astrid toimi koulussa englannin ja konekirjoituksen lehtorina opettaen myös sekä musiikkia ja toimien kirjastonhoitajana. Hän oli myös tekemässä Suomeen ensimmäisiä konekirjoitusoppaita. ”Sekä tytöt että pojat olivat konekirjoituksessa hyvin motivoituneita.” hän kertoo. Hän toimi myös mm. oppikouluyhdistyksen naistoimikunnan puheenjohtajana. Hän muistelee kouluaikaa mukavana työnä. Paljon hauskoja tapahtumiakin sisältyi kouluaikaan, kerran eräs tokaluokkalainen totesi opettajalleen: ”Sä oot tainnut oikein kurssin käydä”. Vuonna 1987 tietokoneet tekivät tuloaan ja rehtori Tanninen olisi halunnut tehdä oman tietokoneluokan, mutta tilat puuttuivat.

Vartiokylän koulu – mukana unelman toteuttamisessa

Vartiokylän yläaste (Rusthollarintie 6) aloitti Puotilan kaupunginosassa yksityisenä Vartiokylän yhteiskouluna, jossa toimi yläasteen koulu ja lukio. Koulun on suunnitellut Osmo Sipari. Koulurakennuksen peruskiven muuraustilaisuus pidettiin 18.5.1963 ja rehtori Aatto Tanninen suoritti lieriön sinetöimisen yhdessä koulun johtokunnan puheenjohtajan pankinjohtaja Lars Schöldströmin kanssa. Lieriöön laitettiin peruskirja, päivän sanomalehtiä ja käytössä olevat metallirahat. Koulun oppilaiden puolesta muurasivat peruskiven Pekka Palin ja Marja Rantanen.

Vaikean oppikoulutilanteen vuoksi heräsi eräissä alueen asukkaissa ajatus oman oppikoulun saamiseksi Vartiokylään. Ensimmäinen virallinen kokous näissä merkeissä pidettiin 5.12.1960 Vartiokylän kansakoululla, jolloin maisteri Tanninen selosti oppikouluhankkeen edellytyksiä. Kokouksessa valittiin toimikunta asiaa edelleen kehittelemään ja 29.12.1960 pidettiin Vartiokylän oppikouluyhdistyksen perustava kokous ja yhdistys rekisteröitiin 18.1.1961.

Yhdistyksen tärkeäksi tehtäväksi tuli rahojen kerääminen peruspääomaa varten, jotta perustamislupaa voitiin anoa valtioneuvostolta. Pankinjohtaja Lars Schöldströmin johtama rahoitustoimikunta ryhtyi toimeen oman koulurakennuksen rahoituksen saamiseksi ja kun 60 % tarvittavasta rahoituksesta oli satu järjestettyä, toimikunta uskalsi esittää rakennustöiden aloittamista. ”Tähän peruspääomaan panttasimme myös oman asuntomme”, Astrid kertoo. Valtioneuvosto antoi 3.5.1961 yhdistykselle luvan perustaa Helsingin kaupungin Vartiokylän kaupunginosaan 8-luokkaisen kansakoulun neljän alimman luokan oppimäärään pohjautuvan oppikoulun, joka vastasi valtion 8-luokkaista yhteislyseota. Tontti saatiin Helsingin kaupungilta Vartiokylästä Rusthollarintieltä. Koulu aloitti toimintansa syksyllä 1961 Vartiokylän kansakoulussa, josta se sai vuokratuksi kaksi luokkahuonetta ja tarvittavat erikoistilat. Oppilaita oli 80, puolet tyttöjä ja puolet poikia.

Rahankeräystoimikunta jatkoi uurastamista hankkimalla lahjoituksia ja kannatusjäsenmaksuja ja koulun naistoimikunnalla, jonka sihteerinä Astrid toimi, oli myös roolinsa rahan keruussa. ”Järjestimme myyjäiset, teatteri-illan ja toimi emäntänä vanhempain illassa. Tapahtumista saaduilla tuotoilla koululle hankittiin mm. astiasto ja verhot, näyttämön esirippu ja taustaverhot”, ja jatkaa ”Myöhemminkin naistoimikunta hankki koululle erilaisia tarvikkeita. Lahjoitimme koululle pianon, kahvinkeittimen, kahvikuppeja, silitysvälineitä, kangaspuut, epidiaskoopin, pölynimurin, monistuskoneen, uuden puolen verhot, kirjoja, soittimia ja nuotteja sekä lukuisia stipendejä. Naistoimikunta päärmäsi myös uuden puolen verhoja pitkään aamuyöhön”.

