”Nämä miehet loivat Helsingin monumentaalisen keskustan”-luento ti 21.2. klo 18.00 Tuomiokirkon kryptassa

0
429
vanhaa-helsinkia

Helsinki 200 vuotta pääkaupunkina – juhlavuoden 2012 tapahtumiin liittyvä mielenkiintoinen historiallinen luento Helsingin pääkaupungiksi tulon alkumetreiltä järjestetään Tuomiokirkon kryptassa Kirkkokatu 18, tiistaina 21.2.2012 klo 18.00. Professori Ville Helander kertoo aiheesta ”Ehrenström ja Engel, Helsingin tekijät” Vapaa pääsy, tilaisuus on avoin kaikille – tuo tuttavasikin mukaan! Tilaisuuden järjestää Suomen Kulttuuriperinnön Tuki ry yhdessä Tuomiokirkkoseurakunnan kanssa.

Suomen maaperällä 1808–1809 käyty sota ja tulipalo vaikuttivat Helsingin tulevaisuuteen. Sotaan liittymätön onnettomuus sattui 17.11.1808. Palo sai alkunsa  nykyisen Aleksanterinkadun alkupäässä ja  tuhosi kaupungista neljänneksen. Sekä sodan seuraukset että tuhoutunut kaupungin keskusta johtivat kaupungin uudelleen rakentamiseen.

Helsingin mahdollisuudet pääkaupungiksi huomataan

Uudenmaan ja Hämeen läänin  maaherra Gustaf Fredrik Stjernvall esitti ensimmäisenä, että pääkaupunki tulisi sijoittaa Helsinkiin. Stjernvall lähetti 25.10.1810 valtiosihteeri Mihail Speranskille asiaa koskevan kirjeen, joka oli otsikoitu sanoilla ”Mitä nöyrin mietintö”: ”Helsingin kaupungin sijainti uuden ja vanhan Suomen kaupunkien välissä on hyvä. Kaupungissa on myös erinomainen satama. Helsinki ei ole sopiva ainoastaan suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi, vaan myös kukoistavaksi ulkomaankaupan keskukseksi”.
Helsingin ongelma oli sen keskustaa kohdannut tuhoisa tulipalo, mutta toisaalta kaupungin uudelleen rakentamisessa piili uusia mahdollisuuksia.
– Kaupunki on rakennettava uudelleen kivestä, jotta se ulkonaisesti olisi asemansa arvoinen, Stjernvall pohti.
Stjernvallin ajatus sai tukijan keisari Aleksanteri I:n neuvonantajasta, suomalaisesta Gustaf Mauritz Armfeltista, josta marraskuussa 1811 tuli Pietariin perustetun vaikutusvaltaisen Suomen asiain komitean puheenjohtaja. Stjernvall pohti pääkaupunkiasiaa Armfeltin kanssa, ja kaksikko tapasi useasti. Pietarissa Armfelt esitteli asian keisari Aleksanteri I:lle päivällisellä.
– Minulle jäi se käsitys, että keisari hyvin ymmärsi asian, Armfelt selosti tapaamista.

Helsingin kasvu tuhkasta pääkaupungiksi alkaa

Käännekohdaksi muodostui Stjernvallin ja Huopalahden kartanossa asuneen hallitusneuvos Johan Albrecht Ehrenströmin neuvonpito tammikuussa 1812. Ehrenström alkoi laatia uutta ehdotusta Helsingin jälleenrakentamiseksi, ja Suuren Torin pohjoisreunalle, nykyisen Tuomiokirkon sijoille merkittiin kaavaluonnoksiin pääkaupunkiasemaa ennakoiva ”keisarillisen residenssin” tontti. Stjernvall tahollaan ryhtyi laatimaan kenraalikuvernööri Fabian Steinheilille kirjettä, jossa kysymys pääkaupungista nousi päällimmäiseksi.

Keisari Aleksanteri I sai eteensä ehdotuksen pääkaupungin siirtämisestä Helsinkiin maaliskuun 24. päivänä ja hyväksyi esityksen. Keisari allekirjoitti 8.4. (juliaanisen kalenterin mukaan 27.3.) 1812 reskriptin eli hallitsijan käskykirjeen, jolla Helsingistä tuli Suomen pääkaupunki.
—-Me yhtäpitävästi Teidän tekemänne alamaisen esityksen kanssa olemme armossa nähneet hyväksi julistaa Helsingin Suomen pääkaupungiksi, ja tulevat tämän johdosta kenraalikuvernööri ja hallituskonselji siellä sijaitsemaan, niin pian kun valtion tulot ovat tehneet mahdolliseksi siellä saada aikaan tarpeelliset julkiset rakennukset ja kaupunki muuten on ehditty saada siihen kuntoon, jota Me olemme tarkoittaneet määräämällä sen uudelleen rakennettavaksi.
Aleksanteri.”

Pääkaupungin rakentamisen voimakaksikko

Aika oli otollinen muutokseen myös siksi, että hallituskonselji eli myöhempi keisarillisen Suomen senaatti ja nykyinen valtioneuvosto, oli sijoitettu Turkuun vain vuoteen 1812 saakka. Hallituskonseljin paikka tuli tämän vuoksi harkita uudelleen. Tulipalon tuhoamasta Helsingistä ryhdyttiin rakentamaan keisarin käskykirjeen mukaisesti Suomen pääkaupunkia. Uskomattomaan suoritukseen tarvittiin voimakasta tahtoa, suotuisa poliittinen ilmapiiri ja henkilöitä, joilla oli näkemys kaupungin tulevaisuudesta ja korkeat vaatimukset kaupunkisuunnitelulle. Viimeksi mainituista vastasivat lähinnä ”työpari”  J. A. Ehrenström ja C. L. Engel, joiden yhteistyön tuloksista saamme edellen nauttia.

Z.Topelius piirtää henkilökuvan J.A.Ehrenströmistä ja arvioi tämän panosta Helsingin uuden pääkaupungin suunnittelussa teoksessaan ”Muistiinpanoja vanhasta Helsingistä”: ”Ehrenström välitti Kustaa III:n hovin henkevyyden pikkuporvarien ja käsityöläisten puutalokaupunkiin. Hän oli syntynyt Helsingissä, äiti kuului Sederholmien sukuun.”  Sekaantumisesta Armfeltin salaliittoon Ehrenström tuomittiin kuolemaan 1794, mutta armahdettiin teloituspaikalla. Sekä J.A.Ehrenström että C. L. Engel ovat saaneet Helsinki -Seuran toimesta muistolaatan Unionin- ja Yliopistokadun kulmaukseen.