”Urheilulla on aina ollut suuri merkitys koululle. Mieheni oli itsekin urheilumiehiä ja pelasi koripalloa Sikariportaat-nimisessä seurassa, johon hänet mukaan ”värväsi” eräällä veteraanijoukkueen matkalla presidentti Mauno Koivisto. Hänen mielestään urheilun yhtenä suurena merkityksenä oli oman arvontunnon kohotus. Se edesautti myös nuorisoa pysymään poissa kaduilta. Jos hän huomasi, että joku nuori oli syrjäytymässä niin hän lähti oppilasta kotoa saakka noutamaan toteamalla oppilaalle, että ”nyt sinua tarvitaan”. Poikien vapaaehtoista urheilutoimintaa johtivat sekä rehtori että liikunnanopettajat koulun oman urheiluseuran Wartin puitteissa. Jalkapallossa, koripallossa ja lentopallossa voitettiin melkein kaikissa Helsingin mestaruudet. Muuta vapaaehtoista kerhotoimintaa oli mm. näytelmäkerho, luontokerho sekä tyttöjen voimistelukerho.
Opettajatkin esittivät itse sommiteltuja ohjelmanumeroita ja ohjasivat laulujen ympärille musikaaleja, joita esittivät oppilaille mm. penkkareissa. Yksi suosittu opettajien esittämä joulunajan kuvaelma oli Tiernapojat. ”Ohjasimme myös oppilaiden esittämän Kiljuset tulevat-nimisen esityksen, joka sai niin suuren suosion, että kouluvirasto pyysi koulua esittämään näytelmää muuallakin”. Astrid muistelee hymyissä suin.

Vartiokylästä Marjaniemeen ja Puotilaan

Astrid ja Aatto asuivat koulun perustamisen aikaan Vartiokylässä Lappeentiellä, ensimmäisessä yhteisessä asunnossa. ”Alueella oli hyvä yhteishenki ja me todellakin viihdyimme siellä”. Vuonna 1963 he muuttivat Marjaniemeen, jossa asuivat aviomiehen menehtymiseen saakka. Marjaniemen uuden asunnon kaupoista Astrid ilmoitti puhelimessa miehelleen, joka oli juuri silloin seurakunnan kahvitilaisuudessa. Pilke silmäkulmassa aviomies totesi vaimolleen, että ”kyllä sinun kanssasi pitää olla huumorintajua”. ja kahviväelle hän hyväntahtoisesti totesi ”minä teen mitä vaimo käskee”.
Astrid muistelee lämmöllä avioliittoaan, huumorintajua oli puolin ja toisin. Puheesta huokuu suuri rakkaus edesmennyttä aviomiestä kohtaa, ”olimme naimisissa 68 vuotta vuodesta 1951 lähtien emmekä koskaan riidelleet”. He asuivat Marjaniemessä lähestulkoon aviomiehen menehtymiseen saakka – Aatto Tanninen menehtyi 10.9.2019.

Astridilla ja Aatolla on yksi tytär, kolme lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta. Astrid elää rauhallista ja hyvää elämää Puotilassa nauttien läheistensä olemassaolosta ja kirjojen lukemisesta.

Marraskuussa 2010 pääsin haastattelemaan Astrid ja Aatto Tannista heidän Marjaniemen kodissaan. Kun nyt 2021 mietimme alueen haastateltavia henkilöitä, halusimme kuulla mitä heille kuuluu. Ensimmäisessä haastattelussa tapasin myös tässäkin haastattelussa mukana olleen tyttärentyttären Mia Kavaston, joka on isovanhempiensa tavoin yksi alueen vaikuttajista. Mia tunnetaan Helsingin teatterikoulun rehtorina ja teatterin ohjaajana ja opettajana, Helsingin akatemian taiteellisena johtajana, musiikintekijänä sekä paikallisena lakiasiantuntijana. Mia on sittemmin tullut minulle tutuksi myös monista muista yhteyksistä ja Miasta kuullaan lisää Puotila-seuran blogiosuudessa.

Haastattelu Marika Lahti 15.3.2021

Kuva: Puotilan kodissaan Astrid Tanninen ja rakas koira Saga.
Kuvaaja Mia Kavasto 7.4.2021